HS esittelee Helsingin yliopiston uuden rehtorin Ilkka Niiniluodon ajatuksia arvioidessaan hänen kirjaansa Totuuden rakastaminen : tieteenfilosofisia esseitä.

Rehtorin valinnasta:
- Viestintäosaston tiedote: HY: Ilkka Niiniluodosta Helsingin yliopiston uusi rehtori
- Uutisarkistosta (HY): Ilkka Niiniluoto valittu uudeksi rehtoriksi
- Yliopistolainen: Rehtori valitaan uudella tavalla (Reetta Vairimaa)
_____________________

Tekijä(t): Niiniluoto, Ilkka Teoksen nimi: Totuuden rakastaminen : tieteenfilosofisia esseitä / Ilkka Niiniluoto
Julkaistu: Helsingissä : Otava, 2003
Ulkoasu: 336 s. : kuv. ; 21 cm
Huomautus: Osa artikkeleista julkaistu aiemmin eri teoksissa

Aineisto: kirja
ISBN: 951-1-18589-6 (nid.)
Asiasana: tieteenfilosofia (ysa)
tieteenteoria (ysa)
tieteellinen tieto (ysa)
tiede (ysa)
teoriat (ysa)
tietoteoria (ysa)
filosofia (ysa)
Luokka: UDK:001
UDK:16
UDK:14
YKL:16.7
_______________________

Kulttuuri: yksi, kaksi vai kolme? - Niiniluodon puheevuoro "Kahden kulttuurin ikuiseen kuiluun". - Tieteessä tapahtuu 2000/2
Huomioita tieteen ja tekniikan etiikasta. - Niiniluodon essee Tekniikan etiikan tietopankissa

Odotan mielenkiinnolla uuden rehtorin avauksia.

Päivä on ollut sateisen harmaa, vasta iltaa kohden alkoi kirkastua. Tihkusadetta katsellessa tuntui hyvältä, että eilen tuli kylvettyä siemenet kasvimaahan. Pojat ja Pekka olivat kääntäneet maata hernepenkkejä varten ja siinä sivussa vähän enemmänkin. Minua varten käännettiin vielä pieni ryytimaa, johon kylvin tilliä, persiljaa, lehtisalaattia ja muutaman avomaakurkun siemenen. Silpoydin- ja sokeriherneiden lisäksi peltoon kylvettiin muutama rivi porkkanaa.

Perunapelto on tämänkin vuoden kesannolla. Sitä peittää piikikäs oksaryteikkö Japaninhappomarja-aidan parin vuoden takaisen leikkuun jäjiltä. Kannoimme oksat tuolloin pellolle tarkoituksena polttaa ne, kun sopiva hetki tulee. Muistot edellisestä oksien poltosta saivat varovaiseksi, koska silloin tuli melkein karkasi käsistä. Ja niin oksat jäivät pellolle. Nyt alue on heinittynyt ja oksien suojassa lymyilee siilejä, lintuja ja ties mitä eläimiä. Oksienpolttotynnyri, jonka avulla suunnittelimme pääsevämme ongelmasta eroon, seisoo odottamassa ensi syksyä, jos silloin olisi sopiva aika.

Harkinnan jälkeen istutimme omenapuun ja kirsikan kasvimaan viereen lähelle puroa, paikkaan, jossa ei savi tullut heti vastaan kuoppaa kaivaessa. Pohjoistuulelta niitä suojaa rinnepelto ja valtava hopeapaju, rivi koivuja ja kuusi, jonka istutimme parikymmentä vuotta sitten. Lähellä on mustaherukkapensaita, pari karviaista ja luonnonvaraisia vadelmia.

Ensimmäiset uuden sadon maistiaiset saimme raparperista, jonka varret ovat juuri parhaimmillaan. Kaikki kehuivat raparperisoppaa.

Helsingin yliopiston painettujen valintakoekysymysten saatavuudesta
Keväisin kirjastosta kysellään yliopistojen aikaisempien vuosien pääsykoekysymyksiä. Koska kansalliskokoelmasta niitä saa vain tutkimuskäyttöön, Heikki Kaukoranta tarttui ongelmaan ja ehdotti Opiskelijakirjastolle, että se hankkisi kyseisiä julkaisuja kokoelmiinsa. Esimerkkinä hän mainitsi Humanistisen tiedekunnan valintakoetehtävät, joita oli viimeksi kysytty. -- Outoa, ettei sitä Helka-tietokannan mukaan ollut hankittu yhteenkään kirjastoon.

Teoksen nimi: Valintakoetehtäviä / Humanistinen tiedekunta,
Helsingin yliopisto
Rinnakkaisnimeke: Urvalsprovuppgifter / Humanistiska fakulteten,
Helsingfors universitet
Numerointi: 2000-
Julkaistu: Helsinki : Helsingin yliopisto, 2000-
Ulkoasu: ; 21 cm
Ilmestymistiheys: Kerran vuodessa
Aineisto: kausijulkaisu
ISSN: 1458-6339
Avainnimeke: Valintakoetehtäviä --Humanistinen tiedekunta,
Helsingin yliopisto
Luokka: UDK:378.4 UDK:009
Muu(t) tekijä(t): Helsingin yliopisto. Humanistinen tiedekunta

Kokoelma: KANSALLISKOKOELMA (käyttö vain lukusalissa)
Sijainti: -1999 Pienpainatekok.; 2000- Ba3-1545
Kokoelmissa: 2000-2002

Opiskelijakirjaston vastauksesta ilmeni, ettei valintakoetehtäviä ole kirjastoon hankittu eikä hankita jatkossakaan. Marjo Kuusela oli selvittänyt saatavuutta enemmänkin. Lainaan hänen vastauksestaan: "Tällä hetkellä tehtäviä voi ostaa yliopiston kirjakaupasta, hum.tdk:n opintotoimistossa niitä ei kuulema ole. Neuvontatoimiston mukaan tehtäviä on ollut nähtävänä - ainakin aiempina vuosina - myös työvoimatoimistoissa.

Oikiksen, valtsikan ja teologisen vanhat valintakoetehtävät löytyvät ilmaiseksi kunkin tdk:n kotisivuilta. Kasvatustieteellisen tdk:n neuvontatoimisto myy vanhoja tehtäviä; tulevatko tehtävät verkkoon - siihen en saanut vastausta."

Siis, ei kannata kysyä kirjastoista. Tiedekuntien käytäntö on kirjavaa. Kannattaa etsiä tietoa verkosta tai suunnistaa ostomielessä Yliopistokirjakauppaan.

Valkeakuulas ja Varjomorelli odottavat istutusta talon seinustalla. Haimme ne illalla K-rauta 75:n puutarhamyymälästä. Käymme puuhaan toivoen, ettei kävisi niin kuin edellisellä kerralla. Kirsikkapuu kuoli parin vuoden sinnittelyn jälkeen ja omenapuu paleltui. Sen jalostamattomasta osasta on sitten versonut uutta alkua, mutta millaisia omenia se joskus tuottaa on arvoitus, jos tuottaa ollenkaan.
Puutarhassa on jäljellä muutama vanha, ränsistynyt omenapuu: Punakaneli, Lobo ja viirukas lajike, jota luulen Huvitukseksi. Åkerö kuoli vuosia sitten ja Antonovka viime talvena. Ilon aiheenamme on jalo luumu, joka työntää uusia alkuja korvaamaan menehtyneitä puita. Joinakin vuosina oksat ovat olleet täynnä luumuja, toisina saa etsimällä etsiä olisiko jotakin maisteltavaa. Kotipuutarhurin vuosi on keväällä aina arvoitus. Samoin mehiläishoitajan vuosi. Se tiedetään, että talvitappioita tuli niin kuin muillekin Etelä-Suomen tarhaajille, mutta kesä on säistä kiinni ja paljosta muusta.

Eilen oli ensimmäinen kesäpäivä. Lahdessa mitattiin ennätykselliset 26,4 astetta, ja mittari näyttää vielä yhden aikaan yöllä 15:ttä astetta. En ehtinyt paljon lämmöstä nauttia, sillä työpäivä venähti liki puoli kahdeksaan. Vielä pari päivää ja sitten alkaa kolmen viikon kesäloma. Loman alku saa yrittämään rästitöiden purkua urakalla. Pöytääni en puhtaaksi saa, mutta tuleepahan kyynärpäille paremmin tilaa. Työvuorolistat viikoille 23-25 valmistuivat melko tuskattomasti, tänään pitäisi vielä vääntää 26. viikko. Se onkin jo vaikeampi, koska niin monet aloittavat lomansa juhannukselta.

Olisi tehnyt mieli jäädä terassille istuskelemaan. Rautatientorin varren Eatz oli täynnä ihmisiä. Sen ulkoilmakahvila on valloittanut jalkakäytävänkin. Katselin kaihoisasti näkymää bussin ikkunasta ohi kiitäessäni. Pitkään remontissa ollut Hamlet näytti kuoriutuneen pressun alta. Sisäpihalla tarjoiltiin kesäisin olutta ja muita virvokkeita. Toivottavasti edelleen. Se oli mukavan mutkaton paikka. Fenniakortteli palaa pikkuhiljaa elämään.

Maalainen näyttää joutuneen vaikeaan painiin luontaislääketieteeseen turvautuvan entisen naisystävänsä itsepäisyyden ja apua tarvisevan lapsen edun kanssa. Ahdistus ja itsesyytökset eivät auta, elleivät ne johda toimintaan. Soitto sosiaaliviranomaisille, niin vastenmieliseltä kuin se saattakin tuntua, on mielestäni järkevä ratkaisu, jos lasten äiti ei kerran kuuntele järkipuhetta. Kuvaus lapsen kärsimyksistä, jotka ovat piinanneet häntä vuosikausia, järkytti minua. Kynnys puuttua toisen ihmisen asioihin ylittyi.

Helsingin Sanomien uutinen uskomushoitojen käytön lisääntymisestä julkisen terveydenhoidon toimimattomuuden vuoksi antaa kuvan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen työsarasta. Ihmetyttää, mihin olemmekaan valmiita turvautumaan terveyden nimissä. Sen ymmärtää, että parantumattomasti sairaat tarttuvat mihin tahansa oljenkorteen, koska toivon menettäminen merkitsee lopullista antautumista sairaudelle. Varjeltakoon meiltä puoskareilta ja humpuukimaakareilta!

Euroviisut olivat edenneet Puolan kappaleeseen, kun istuin koneen ääreen. - Tasapaksua eurolaatua, josta korvani eivät ole erottaneet yhtäkään, jota voisin pitää voittajaehdokkaana. Puolalaiset lauloivat kolmella kielellä. Belgialaiset esittävät sanomikielistä laulua, joka kuulostaa hauskalta. Kuulen laulut ensimmäistä kertaa, ja tunnen saaneeni yliannoksen tätä taidelajia.

Pinseri kutsui: "Tervetuloa Blogiwikiin! Tämä on paikka, jonne keräillään bloggaukseen ja blogeihin liittyvää perinnetietoa." -- Siellä olen nyt pyörinyt pari iltaa ja havainnut miten nopeasti hyvä idea ottaa tulta ja kehittyy tavalla, jota ei olisi voinut mennä ennakoimaan.

Istun yllättäen taas päivystämässä iltavuorossa. Täällä Fabianian puolella on rauhallista. Jokunen asiakas lueskellee, lähistöllä kuuluu kopiokoneen ääni. Puhelin soi harvakseltaan; uusitaan lainoja ja kysellään aineistoa. Fabiania on entinen Farmasian laitos, josta remontin jälkeen tuli osa kirjastoa. Tänne ei ole avointa käyntiä kadulta, vaan ihmiset pannaan kulkemaan maan alta yhdyskäytävää pitkin.

Lupauduin pitämään päiväkirjaa "Minun viikkoni" -kirjoitussarjaan HYK:n intranetiin, mutta en eilen saanut mitään aikaiseksi. Saa nähdä miten onnistun ylipäätään.

Pinseri kyseli 9.5. Käyttäjäkokemuksista ja wow-kokemuksista hienossa artikkelissaan. Viimeksi muistan saaneeni sydämentykytystä, kun huomasin, että joku oli kommentoinut kirjoitustani. Olin luonut kommentointisysteemin sivulleni, koska interaktiivisuus oli mahdollisuus, jota halusin hyödyntää. Kului kuukausi, eikä yhtään kommenttia. Sitten en ollut uskoa silmiäni. Siinä se seisoi 24.3. - kommentti. En avannut sitä heti, koska halusin pitkittää jännitystä. -- "Tiedoksi" palasi kommentoimaan toistekin. Sitten hän menetti mielenkiintonsa blogiani kohtaan. Kommentteja tulee niin harvoin, että jokainen on juhlaa. Myös asiattomilla on arvonsa. Ihmettelen niitä blogeja, joissa on ollut kommentointimahdollisuus, mutta se on ilmeisesti häiritsevänä poistettu käytöstä.

Kävijätilasto on toinen mielenkiintoinen juttu. Kuka, mistä, miten? Kysymyksiä, joihin saan vastaukset Nedstatilta. Tiedon tarve tulee tyydytettyä tiettyyn rajaan asti.

Ajoimme Päijänteen ympäri, menomatkalla itäpuolitse ja takaisin läntistä reittiä, matkalla Jyväskylään. Alkumatka taittui sateessa, joka Sysmän kohdalla alkoi laantua ja heikkeni tihkuksi. Sumu peitti näkymät pitkään. Tullessamme perille kahden aikaan iltapäivällä sää oli selkeä ja aurinkokin paistoi jo pilvien lomasta. Luokkakokous, itse asiassa Tekusta 1973 valmistuneen automaatio- ja säätötekniikan vuosikurssin 30-vuotisjuhlabanketti, Jyväshovin kabinetissa kesti kuusi tuntia, minkä jälkeen jatkoimme toiset kuusi tuntia ravintolassa. Olin tavannut juhlijat samoissa merkeissä kymmenen vuotta sitten. Tilaisuudessa kuvattu video palautti mieliin, miltä he olivat silloin näyttäneet. Kymmenen vuotta muuttaa melkoisesti ulkoista olemusta juuri neljän- ja viidenkymmenen välillä. Samanlainen kokemus ihmisten yht'äkkisestä vanhenemisesta oli paluu kirjastoon yhdentoista vuoden poissaolon jälkeen; asiakkaat olivat sillä välin harmaantuneet. Samalla tajusi itsekin vanhentuneensa.

Luokan yhteishenki oli minulle ihmettelyn aihe. Sen sanottiin selittyvän sillä, että monet heistä olivat asuneet samassa asuntolassa ja viettäneet vapaa-aikansakin usein yhdessä. Tunnen oloni helposti ulkopuoliseksi vieraiden parissa. Heidän kanssaan uin kuin kala parvessa. Seuraavan kerran tapaamme viiden vuoden kuluttua.

Kaupunkia emme ennättäneet kunnolla kokea, ei ollut aikaa jalkautua. Keskisuomalaisuuteen aion tutustua Finnican Keski-Suomi -sivujen välityksellä. Kunnianhimoinen hanke tuo Finnica.

Lähdössä kohti Jyväskylää: Pekalla on siellä luokkakokous ja pääsen mukaan. Hauska nähdä millaiselta luonto näyttää, kun menemme pohjoiseen päin. Maisemat muistan vaihteleviksi ja viehättäviksi.

Kaksi kulttuuria - edelleenkin - Kari Enqvistin puheevuoro humanistisen ja tietellis-teknisen kulttuurin välisestä kuilusta, kun oli kulunut reilu neljännesvuosisata englantilaisen kirjailijan C.P. Snow:n poleemisesta "The two cultures"-kirjoituksesta, sekä Kalle Michelsenin artikkeli Snown klassikko viimeinkin suomeksi Tieteessä tapahtuu 1998/7

Lueskelin Lumiadelan päiväkirjaa ja huomasin siellä monia viitteitä Ilkka Kokkarisen käsityksiin humanisteista. Koska olen hämmästellyt kirjoituksia itsekin, yritin selvittää, mitä tämä vihamielisyys ja halveksunta ilmentävät. Kokkarisen oma artikkeli kulttuurien kuilusta oli provosoiva, eikä sen vuoksi niin vakuuttava kuin esim. Enqvistin. Kokkarisen arvonihilismiä ja humanisminhalveksuntaa valottaa myös Studia Median/ TTKK haastattelu: "Humanisti kelpaa nippelitöihin" 7.2.2001.

Olen valaistunut. Outoa, etten ollut tajunnut kahden kulttuurin välisen kommunikaatio-ongelman johtaneen rintamalinjoihin, joiden juoksuhaudoissa käydään asemasotaa ja välillä yritetään vyörytystä.

Korrekti termi?
Voiko Suomessa puhua vammaisista, vai pitääkö käyttää jotakin kömpelöä kiertoilmaisua?

Olemme uusimassa kirjaston verkkosivuille opastusta vammaisille asiakkaille ja keskustelussa tuli esille, että tämäkään termi ei enää olisi 'poliittisesti korrekti'.

Laila Heinemann kysyi asiaa Yliopiston neuvontatoimistosta Liisa Laitiselta. Alla vastaus kokonaisuudessaan, koska sillä on yleisempääkin mielenkiintoa.

-- Mielenkiintoinen kysymys. Suomessa ymmärtääkseni voi puhua vammaisista opiskelijoista. Ja sokea on edelleen sokea, "näkövammainen" ei kerro täsmällistä näkövamman laatua. Tautologiaa tietysti voi yrittää välttää.
"Toimintarajoitteinen" tai vastaava yhdistelmä käy joskus. - Opiskelijat ovat kielenkäytöstä keskustelleet siltä kannalta, että eivät haluaisi vamman ensisijaisesti määrittävän itseään. Ei "vammaisopiskelija" vaan esim. "opiskelija, jolla on liikuntavamma". Toisaalta on opiskelijoita, jotka eivät pidä aihetta oleellisena. Ehkä suomalaiset ovat realistisia tai sitten olemme jälkijättöisiä. Tämä poliittinen korrektius ei meillä ole niin loppuun saakka vietyä kuin Yhdysvalloissa.

Jo ruotsin kielessä on oltava hyvin varovainen, esim. funktionshindrad. Ei koskaan handikappad. Englannissa esim. students with special needs.

Ylioppilaslehti 90 vuotta
Vilkaisin Ylkkärin verkkoversiota pitkästä aikaa, ja silmiini osui "Kieli uudistuu - Pysytkö meezessä?"-jutun palautekooste Pysyitkö meezessä?
- "Siis mitä ja häh? Sanokaa joku että tuo Kieli uudistuu -artikkeli on myöhästynyt aprillipila. Alkaa mennä usko Suomen korkeakoulutuksen tasoon, jos moinen puppu menee läpi jossain väitöskirjassa. Aku Ankassakin menee nykynuorison slangin sanasto paremmin oikein..."
Totta, suomen kieli elää uutta kukoistuskauttaan, kun väitöskirjatason työtä pannaan tässä miehissä matalaksi.

Lipponen sanoi juhlapuheessaan Ylioppilaslehden suuruuden ajan osuneen 50- ja 60-luvun vaihteeseen ja kulttuuriradikalismin kukoistuksen päättyneen Vanhan valtaukseen vuonna 1968.

Saudi-Arabian pääkaupungissa Riadissa itsemurhaiskuja Colin Powellin vierailun aattona. Myös Tshetsheniassa on räjähdellyt. Israelissa itsemurhaiskuista uutisoidaan miltei viikottain. En osaa kuvitella miltä tuntuisi elää jatkuvasti varuillaan; kahvilassa, bussissa, vihannestorilla voi naapurin vaatteiden alla olla tappava viesti. Viime kesänä Petroskoissa pommiuhan vuoksi jouduimme poistumaan rakennuksesta, johon olimme kokoontuneet kuuntelemaan musiikkiesitystä. Miliisit tulivat paikalle, ja yleisö jäi rakennuksen ulkopuolelle seuraamaan toimia. Emme uskoneet, että paikalla oikeasti olisi ollut pommia. Eikä sitten ollutkaan, kun kuulimme mikä etsinnän tulos oli ollut.

Anson Carter, kultamitaliottelun ratkaisija
Kun Carter livautti kiekon maaliin, ja tuomari oli vakuuttunut videonauhojen tarkastelun jälkeen siitä, että kiekko todella ylitti maaliviivan, ratkaisija aloitti voitontanssin. Siinä jäi kisamaskotti toiseksi, 2003 jääkiekon MM-kisojen kasvo on rastatukkainen musta mies, jolla on hohtava hammasrivi ja valloitava hymy, Kanadan joukkueen työmyyrä. Ei olisi voinut paremmin käydä. Jääkiekkoareenoilla ei ole juuri näkynyt afroamerikkalaisia. Kanadan maalivahti on ainoa, jonka muistan aikaisemmista kisoista.

Äitienpäivänä
Satakielet tulivat Sotunkiin eilen illalla. Sitä höristää korviaan, kun kuulee ensimmäiset helähdykset -- oliko se satakieli? Ei epäilystäkään. Laulu voimistuu ja jatkuu läpi yön. Juhannukseen asti.

Meillä ei ole ollut tapana viettää äitienpäivää. Onnitteluja olen kyllä saanut, itsetehtyjä kortteja etenkin silloin, kun lapset olivat koulussa alaluokilla. Ne ovat minulla vieläkin tallessa. Nykyään onnitellaan, jos muistetaan.

Äitienpäivän sanotaan olevan vuoden kolmanneksi vilkkain sesonkipäivä lahjakaupassa. Helmin sivuilta löysin mielenkiintoisen lahjalistan. Mielipidettä oli kysytty kuudeltatuhannelta naiselta. Oli hauska katsoa, miltä sijalta eri lahjavinkit löytyivät. Ylellisyys ja hemmottelu olivat korkeassa kurssissa. Suklaa päihitti shampanjan ja seksilelu kukat. Siivooja kotiin löytyi 41. sijalta.

Omaa äitiäni en voi enää onnitella, hän kuoli parikymmentä vuotta sitten -- minun iässäni. Anoppinikaan ei ole enää elossa, joten lapsillani ei ole isoäitejä, joita muistaa äitienpäivänä.

Hansin kuvaus pienen punertavatukkaisen tytön syntymästä ja lähestyvä äitienpäivä herkistivät muistelemaan omia kokemuksiani. Esikoisen syntymä on ainutlaatuinen tapahtuma, koska siihen liittyy epävarmuutta, pelkoja ja synnyttäneiden kertomusten aiheutamia ennakko-odotuksia. Jokainen synnytys on kuitenkin omanlaisensa.

Asuimme Kumpulassa muutaman sadan metrin päässä Kätilöopistolta, rauhoittavan lähellä. Laskettu aika meni ja odotus tiivistyi, olo kävi kärsimättömäksi ison vatsan kanssa. Juhannusaattona alkoi tapahtua, supistukset alkoivat ja laskimme niiden tiheydestä, milloin olisi aika lähteä. Sitten meni yllättäen lapsivesi. Aloin jo hätäillä, mutta Pekka meni vielä suihkuun. Ajoimme Warrella lyhyen matkan laitokselle. Siellä asiat sujuivat sutjakasti. Synnytyssalissa kätilö valmisteli synnytyksen alun, kytki tarkkailulaitteet ja kävi aina välillä tarkistamassa miten asiat edistyivät. Samana yönä syntyi kahdeksan muuta lasta, ja kätilöillä oli kädet täynnä työtä. Koska synnytys näytti sujuvan ongelmitta, eikä kivun lievitystä tarvittu, olimme Pekan kanssa monta tovia vain kahdestaan. Ponnistusvaihe oli helpottava ja lapsi syntyi muutaman voimakkaan työnnön jälkeen. Kuulin pian odottamani parkaisun ja kätilö kertoi, että vauva oli poikalapsi, syntymäaika 24.6.1981 klo 4.24. Kun vauva oli puhdistettu ja kapaloitu, kätilö antoi hänet Pekan syliin. Siinä he sitten tuijottivat toisiaan silmiin. Kätilö oli häipynyt, eikä ketään tullut saliin. Pekkaa alkoi jo väsyttää ja minä vaivuin välillä horrokseen kuumassa salissa. Hän pani lapsen sille varattuun koriin, hyvästeli ja lähti nukkumaan. Aamulla työvuoron vaihduttua meidät sitten siirrettiin osastolle.

Seuraavan kerran olin samalla asialla 17.1.1983, kun Lauri syntyi. Pekka ei sillä kerralla aikonut tulla mukaan, hänen piti jäädä Seppoa hoitamaan. Hän lähti aamulla töihin, ja sovimme, että soitan hänelle, jos alkaa tuntua siltä, että piankin täytyisi lähteä laitokselle. Olin lukenut tai kuullut, että toinen lapsi voi syntyä hyvinkin nopeasti. Siksi kai hätäännyin, kun minusta yht'äkkiä tuntui, että lapsi syntyy siihen paikkaan. En saanut Pekkaa kiinni puhelimella, hän oli ruokatunnilla. Marjukka-serkku asui Munkkivuoressa ja hän tuli Sepon seuraksi, kun minä lähdin laitokselle. Siellä supistukset kuitenkin heikkenivät. Synnytys päätettiin kuitenkin käynnistää puhkaisemalla lapsivesikalvot. Avautumisvaihe kesti pidempään kuin ensimmäisellä kerralla ja minulla oli tunne, ettei lapsi jostakin syystä päässyt tulemaan, vaikka lihakset ankarasti supistelivat. Kun sain luvan ponnistaa ja lapsi oli syntymässä, kätilö huudahti: "Mitä sieltä syntyy?" Pelästyin ja lakkasin ponnistamasta. Lapsi syntyi käsi pään vierellä ja kävi niin onnettomasti, että se työnsi nyrkkinsä synnytyskanavasta peräsuolen puolelle. Harvinainen tapaus, jollaista lääkäri ei tiennyt aikaisemmin tapahtuneen. Leikkauksen jälkeen jouduin olemaan kymmenen päivää tiputuksessa lääkittävänä, syömättä mitään. En myöskään saanut imettää vauvaani. Jälkitarkastuksessa lääkäri selitti, että saan olla onnellinen, että lapsi syntyi terveenä. Jos se olisi kiilannut itsensä pahasti, he olisivat joutuneet ottamaan sen ulos kappaleina. Lääkärit osaavat olla ronskeja ja tunteettomia!

Kolmas poikani syntyi sitten kontrolloidusti keisarinleikkauksella epiduraalipuudutuksessa. Halusin olla tajuissani ja nähdä lapsen heti, kun se oli syntynyt. Sekään odotus ei mennyt aivan yllätyksettä. Supistusten takia jouduin jäämään yllättäen sairaalaan, kun menin vain poliklinikalle tarkastukseen. Pekka oli silloin työkomennuksella Jyväskylässä, eikä voinut tulla kotiin lasten kanssa. Anna-Liisa-tätini ja kodinhoitajan avulla asiasta selvittiin. Lääkityksestä huolimatta Eero syntyi kaksi viikkoa liian aikaisin.

Luin jostakin, että keisarinleikkaukset ovat lisääntyneet huomattavasti. Pelon tai muiden syiden takia lasta ei haluta synnyttää normaalilla tavalla. On se tietysti aika järisyttävä kokemus ihmiselle, joka on tottunut kontrolloimaan elämäänsä, antautua luonnon armoille, avuttomaksi vietäväksi, kokea kipua ja ponnistella kaikin voimin. Olo on kyllä sen jälkeen kuin kaiken voittaneella ja samalla on tullut liittyneeksi synnyttäneiden salaseuraan.

Rautatientorilla tunnelma oli vaisu. Teltta-alueella ei ollut ulkona juuri nimeksikään väkeä. Aidan ulkopuolella lähempänä jättitaulua istui penkillä joukko nuoria. Eräällä oli Kanadan lippu kädessä, ainut näkemäni, mutta eivät hekään osoittaneet suurta innostusta, vaikka Kanada teki 5-3 osuman noustessani bussiin. Kotiin tullessani porukat katsoivat Lapinlahden lintuja, eikä kenelläkään ollut tietoa ottelun tuloksesta. Eräs työtoverini sanoi, että hänelle laji lakkasi olemasta. Kuvaakohan se yleisempääkin asennetta?

Kanada eteni murskavoitolla loppuotteluun, luin Hesarin verkkoliittestä. 8-4-tulos, Kanadan ratkaistessa ottelun kolmannessa erässä laukomalla Tshekin verkkoon viisi maalia, osoitti Tshekin romahtaneen oudosti. Kanadan ylivoimaa, vaiko Tshekin huonoutta, vai "henkimaailman asioita"? Suomen joukkueen häviön jälkeen Arajärvi kommentoi, ettei ottelu ollut meille tarkoitettu. Käyköhän kohtalo tämänkin ottelun selityksestä?

Jääkiekko on yllätysten laji, loistavaa urheiluviihdettä, jolle penkkiurheilijan sydämeni edelleenkin sykkii. Odotan innolla loppuottelua, äitienpäivänä.

Tommipommi analysoi suomalaista jääkiekkoilua: ... "nykykiekkokulttuurissa pelaaminen on hyvää oloa, itsensä voittamista ja ihmisenä kasvamista. Pääosassa ei ole taktiikka ja tulos vaan pelaajien persoonallisuus ja erityisesti tunne-elämä, johon samastumalla yleisö toivoo saavansa onnistumisen kokemuksia.
Lopputulema näkyy kentällä: maaleja tehdään ja hyvä olo kasvaa. Ego pönkittyy, kunnes tapahtuu jotain ikävää. Sen jälkeen illuusio omasta upeudesta on pilalla (pöpienhoitopiireissä tätä kutsutaan tietääkseni narsistiseksi kriisiksi, vaivalla rakennettu kaikkivoipaisuuskuvitelma romahtaa) eikä peli kulje. Ruotsalaisissa on vielä jäljellä sitä perimiehistä epäpersoonallisuutta, että työnnetään tunteet sivuun ja tehdään asioita".

Pikemminkin ottelun häviössä oli kyse perisuomalaisesta psyykestä. Kenelle muulle tulisi mahtavan alun jälkeen epäilys, että nyt menne liian hyvin, on pakko tulla takapakkia? Meillä kotikatsomossa jo toisen erän alussa vitsailtiin, että tokkohan johto riittää, kun Ruotsi tekee 3. erässä entiseen tapaan ainakin kolme maalia. Töissä ottelua puitiin samaan tapaan. Kun meidän katsojien mieliin iski häviön mahdollisuus, miks'ei pojillemmekin. Samaa puuta ollaan.

Daddalie on saanut vaatimattomista luontokommenteistani aiheen kysyä itseltään, onko hän pinnallinen ihminen, kun ei voi rehellisesti sanoa, että maaseudun rauha on ihanaa ja sielu lepää, kun katsoo tyynelle järvenselälle. Kuinka moni ja kuinka usein voi tuntea "jonkinlaista eheyden ja yhteenkuuluvaisuuden pakahduttavaa tunnetta"? Ne ovat harvinaisia hetkiä. Kuitenkin luonto ja maisema ovat kokemuksina meissä, myös kollektiivisen tajunnan tasolla.

Mitä on suomalainen maisema?
Kristiina Uusitalo kuvaa suhdettaan maisemaan:"Olin ollut poissa kymmenen vuotta. Harkitessani muuttoa takaisin Suomeen New Yorkista maalauksiini pyrki mukaan yllättävä elementti, jonka esiinmarssiin olin täysin valmistautumaton. Suomalainen järvimaisema – minun arkkityyppinen maisemani. Maalausteni maisemat eivät niinkään olleet kuvia jostakin, vaan aiemman kokemuksen ja välähtävän havainnon luoman ilmestyksen kuvia. Tietoiseksi tulemisen hetkellä. Nyt olen saanut huomata, että maiseman ajankohtaisuus mitä suurimmassa määrin onkin kollektiivisen tajunnan tuotetta. Viime vuosina monet muutkin taiteilijat ovat ottaneet maiseman aiheekseen. Sen kuvaksi mitä ei pääse sanoilla koskettamaan."

Maisemakuvauksen historiaa esitellyt näyttely ja siihen liittynyt Suomalainen maisema -kirja olivat Kansalliskirjaston gallerian viime vuoden suosikit.

nimi: Suomalainen maisema : maisemantutkimuksen näkökulmia = Det finländska landskapet : olika synvinklar inom landskapsforskningen = The Finnish landscape : perspectives on landscape research / [toimittajat = redaktörer = editors: Inkeri Pitkäranta, Esko Rahikainen] ; [svensk översättning: Christoffer von Bonsdorff] ; [English translation: Aili Kämäräinen]
Julkaistu: Helsinki : Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto, 2002 (Vammalan kirjap.)
Ulkoasu: 118, [2] s. : kuv. ; 25 cm
Sarja: (Kansalliskirjaston gallerian julkaisuja, ISSN 1459-0735 ; nro 1)
Huomautus: Liittyy saman nimiseen näyttelyyn
_______________________________________

Jos kaipaa konkretiaa, Viitostie - Kansallisväylä "ilmentää suomalaisia perusarvoja" maisemiltaan.

En suoranaisesti tarkkaile luontoa, se vain tunkee tajuntaan aika-ajoin. Varsinkin näin keväällä, kun tutut äänet yllättävät taas kerran. Luonto toistaa itseään loputtomiin - minä en. Kiurun laulun kuuleminen havainnollistaa rajallisuuteni. On kevät, olen vielä täällä.

Suomi-Ruotsi 5-6
Uskomaton ottelu. Suomen joukkue oli kuin uudestisyntynyt, ja 5-1 johto tuntui vahvalta 2. erän alkupuolella. Sitten tuuli kääntyi. Ruotsi ei suinkaan ollut lyöty. On se ennenkin nähty, että ruotsalaiset tulevat, uskovat itseensä ja vääntävät väkisin tilanteen edukseen. Herpaantuminen vaanii usein hyvän alun jälkeen, ja silloin vastustajan onnekkaat maalit antavat heille virtaa ja tarvittavan nosteen. Silti, sitä ei ollut uskoa mahdolliseksi, kun johto oli niinkin suuri. Suurta draamaa kaukalossa. Ruotsi kyllä ansaitsi voittonsa.

Free Sina Motallebi - vetoomus iranilaisen bloggaajan vapauttamiseksi.
Olin 3467. allekirjoittaja.
BBC uutisoi 2.5. aiheesta Bloggers unite to fight. Bedram Moellamian, joka on laatinut vetoomuksen, kertoo pidätyksen taustoista. Toisessa BBC:n artikkelissa kolumnisti, technology analyst, Bill Thompson kirjoittaa blogien merkityksestä vapaan tiedonvälityksen kannalta: Gagging the bloggers.

Ilta-auringon lämmittäessä vinosti avointa keittiön ikkunaa kuulin riikinkukkojen huutavan kimeästi Sepänrinteellä. Risto Vilhusen albinolinnut ovat outo näky sotunkilaisessa maisemassa, kun ne käyskentelevät vapaasti lähitienoilla. Riikinkukon ääni on vielä läpitunkevampi kuin fasaanin törähdys.
Pikku-Musta loikoili auringossa verannan katolla, otti hetken etäisyyttä pennuista. Se kulkee mielellään keittiön ikkunasta ulos ja sisään. Verannan katolle pääsee vieressä kasvavaa koivua pitkin salamana ylös, alasmenossa on jo vähän harkittava mille oksalle jalkansa asettaa.

Ilkka Kokkarisen naishumanistikirjoittelu on ihmetyttänyt minua. En tajunnut, että sen pohjana on hänen näkemyksensä luonnontieteellis-teknisen ja humanistisen kulttuurin välisestä kuilusta: Kahden kulttuurin ikuinen kuilu. Humanistinen manifesti 2000 Humanistiliiton sivulla toimikoon vastapoolina tässä sodassa.

"Kun on MM-turnauksessa pystynyt voittamaan vain Itävallan, Slovenian ja Ukrainan, niin ei voi lähteä takki tuulessa lepattaen puolivälierään, jossa vastaan tulee Kanada, Ruotsi tai Venäjä." - Heikki Miettinen, HS Ukrainan pöllytys 9-0 varmisti paikan välieriin, mutta aikaisempien otteluiden valossa jatko on epävarmaa.
En katsonut ottelua, tiskailin ja laitoin ruokaa. Olohuoneessa katseltiin toista TV-kanavaa, joten en kuullut ottelun selostusta keittiöön. Lauri seurasi ottelua toisesta TV:stä ja kävi välillä kertomassa tilanteista, mutta jotenkin toisenluokan vastustajan peittoaminen ei jaksanut kiinnostaa.

Slovakia opetti Suomea
Rautatientori oli tupaten täynnä katsojia, kun tulin bussipysäkille kolmannen erän alkaessa. Aleksis Kiven patsaan vierelle pystytetyltä jättitaululta näin Slovakian 3-1 maalin. Tunnelma torilla oli kaukaa katsoen epäuskoisen odottava. Eihän tässä näin pitänyt käydä.
Kotiin ehdittyäni sain kuulla, että ottelu päättyi lukemiin 5-1. Tuntui pahalta. Vasta äsken minulle selvisi, että viimeiset maalit oli tehty tyhjiin.

Työpäivä. Sääli, että Suomi-Slovakia ottelu jää näkemättä.

Bushin piti julistaa sota Irakissa päättyneeksi, mutta hän ilmoitti vain jälleenrakennusvaiheen olevan alussa ja sodan terrorismia vastaan jatkuvan.

Jätätkö vapun juhlimatta? Elisan gallupiin vastanneista 65 prosenttia on vastannut kyllä, äänestäneitä oli 16.30 mennessä 4062.
En minäkään ole vappua kummemmin juhlinut. Eilen kävin töistä tullessa Alkon kautta ja ostin pari kuohuviinipulloa, joista toisen joimme viiteenpekkaan kylmän iltapalan painikkeeksi.

Sade ja viileys on hillinnyt vapun juhlintaa eri puolilla Suomea. Rähinöitä ja pieniä tappelunnujakoita on tullut poliisin tietoon, mutta ei mitään vakavampaa. Ylioppilaiden vapunvietto alkoi perinteisesti Mantan lakituksella. Asialla olivat ensimmäistä kertaa Taideteollisen korkeakoulun ja Sibeliusakatemian ylioppilaskunnat. Teekkarit olivat varastaa shown lakittamalla aamutuimaan eduskuntatalon edustan kunnianarvoisat presidenttipatsaat. Juhlinta on hillittyä verrattuna entisaikojen juhlintaan kiistoineen ja tappeluineen. 1800-luvun loppupuolen vappuja kuvaa F.H.B. Laguksen "Muistelmia ja kuvaelmia kielitaistelun ajoilta".

Vappumarsseja ja -puheita on pidetty entiseen malliin. Kiinassa sarsin tarttumisen pelko hillitsi marssihaluja.

Vaikka sadetta vihmoi, Lauri ja Eero lähtivät Pekan kanssa mökille puunhakumatkalle. Saunapuut alkavat olla lopussa. Kuohijärvi on varmaankin vielä jään peitossa, vaikka rannoilta sula. Joskus jäät ovat tulleet ryskyen rantaan jäiden lähdön aikaan, kun tuuli on käynyt lännestä. Jäiden lähdön ennustaminen on jokavuotinen kilpailu Lammilla.

Luonnetestejä on ponnahdellut sivulla jos toisellakin. Tälläinen olen eläinhahmona:

What Is Your Animal Personality?
brought to you by Quizilla

Hyvää vapunpäivää!