sunnuntaina, elokuuta 31, 2003

Kovat piipussa
Kyllä nyt ruotsalaisia mietityttää, kun EI emuäänestyksessä merkitsisi jäämistä joukon hännille euroaluelle pyrkijöiden joukossa. Persson ja Leijonborg ovat ottaneet kovat aseet käyttöön psykologisessa sodankäynnissään. Vuosi 2010, jolloin asia otettaisiin uudelleen harkintaan, on sopivan kaukainen ja olosuhteet niin vaikeasti ennustettavissa, että puheenvuoro kuulostaa uhkavaatimukselta.
HS Verkkoliite - Tuoreet - Ulkomaat
Kuullos pyhä vala
Keravan torilla varusmiehet olivat järjestäytyneet joukko-osastoittain riveihin. Lippu saapui, sotilasvala vannottiin ja kajautettiin vala-laulu, sotilaspastorin puheen jälkeen virsi. Tilaisuuden jälkeen seurasi ohimarssi katsojien reunustaessa kadunvarsia. Juhlallinen tilaisuus, mutta paljon pienimuotoisempi kuin Sepon vastaava. Suurkirkon portailta näki kokonaiskuvan tapahtumasta toisin kuin nyt katutasolta ihmismuurin takaa.

Saimme maistaa varuskunnan kuulua hernekeittoa soppatykistä tarjoiltuna Sompion koulun pihalla kunhan tykkimiehemme vapautui syömäpuuhiin ruokakuponkiensa kanssa. Aurinko paistoi lämpimästi, maukas ja kuuma keitto lämmitti sisuksia, ja oli mukava katsella iloisia nuoria varusmiehiä, ja muutamia -naisiakin, levittäytyneinä omaisineen pitkin nurmikkoa kuin piknikillä. Sitten valalomalle.

Luulin, ettei Lauri olisi voinut vannoa valaa, koska ei kuulu kirkkoon, mutta näköjään uskonnonvapauslain mukainen asevelvollisuuslain muutos sallii jommankumman valinnan. Yritin etsiskellä valan sanamuotoa, mutta löysin vain erään sotaveteraanin vannoman valan Vapaan Suomen Liiton sivuilta. Sellaisena sen on täytynyt isänikin vannoa aikanaan. Vuodesta 1918 sotilasorganisaatioon kuuluneen valan sisällössä ei mikään ole muuttunut.

Löytöjä
Puolustusvoimain komentajan päiväkäsky 4.6.2003 on ajantasainen analyysi turvallisuudestamme ja sen puolustuksesta.
Kadettikunta on avannut kesäkuussa Turvallisuuspolitiikan tietopankin

perjantaina, elokuuta 29, 2003

Siinä se on, omimmillaan
Taiteiden yö
Vanha valvoo
Eero oli uhonnut tulevansa kello kahden aikaan taiteiden yöstä kotiin. Aikataulun mukaan viimeinen vuoro lähti 00:10, ja järkevänä ihmisenä hän päätti valita vaivattomimman vaihtoehdon. Iloinen jälleennäkeminen klo 00:40. Heitä oli ollut parinkymmenen sakki hillumassa kaupungilla. Pari siideriä ja muutama kalja tuli nautittua. Näöstä ei voinut nautinnasta mitään päätellä. Mitä nyt normaalista poiketen kävi vähän ylikierroksilla. Kertoi nähneensä minut syömässä hodaria Mikonkadun päässä, mutta ei kehdannut tulla morjenstamaan. Muuten, alkuillasta hodarit eivät ole mistään kotoisin, sämpylät ja nakit juuri ja juuri haileita. Harmitti niin paljon, että menin Rautatientorin laidassa olevasta kioskista ostamaan lisäksi hampurilaisen. Pettymys sekin. Taso on selvästi laskenut. Roskaruokakiintiöni alkaa olla täynnä. Hyvä niin.

torstaina, elokuuta 28, 2003

Limboilua
Osallistumiseni Taiteiden yöhön meni pieleen. Tarkoitukseni oli jäädä kirjaston runon ja musiikin iltaan, mutta poikkeamiseni Kluuviin oluelle raunioitti aikeeni. Tullessani takaisin kirjastoon paikka oli niin täynnä yleisöä, etten mahtunut sisälle. En jaksanut lähteä muuallekaan, vaan suuntasin kotiin. Rautatientorilla ei ollut muuta ohjelmaa kuin Jeesus pelastaa -auto, jonka kovaäänisistä ilosanomaa tuli tuutin täydeltä.
Helsingin juhlaviikot - ohjelma

Kotona Pikku-Musta oli siiränyt pentunsa Pekan avustuksella yläkertaan. Kaksi mustaa ja yksi mustavalkoinen pentu tapittivat uteliaina emonsa selän takaa. Pikku-Musta kehräsi tyytyväisenä, kun oli päässyt ihmisten ilmoille lattian alustan puruista.
Ihmeitä ja odotusta
Sydänpotilaamme pääsi pallolaajennuksen jälkeen kotiin. Elämä jatkuu. Tällainen maallikko voi vain ihmetellä, mitä kaikkea nykyään pystytään tekemään lähes rutiininomaisesti. En tiennyt, että verisuoneen voidaan viedä teräsverkkoa tukemaan suonen seinämiä, jotta ne eivät lysähtäisi kasaan.

Mikrokirurgia on fantasiaa. Niin kauan, kun ei itse joudu toimenpiteiden kohteeksi. Tästä muistuikin mieleeni, että olen leikkausjonossa. Olin miltei jo unohtanut. Jono oli 3 vuoden pituinen minun liittyessäni vuosi sitten joukon jatkoksi. Silloin, pahan sappikohtauksen aikaan, kolmen vuoden odotus tuntui mahdottomalta.

tiistaina, elokuuta 26, 2003

Kunhan ei tule tavaksi
Uskokaa tai älkää, aamulla odotin taas turhaan bussia tulevaksi. Sisuuntuneena soitin HKL:n (Helsingin kaupungin liikennelaitos) numeroon ja vaadin selitystä. Ilmeni, että kuljettaja oli ajolistasta poiketen mennytkin varikolle ja eilinen kuljettaja ajanut väärää reittiä.

Koskelan varikon ajovuoroista vastaava nainen, jonka kanssa puhuin, olisi kernaasti antanut kuljettajalle potkut, jos se olisi ollut hänen vallassaan, tai ainakin tehnyt hänestä päätä lyhyemmän. Minulle kyllä olisi riittänyt parempi seuranta ja työnohjaus. Taitaa HKL:llä olla homma vielä hakusessa, vaikka uudet aikataulut ja reitit ovat olleet voimassa yli viikon. Ainakin 741:n otsataulussa vilkkui tänään Rautatientorin pysäkillä Helsinki-Kuninkaanmäki, vaikka bussin reitti on muuttunut.

- Hyvää iltaa! Lippujen tarkastus, kuului käytävältä. Sain tilaisuuden lähettää terveiset YTV:n palkollisten kautta pääkaupunkiseudun liikenteestä vastaaville tahoille.

maanantaina, elokuuta 25, 2003

Pikku harmeja
Seison bussipysäkillä, seison ja odotan. 10.20-vuoro on jäänyt 742:lta minulle tuntemattomasta syystä ajamatta. Sadattelen ja päivittelen asiaa naapurin kanssa, joka on tullut tien varteen viemään roskapussiansa jäteastiaan. Uusi yritys päästä matkaan tunnin päästä. Tähän aikaan päivästä vuorovälit ovat pitkät. Viikko alkaa lupaavasti.

sunnuntaina, elokuuta 24, 2003

Muistutus
Seurasimme lattiaan piirrettyä vihreää viivaa hissille ja seitsemänteen kerrokseen tippapussien ja monitorien maailmaan kädessäni kolme auringinkukkaa. Pekan läheisin ystävä oli Jorvin sydänvalvontahuoneessa toipumassa infarktista. Hänen joutumisensa sairaalaan oli yllättävää, nuori terve mies. Oireet - närästys, käsien puutuminen ja yläselän lihasten kipeytyminen - olivat onneksi tuttuja hänen kirjanpitäjälleen, joka osasi tarpeeksi vakuuttavasti kehottaa menemään välittömästi lääkäriin.

Läheisen ihmisen sairastuminen pysäyttää, muistuttaa elämän hauraudesta ja arvaamattomuudesta myös omalla kohdalla.
Sähköt poissa
Juuri, kun kuulamörssärit olivat aloittamassa finaalia Pariisin yleisurheilun MM-kisoissa, sähköt katkesivat. Katkos ei kestänyt kuin kymmenisen minuuttia, mutta sen aikana ehdin ajatella, miltä tuntuisi, jos sähköt olisivat poikki laajalta alueelta ja pitkään. Itse asiassa katkos oli laajempi kuin olin kuvitellut, kuten HS:n uutisesta selvisi.
HS Verkkoliite - Tuoreet - Kaupunki

Lima Azimi, ensimmäinen afganistanilainen naisjuoksija verryttelyhousuissaan oli outo näky 100 m:n alkuerissä. Lähtötelineet olivat hänelle oudot, ja toimitsijoiden täytyi opastaa, miten niistä lähdetään. En tiennytkään, että kisoihin voi päästä ylittämättä lajien karsintarajoja. Tänään kuulin, että kukin maa voi lähettää kisoihin yhden edustajan.

perjantaina, elokuuta 22, 2003

Hemmottelu tekee hyvää
Räiskäleet tuoksuivat portaissa, kun tulin töistä kotiin. Eero oli taas osannut yllättää. Lauri istui jo pöydän päässä, oli päässyt viikonloppulomalle. Puhdistin hunaja-astian pintaan nousseet ilmakuplat ja vahahiukkaset voipaperilla ja kauhoin sopivan määrän pieneen purnukkaan pöytään pantavaksi. Räiskäleet maistuivat herkullisilta vastalingotun hunajan kera.

Ilahduttaminen ja hemmottelu palkitsevat mestarin tyydytyksen tunteella, joten voimme ehkä odottaa lisää samanlaisia nautintoja.

Aarno Laitisen kolumnin jälkeen virisi keskustelu nykyajan äideistä, jotka hemmottelevat ja passaavat lapsensa piloille. Lapsiaan voi mielestäni vapaasti hemmotella - ja pitääkin. Liiallinen passaaminen taas voi tehdä heistä avuttomia.

Prahassa ollessamme istuimme Pekan kanssa eräänä iltana pienessä liikutuksessa Raatihuoneen torin kahvilassa ja juttelimme vanhemmistamme. Kysyin, mikä oli hänen lämpimin muistonsa äidistään.
- Se, kun hänellä oli tapana lämmittää hellan ääressä vaatteet, jotka toi ylle puettavaksi, kun uunit olivat aamuun mennessä kylmenneet eikä lämpimän peiton alta olisi millään halunnut nousta pukemaan, Pekka sanoi.
Mietin, mitähän muistikuvia lasteni mieleen nousee joskus keski-iässä, kun ajattelevat minua.
Ilmestyksiä
Kas, Scilla on tullut takaisin. Ehdinkin jo ihmetellä, mitä oli tapahtunut, ja tänään saimme selityksen: "Blogille tapahtui jotain käsittämätöntä ollessani maalla - vahvasti epäilen, vaikka se yhä ihmetyttää - jonkinlaista tahallista sabotaasia." Tahallisuus ja ilkivalta tekevät voimattomaksi, kun vihaansa ei voi kohdistaa kehenkään erityisesti. Scilla, hyvä, ettet lannistu.

Muita ilmestyksiä: eilinen tuplasateenkaari ja yölliset revontulet, joita saimme yllättäen ihailla.

torstaina, elokuuta 21, 2003

Sähköä ja kaunottaria
Ukkosti sen verran, että katsoimme parhaaksi ottaa töpselit irti seinästä vahingosta viisastuneina. Joku vuosi sitten ukkonen särki modeemimme ja televisiomme. Bussista astuessani satoi hiukan, mutta pihan lätäköistä näin, että vettä oli tullut reippaasti. Sade tekee hyvää, vaikka ei vesitilanteemme vähällä kohene. Koko syksyn pitäisi sataa.

Armi tuli ja meni. Satuimme samaan bussiin eilen illalla, kun palasin töistä kotiin, ja tänä aamuna lähdimme Helsinkiin yhtä matkaa. Liukumani (7-9) meni pitkäksi, leimasin itseni sisään vasta klo 11.05. Armi käy niin harvoin, että en halunnut kiiruhtaa lähtöä. Emme valvoneet niin myöhään kuin yleensä hänen käydessään tervehtimässä. Juttua olisi kyllä piisannut, mutta aikaiset ylösnousut ovat vieneet terän. En pystynyt kasvattamaan enempää univelkaa. Toivoin, että hän olisi voinut viipyä pidempään, mutta hän oli sopinut käyvänsä Saara-tädin luona Karkkilassa ennen Heinolaan paluutaan.

Armilla on Pietarissa Siperialainen metsäkissa, josta hänellä oli valokuvia mukana. Todellinen kaunotar, täytyy sanoa.



keskiviikkona, elokuuta 20, 2003

Hyökkäyksiä ja iskuja
Tuhoisia pommi-iskuja Irakissa ja Israelissa.
Reuters | Latest Financial News / Full News Coverage

Pahin virusviikko tähän asti. "Worst virus week ever", siteeraa Reuters F-Securea artikkelissaan New Fast-Spreading Sobig Worm Adds to 'Worm Week'. Minäkin sain osani sähköpostiviestien tulvasta. Palomuurin laskuri on kirjannut 2812 torjuttua tunkeutumisyritystä.

Sateen rauhoittava ääni unettaa. Olen valmis nukkumaan.


tiistaina, elokuuta 19, 2003

Kutsu kuulemaan
Lauri ei näemmä ole syntymässä saanut marssivarpaita. Isonvarpaan kynsi on painuessaan ihon sisään saanut aikaan ikävän tulehduksen, johon hän kävi viikonloppuna hakemassa lääkitystä Tilkasta. "Sain muutaman päivän VTML:ää, eli vapautusta marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta," hän kertoi tekstiviestissään.

Sotilasvala vannotaan Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä lauantaina 30.8. Kutsun saimme, kun Lauri käväisi viimeksi viikonloppulomalla.

SAAPUMISERÄ 2/03 VARUSMIESTEN SOTILASVALA JA JUHLALLINEN VAKUUTUS
Helsingin Ilmatorjuntarykmentillä on kunnia kutsua Teidät saapumiserä 2/03 varusmiesten sotilasvalan ja juhlallisen vakuutuksen antotilaisuuteen Keravalle lauantaina 30.8.2003.

Päivän ohjelma on seuraava:
Aika Tapahtuma
08.00- Juhlallinen vakuutus HelItR:ssä
08.45- Seppeleenlasku Talvisodassa kaatuneiden muistomerkille/ Kerava
10.30- Paraati ja sotilasvala Keravan torilla
11.30- Kenttälounas Sompion koulun pihalla/ Kerava
11.45-13.30 Kalustoesittely kävelykadulla/ Kerava
Noin 14- Valaloma alkaa/ Kerava

Pyydämme Teitä ystävällisesti huomioimaan parkkitilojen ahtauden Keravan keskustan alueella ja toivommekin Teitä käyttämään julkisia liikennevälineitä, kulkuyhteyden niin salliessa.

Tervetuloa!

Rykmentin komentaja Ari Rautala
Eversti

Kuulen saappaiden rahinaa, kantojen kopsahtelua ja tiukkoja käskyjä kutsua lukiessani. Menen todistamaan tätäkin valaa. Edellinen, Sepon tilaisuus, oli Senaatintorilla.

maanantaina, elokuuta 18, 2003

Kaikki OK
Ilokseni luin odottamani postauksen; Ilkka Kokkarisen nettiyhteys pelaa taas. Mehustin päivällä keräämiämme mustaherukoita mehumaijalla puolenyön jälkeen. Homman hoidettuani istahdin vielä koneen ääreen todetakseni, että miehemme maailmalla voi hyvin ja on selvinnyt koettelemuksesta in good spirits.

sunnuntaina, elokuuta 17, 2003

Times Squaren neonvalot palavat taas
"New York sykkii taas, Kanada ja Keskilänsi yhä osaksi ilman sähköä"
Turun Sanomat
Katkon syytä etsitään edelleen. Epäilyt kohdistuvat vahvasti Erien silmukkaan, viidenkymmenen voimalinjan ryppääseen suurten järvien alueella, missä häiriö on paikallistettu Clevelandissa Eriejärven ja Ontariojärven lähistöllä kulkevaan voimalinjaan.

Oikealla asenteella
Ilmeisesti joudumme vielä hieman odottelemaan Ilkka Kokkarisen lupaamaa raporttia. Sillä välin voimme lukea BBC:n Rob Corbettin raportin torontolaisten suhtautumisesta katkokseen: "Toronto parties through the blackout"


Töissä lauantaina
Lauantaiaamun Helsinki oli kiireetön kaupunki. Rautatientori oli avoin kulkea, kun Scientologien teltta oli purettu. Torin laidalla muutama turistibussi odotteli lähtöä Venäjälle. Matkalaiset rupattelivat, polttelivat savukkeitaan ja siirtelivät matkatavaroita. Yliopistonkadulla lasinsirpaleet, eväspaperit ja coca-cola -mukit kertoivat illan kulusta kulmilla.

Kerrankin lähdin ajoissa bussille. Parinsadan metrin matkalla pysäkille huomasin pientareiden kasvien runsauden, kun oli aikaa pysähtyä niitä katsomaan. Sääli, etten muista niiden nimiä. Pitää kaivaa vanha koulukasvio esiin ja opetella ne uudestaan. Bussi oli tullut tyhjänä Kolohonganmäeltä siihen saakka, Hakunilasta se poimi viisi matkustajaa ja Jakomäkeen mennessä tuli tusina täyteen. Matka taittui reilussa puolessa tunnissa. Työpäivä sai miellyttävän letkeän alun ja tunnelma jatkui samanlaisena koko päivän.

Il Sicilianossa söin lounastauolla erinomaista pastaa lohen kera. Herkutteluhetken soin itselleni hyvällä omallatunnolla, koska edellisen päivän ateriat olin kuitannut kahvilla ja pullalla sekä savukalaleivillä. Kirjaston kahvila ja Porthanian kuppila eivät ole vielä lauantaisin auki, joten jonnekin kauemmas oli mentävä, jos mieli syötävää.

Pekka oli käynyt Eeron kanssa kaupassa ja Alkossa. Nyt on aika poimia kypsät mustaherukat joululikööriä varten ja panna ne pulloihin vodkan ja sokerin kanssa mehustumaan.

Soitin Armille kymmenen maissa illalla, kun arvelin hänen jo tulleen Pietarista Heinolaan. Hänellä on kymmenen päivän matkassansa paljon suunniteltavaa ja sovittavaa. Hän tapaa yhteisiä sukulaisiamme ja tuttaviamme paljon useammin kuin minä, kun kiertää useimmat kaksi kertaa vuodessa.

lauantaina, elokuuta 16, 2003

Markkinarako
Urban survival -tyyppiselle eloonjäämiskurssille voisi olla kysyntää. Kun normaali elämänmeno suistuu raiteiltaan, kysytään valmiuksia, joilla selviytyä asfalttiviidakossa. Ensin voisi lukea vaikka Ragnar Bensonin kirjan RAGNAR'S URBAN SURVIVAL: A HARD-TIMES GUIDE TO STAYING ALIVE IN THE CITY, Paladin Press, 2000.

perjantaina, elokuuta 15, 2003

Back to civilization
Sähköt jo palailevat. Paniikkia ja suurempaa epäjärjestystä ei näytä syntyneen. Aamun Huomenta Suomi on lähettänyt kuvaa ja uutisia New Yorkin kaduilta. YLE on ollut kiitettävän aktiivinen uutisten välittäjä, yön viimeinen ylimääräinen uutislähetys lähetettiin klo 1.30.
CNN.com - Major power outage hits New York, other large cities - Aug. 15, 2003
Sähkötön New Yorkissa
Laaja sähkökatkos piinaa Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Verkon ylikuormittuminen on aikaisemminkin aiheuttanut vastaavia katkoksia. Voi vain kuvitella, millainen kaaos suurissa kaupungeissa vallitsee.
HS Verkkoliite - Tuoreet - Ulkomaat

Turvassa palomuurin takana?
Liikkeellä olevat tietokonevirukset ovat kiusanneet erityisesti Nordea-pankkia
Asensin eilen koneelleni ilmaisen palomuurin ZoneAlarmin, ja tilasto kertoo minun välttäneen 1055 tunkeutumista. En voi kuin ihmetellä.

torstaina, elokuuta 14, 2003

Keruuta ja arkistointia
Koko päivä istumista vapaakappaleseminaarissa. Jalat siinä kipeytyivät. Lähtiessä tuntui, että olisin saanut vaihdokkaat omieni tilalle.

Elämme kirjastomaailmassa mielenkiintoisia, haasteellisia aikoja. Uusi vapaakappalelaki on valmisteilla ja siinä tullaan säätämään myös elektronisen aineiston luovutuksesta, keruusta ja säilytyksestä. Käyttöön aineisto asetettaisiin vapaakappalekirjastoissa. Jo nyt haravoidaan internetsivustoja pari kertaa vuodessa. Kotimaiset fi-, org- ja com-päätteiset sivustot tarttuvat haravaan, mutta miten käy blogien, joiden osoite ei ole suomalainen, esim. blogspot.com. Onneksi on Pinserin lista.

En tiedä, miten moni blogi on hankkinut ISSN-numeron verkkojulkaisulleen. Sulka sanoo olevansa ensimmäinen. Omaehtoinen julkaiseminen on niin mielenkiintoinen ilmiö tulevien tutkijoiden kannalta, että toivoisin mahdollisimman monen blogin jäävän haravaan.

keskiviikkona, elokuuta 13, 2003

Vaihtoehto vähemmän
Vaikuttava tietotoimisto on keskeyttänyt toimintansa. Toimiiko sulkeminen herätyksenä tarpeelle luoda Suomeen kattava vaihtoehtomedia, jää nähtäväksi.
Vaikuttava Tietotoimisto (VAI) -

tiistaina, elokuuta 12, 2003

Telakka kysyi
VENÄJÄ! Miten siihen oikein pitäisi suhtautua? Arvostaa ja ihailla vai vihata ja pelätä? Muuttoliikettä edustivat Suomesta Venäjälle muuttanut näyttelijä Ville Haapasalo ja Venäjältä Suomeen muuttanut Tatjana Solovjova.

Nyky-Venäjä on monelle nuorelle tuntematon, koska vain harva on käynyt siellä. Mieluummin matkustetaan Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Minulla, kuten monilla ikäpolveni matkalaisilla, neuvostoajan kokemukset ovat vahvana muistissa ja tutustuminen uuteen Venäjään vasta alulla. Ennakkokäsitykset ja pelot leimaavat asennoitumista.

Toissakesäinen Laatokan ja Äänisen risteily oli neitsytmatka Venäjälle. Neuvostoliitossa olin käynyt viimeksi vuonna 1980. Viivyin silloin Armi-serkun ja hänen miehensä Mishan luona Leningradissa kutsuviisumilla kymmenen päivää.
Armi on pitänyt tiiviisti yhteyksiä kotimaahan, käynyt Suomessa aina pari kertaa vuodessa. Nytkin hän on tulossa Pietarista pariksi viikoksi 16.8., tällä kertaa yksin.
Odotan hänen tuloaan innolla. Koska minulla ei ole sisaruksia, hän on kasvinkumppaninani läheisin ihminen, jonka kanssa jaan lapsuuden ja nuoruuden muistot. Armin myötävaikutuksella Venäjäkin on tullut tavallaan tutuksi, vaikka en ole siellä ahkerasti käynyt.
Lintsareita oomme kaikki
HS otsikoi: Kysely: Juttelu ja netissä surffailu vie suuren osan työajasta ja esittelee Joblinen ja Monsterin toukokuussa 14 maassa esittämän kyselyn tulosta. Eri maiden työntekijöiden toisistaan poikkeavat mieltymykset ovat mielenkiintoisia.
HS Verkkoliite - Tuoreet - Talous

Kysymys kuului: Mihin työpäivästäsi menee eniten aikaa työn lisäksi?

Ihmettelen, miten kysymykseen annetuista vastauksista voi vetää sen johtopäätöksen, että juttelu työtoverien kesken ja netissä surffailu veisivät noin suuren (41%) osan työajasta. Mikä on työnteon osuus työajasta? Jos työhön menee suurin osa ajasta, jäljelle jäävä aika, esim. 15-30 minuuttia, voi hyvinkin jakautua esitetyllä tavalla.

Eri töissä mahdollisuudet viettää aikaa muuten kuin työtä tehden tietysti vaihtelevat, mutta työtehon ja tuottavuuden nousu, kireät normit ja tiukalle vedetyt työvuorot kielivät pikemmin siitä, ettei sosiaaliseen kanssakäymiseen ole riittävästi mahdollisuuksia. Vaikka suorittajia olemmekin, emme ole koneita. Tarvitsemme väljyyttä, yhteistä tilaa ja aikaa, mutta myös yksityisyyttä työnteon lomassa.

maanantaina, elokuuta 11, 2003

Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?

Koulut alkavat, ja aina tähän aikaan muistuu mieleen Koskenniemen runo. Varsinkin sen toinen säkeistö, jonka säkeen: "Syysaamu kirpeä koittaa" tavoitti kaikin aistein.
Koulutie
Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.

Syysaamu kirpeä koittaa
Yli heräävän kaupungin
Ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin.


Kirpeitä aamuja saa odotella. Mittarissa on jo aamutuimaan 14 astetta. Toista oli ennen, kun koulu alkoi syyskuussa.

Keski-Euroopan helle jatkuu. Britanniassa on mitattu 100F:n ylitys, 38.1C (100.6F) Gravesendissä, Kentissä.
BBC NEWS | UK | Sizzling temperatures break UK record

Koulun alkamista ei vielä eilen päivällä olisi osannut aavistaa Eeron käytöksestä. Illalla puoli yhdentoista aikaan hän otti autotallin avaimet ja meni korjaamaan polkupyöräänsä. Laakereissa oli kuulemma jotakin vikaa. Tunnin kuluttua hän palasi kädet mustina. Homma hoidettu. Seitsemän kilometrin koulumatka Tikkurilaan taittuu taas kätevästi pyörällä.

lauantaina, elokuuta 09, 2003

Ja elämä hymyilee
Lauri pääsi eilen viikonloppulomalle. Vanha, kunnon Lauri. Ihan on entisensä. En tiedä, mitä odotin. Ehkä enemmän puhetta kauhun hetkistä, mutta hän ei halua niissä viipyä. Halauksissa oli selvästi ylimääräistä latausta.

Flunssakin näyttää hellittävän vihdoin. Ääni on kirkastunut, eikä vatsalihaksiin enää satu yskiessä. Väsyttää, mutta eiköhän pari nukuttua yötä korjaa asian. Sitä paitsi levon tarve tyydyttyy myös torkuilla. Minun ei tarvitse kuin istahtaa keinutuoliin televisiota tuijottamaan ja olen ennen pitkää hämärän rajamailla. Mikrounien jälkeen vireys palaa nopeasti.

Huomasin TV-lähetyksessä tutun hahmon: Martta Leppänen oli päässyt 100 m:n aitojen loppukilpailuun Kalevan kisoissa. Hyvä Martta! Kahdeksas sija on ihan kunniakas. Saman ajan, 14,01 juoksi 7. sijoittunut Emma Montell. Johanna Halkoaho tuli melkein yllätetyksi, Hanna Korell jäi vain sekunnin sadasosan 13,49/13,50.

Epäonnea
Onni ei hymyillyt tänään Marcus Grönholmille, kun hän joutui keskeyttämään Suomen MM-rallin. Mestaruustaisto kiristyy entisestään.

Viisinkertainen ravikuningas Viesker, sympaattinen suosikkini, ei jalkavamman vuoksi voinut osallistua Lahden kuninkuusraveihin. Ennätysseppeleen tavoittelu jää seuraavaan kauteen. "Yksikään hevonen ei ole onnistunut voittamaan kuninkuutta kuutta kertaa. Vieskerin lisäksi seppele on pujotettu viidesti veljesten Vieterin ja Vekselin kaulaan. Viesker on nyt 14-vuotias. Ravikilpailusääntöjen mukaan se saa kilpailla vielä kaksi täyttä kautta." - YLE urheilu 6.8.03



Arkistosähläystä
Turhauttavaa yrittää, kun ei onnistu!! - Ja sitten iltapäivällä tärppäsi.

Arkistolinkkien tuominen pääsivulle näytti onnistuvan, kunnes huomasin, että linkit eivät vieneet oikeaan osoitteeseen. Blogger elää omaa elämäänsä, jonka käänteitä en vielä täysin tajua. Yrityksen ja erehdyksen koulussa toivoo joskus viisastuvansa.
Murinaa
"No publish results to display"
Raivostuttaa, kun kirjoitus jää julkaisematta, vaikka se olisi miten pieni postaus.
Tuiki, tuiki tähtönen
Perseidien meteoriparven huippuhetket lähestyvät, maksimi on 10.-13.8., jolloin voi havaita 60 meteoria tunnissa. Elokuussa on hauskaa bongata tähdenlentoja tummentunutta taivasta vasten. Muutama päivä sitten näin yllättäen todella komean suihkauksen, ja huomasin, että taas on se aika, jolloin kannattaa tähytä taivaalle. Toteutimme saman tien monivuotisen haaveemme, hankimme Ursasta tähtikaukoputken. Se on kylläkin vielä paketissa. Raahasimme sen tänään Hakunilan postista juuri ennen sulkemisaikaa.
Astronetti.com - tähtitiede - kuukauden tähtitaivas

perjantaina, elokuuta 08, 2003

Helpotuksen huokaus
Iltalehden juttu "Näin lähellä kuolemaa en ole koskaan käynyt" - Salama iski muutaman metrin päähän varusmiehistä - jonka luin päivystäessäni Fabianiassa, herätti sen verran levottomuutta, että soitin parin mutkan kautta 2. ilmatorjuntapatterin päivystäjälle kysyäkseni Laurin tilaa. Hän ei ollut vastannut tekstiviestiini. Koska lehdessä kerrottiin muutamien alokkaiden jääneen Tilkkaan, halusin varmistua hänen olinpaikastaan. Päivystäjä kertoi, ettei kukaan enää ollut sotilassairaalassa ja lupasi välittää soittopyyntöni.

Lauri soittikin sitten vapaalle päästyään, kun olin lähdössä töistä klo kuuden jälkeen. Hän kertoi olevansa ok, mutta kokeneensa melkoisen järkytyksen, kun salama iski kuuseen hänen kaivaessaan poteroa parinkymmenen metrin päässä.
Ukkonen oli noussut yllättäen. Oli satanut suuria rakeita ja sitten yht'äkkiä oli salama iskenyt lähelle. Koska heillä oli paljon metallia yllään, olo oli turvaton. Riisumiskäsky olikin tullut välittömästi.

Onneksi kukaan ei ollut loukkaantunut vakavasti. Upseerikokelas, joka oli ollut lähinnä kuusta, sai 2. asteen palovamman jalkoihinsa. Sukat olivat palaneet ihoon kiinni.

Se oli todellinen lähetä piti -tilanne. Iltalehden haastattelussa alokas Hannes Vauhkonen välittää järkytyksen hetket lukijalle.

torstaina, elokuuta 07, 2003

Minua hemmotellaan
Eero toi kupin vastakeittämäänsä kahvia sekä Dumble-karkin ja kietoi harteilleni torkkupeiton. Oli todennut käsivarteni viileiksi ohi mennessään. Olen istunut pari tuntia koneen ääressä blogeja selaillen.

Sitkeä yskä vaivaa ja on saanut ääneni kovin käheäksi. Töissä oli eilen vaikeuksia varsinkin puhelimessa, kun soittajat eivät tahtoneet saada pihinöistäni selvää.

Ihanaa, että kahvila on taas auki kesätauon jälkeen. Voi jutella milloin kenenkin työtoverin kanssa, kuka kulloinkin sattuu samaan aikaan kahvitauolle. Eilen änkesin Liisan, Ritan ja Timon seuraan. Liisa oli neuvonnassa opastanut erästä harjoittelijaa ja esitti, että neuvonnassa on tärkeintä osata kaivaa esiin asiakkaan todellinen kysymys, koska sitä harvoin esitetään suoraan. Mietimme, miksi on niin vaikeaa kysyä juuri sitä, mitä hakee. Jos etsii Shakespearen Othellon lähdetekstejä, miksi aloittaa kysymyksellä: "Onko teillä Shakespearea käsittelevää kirjallisuutta?"

keskiviikkona, elokuuta 06, 2003

Läheltä piti
Salama aiheutti vaaratilanteen Hyrylässä. Huomasin Hesarin verkkolehden uutisen vasta äskettäin. Ajattelin heti Lauria. Jospa hänkin oli ollut metsässä linnoitustöissä.
Lähetin tekstiviestin, mihin en ole saanut vielä vastausta.
HS Verkkoliite - Tuoreet - Kaupunki

Tänä kesänä salamaniskut ovat aiheuttaneet niin paljon tuhoa, että ukkosen vaarallisuus on tullut jotenkin kouriintuntuvammaksi.
Naimisiin, maksoi mitä maksoi
Portti naisten maahan kirjoittaa kiinnostavasti häistä: "Nykynuoret tosiaan haluavat kaiken; tuomiokirkon, vastaanoton kalleimmassa kartanossa, prinsessapuvun morsiolle, heitä varten suunnitellun kakun ja niin edelleen."
-- "Enpä kyllä yllättyisi, jos vastaan tulisi ihminen, joka menee jatkuvalla syötöllä naimisiin ja eroaa, jotta pääsisi uudestaan naimisiin vain kokeakseen hääpäivän huuman. Hieno hääpäivä on varmasti kaunis asia, mutta eikö olisi hyvä muistaa, miksi se hääpäivä olikaan olemassa." Tällainen ihka oikea olento esiintyi jokin aika sitten TV:ssä. En muista kyllä, mikä ohjelma oli kyseessä.

Omia häitäni muistellessa voin todeta, että tilaisuus oli toisesta ääripäästä: siviilivihkiminen maistraatissa, ei todistajia omasta takaa, mutta säilyy mielessäni juhlallisena, koskettavana tilaisuutena. Sormukset ostimme vasta toimituksen jälkeen, kun emme ennen vihkimistä ennättäneet, sillä lapsenvahtimme, serkkutyttö, ainoa, joka tiesi naimisiinmenostamme, myöhästyi sovitusta ajasta.


Pettääkö vai ei, kas siinä pulma
Joimme aamukahvit, suukko ja halaus, ja Pekka oli matkalla Loviisaan - tällä kertaa Jari kyydissään. Eilen oli toisin päin. En mennyt enää nukkumaan, vaikka väsytti. Hain Hesarin postilaatikosta ja silmäilin puoleen väliin, sitten piti jo istua blogeja lukemaan.

Päivän teema näyttää olevan uskottomuus. Ihmissuhteet, Portti naisten maahan ja Mustafarkkuinen mies ovat käsitelleet asiaa, Henry Ellit-keskustelupalstaa ja Anna City-lehden Pettäjän tie -jutun kommentteja analysoiden.
Anna ihmettelee sitä, että kommenteissa pettämistä ei pidetty vääränä vaan kiinnijäämistä.

Jos luottamus ja rehellisyys ovat suhteen kulmakiviä, miten pettäminen suhteutuu niihin?

Omalla kohdallani tein alusta alkaen tietoisen valinnan: en pilaa tämän suhteen kehittymisen mahdollisuuksia. Luottamalla ja olemalla luottamuksen arvoinen olen yllätyksekseni välttynyt myös mustasukkaisuudelta.

tiistaina, elokuuta 05, 2003

Oma apu paras apu?
Maalainen tuntuu saaneen liki tarpeekseen kivireen vetämisestä. "En viihdy kovin pitkään totuudenpuhujan roolissa, joka yrittää muuttaa vähän kuin väkisin. -- Miksi tehdä työtä sellaisten ihmisten eteen, jotka eivät halua auttaa itseään ja aktivoitua."

Kuusi vuotta aktiivista työpanosta yhteisön pitkäjänteiseksi kehittämiseksi on saavutus; työ ei varmaankaan ole missään vaiheessa ollut helppoa. Jos ihmisiin pettyy, eikö omalta tuntuva paikka ja yhteisöllisyyden idea auta kestämään hetkellisiä pettymyksiä?

Ajatus terapiasta kaikille ei ole huono, jos se tarjoillaan mahdollisuutena, johon voi tarttua tai jättää väliin. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Toisille on tärkeää selvittää elämänsä solmut itse, toiset hyötyvät jo ystävän neuvoista ja jotkut tarvitsevat pitkäkestoisen hoitosuhteen.

Kun ylioppilaskesänä sain Viulunsoittaja katolla musikaalin esityksen aikana katsomossa paniikkikohtauksen, en tiennyt, että häiriö olisi seuralaiseni vuosikausia. En koskaan antanut sille periksi. Vähitellen oireet lievenivät ja sitten loppuivat kokonaan. Olisin varmaan hyötynyt lääkityksestä ja terapiasta, mutta minulle merkitystä on sillä, että olen omin avuin kohdannut ristiriidat ja selviytynyt.
Avoinna mahdollisuuksille
Kevätsipulikukkia
Suhteen loppu. Ihailtavan selväjärkistä tekstiä. Tunteista voi lukea rivien välistä.

Elämällä on tarjolla yllätyksiä. Kun pysyy avoinna mahdollisuuksille, voi odottamatta päätyä siihen sekavuuden tilaan, ettei kysele suhteen keston perään, koska jokainen hetki on kappale ikuisuutta, merkityksellinen, koska sen jakaa toisen kanssa.

maanantaina, elokuuta 04, 2003

Päivystystä
Ulkona tuulee navakasti ja pihalla pistäytyjien kommenteista kuuluu tyytyväisyys. Täällä Fabianian puolen päivystyksessä mittari näyttää 29,5 astetta. Ikkunat ovat auki ja Cool Air 16'' -tuuletin vieressäni leyhyttelee papereita ja hiuksiani. Sen vaimea humina on unettava. Nukuttaa. Ellei puhelin soisi vähän väliä, olisin jo varmaan torkuksissa, sillä kävin ennen viimeistä päivystysvuoroani syömässä Porthanian Unicafessa pastaa ja lihapyöryköitä tomaatti-yrttikastikkeessa.

Viimeisenä aukiolotuntina tässä kerroksessa asiakkaita ei ole enää montakaan. Fennica-lukusalissa kolme ja Amerikka-kirjaston puolella neljä. Ihme, että vielä jaksavat sinnitellä, koska molemmilla tahoilla lämpö oli selvästi päivystyspistettäni korkeampi.
Minun piti alunperin päivystää pari viimeistä tuntia Rotundan puolella, mutta suunnitelmiin tuli muutos J:n ilmoitettua, ettei tulekaan tänään töihin. Rotundassa, jossa on pääpalvelupisteemme, on iltaisin kaksi päivystäjää ja täällä Fabianiassa yksi. Hätätilanteissa Rotundasta on toisen siirryttävä Fabbarin puolelle, vaikka se tietää jonoja ja kiukkuisia asiakkaita. Tällä kerralla B. lupasi jäädä auttamaan, vaikka hän on osa-aikaeläkkeellä, mutta mieluummin ei Fabianiaan.

Aika lähteä sulkemaan ikkunoita. Kuulutukseni toivottavasti sai ihmiset jo liikkeelle.
Helle hellittää
Taivaalla tummia pilviä. Näyttää lupaavalta. Ehkä iltapäivällä jo saadaan sadetta. Hellelukemat vielä ylittyivät, mittarissa 26 astetta, mutta viileämpää säätä ennustetaan huomiseksi.

Aamupäivä on mennyt yskiessä. Sitkeää lajia tämä varuskunnasta saatu flunssa. Onneksi ei tarvinnut lähteä aamusta töihin. Ensimmäinen päivystysvuoroni on klo 13-15 ja toinen 16-18. Tällä viikolla ei ole oikein varaa sairastaa, kun suuri osa väkeä on vielä lomalla. Pomotkin ovat matkoilla Berliinissä Iflan kokouksessa. Toivomme, ettei yllätyksellisiä arvovaltaisia vieraita ole tulossa käymään. Emme kaipaa nyt ylimääräisiä ponnistuksia.

Edessä ovat aikaiset ylösnousut, sillä Loviisan ydinvoimalan revisio alkoi. Pekka lähtee matkaan ennen kuutta, ja minulla on tapana keitellä hänelle aamukahvit ja herätellä sopivasti, ettei hän myöhästy. Täytyisi yrittää mennä ajoissa nukkumaan, mutta ei se heti onnistu.

Laurilla on vielä tämä päivä lomaa. Hän lähti reppu selässä Jonin luokse trimmattuaan tukkansa lyhyeksi. Kaveruksilla on varmaan paljon puhuttavaa yhteisistä armeijakokemuksistaan.

sunnuntaina, elokuuta 03, 2003

Variaatioita rakkausteemaan
"Pentinkulman päivien tämän vuoden teeman Rakkauden arki ja pyhä esikoiskirjailijat halusivat muuttaa lauseeksi rakkauden arki on pyhä."
Aamulehti

"Esikoiskirjailijat miettivät muun muassa rakkauden aikamuotoa. Arno Kotro oli ehdottomasti imperfektin kannalla.
– Rakkauden arvon tajuaa vasta kun sen on menettänyt. Ihmiset puhuvat paljon menneisyydestä, ja aika näyttää glorifioivan kokemukset. Moni parisuhde noudattaa Raamatun syntiinlankeemustarinaa. Kun ihminen on karkotettu paratiisista, hän miettii, miten sinne pääsisi takaisin."

"Virpi Hämeen-Anttilan mielestä juuri imperfekti on rakkauden ongelma.
– Rakkauden pitäisi olla preesens, koska vain nykyhetkeen pystyy vaikuttamaan. Suhteisiin tuodaan paljon menneestä, vaikka pitäisi päästä menneisyyden yli ja elää tätä päivää. Rakkaushan on ennen kaikkea tekoja ja toimintaa."

"Kirjailija Claes Andersson kysyi Pentinkulman päivillä, onko rakastuminen luovuuden vai sekavuuden tila. Hän päätyi vastaamaan, että molempia.
– Jos ei ole kokenut sekavuustilaa, ei varmaan myöskään saavuta luovuuden täyttymystä. On niin kuin runoilija Lars Hulden on sanonut: Jos on kerran tippunut sateenkaarelta, on ollut sateenkaarella."

Rakkaus on ikuisuusaihe, ja kuten rakkausasiantuntijaksi nostettu Kotro sanoi: "Ihmetyttää, että pitäisi olla jotain sanottavaa kaikissa rakkauteen liittyvissä asioissa. Ja kuitenkin jokainen on omassa rakkaussuhteessaan asiantuntija."









Satoa ja syynäystä
Pää on arkana jatkuvasta yskimisestä. Pakastinylmä olut saunan jälkeen ei ollut sopiva valinta, vaikka viilensi oloa mukavasti. Lauri, jonka haimme viikonloppulomalle Hyrylästä, halusi ehdottomasti lämmittää saunan, koska viikolla varuskunnassa oli saunapäivä jäänyt väliin. Henkilö, jonka olisi pitänyt varata sauna, oli asian unohtanut. Kolmen päivän metsäleirillä olivat takit olleet hiestä märkinä ja haju pistävä.

Vaihdoimme viime yönä tekstiviestejä, viimeiset kello kolmen aikaan, kun hän oli apupäivystäjänä. Nukkuminen oli jäänyt pariin tuntiin, mutta oli hän kutakuinkin normaalin oloinen, mitä nyt matkan aikana haukotteli tavallista perusteellisemmin. Saunan jälkeen syynäsimme rakkulat, haavat ja mustelmat. Näytti selvinneen vähällä. Huolestuneelta hän vaikutti ison varpaan kynsien kasvusta osittain ihon sisään, koska se aiheutti tulehdusta ja kipua marssiessa. Lauri kertoi kaverinsa joutuvan kynsileikkaukseen. Ehkä sellainen on hänelläkin edessään. Hyvä, että tutkivat asian.

Söin ensimmäiset herneet kasvimaalla. Vadelmat ovat alkaneet kypsyä, samoin punaiset viinimarjat. Täytyisi jaksaa poimia niitä, vaikka on helle, ennen kuin ennättävät varisemaan.

Vaakapesään ei ole tullut moneen päivään painon lisäystä. Mehiläisten pääsatokausi on lopuillaan. Pekka jo suunnitteli lingon kunnostamista, jos vaikka piankin pääsisi ensimmäisiä kakkuja linkoamaan.

perjantaina, elokuuta 01, 2003

Väärällä tyylillä
Luulin, ettei edellisen postaukseni julkaiseminen (klo 10.19) onnistunut, mutta siinä se kuitenkin on. Päivitystä ei näy myöskään Pinserin listalla. Viimeinen on viime yöltä klo 1.50. Kummallista.

Tuntuu jotenkin nololta kehuskella tyytyväisyydellään, kun blogit ovat väärällään ihmissuhdeongelmia. Kun luin kirjoitukseni uudelleen, tuntui, että olin käyttänyt liian suuria sanoja - istuvat epämukavasti - ja vaikuttavat epäaidoilta, koska en normaalisti sellaisia käytä.

Ihme, ettei kukaan kysynyt, miltä miehestäni tuntuu silmäpussejani ja harmaita hiuksiani laskiessaan.

Valistusta?
Maalainen opettaa nuorempiaan parisuhdeasioissa: "Olen vaivihkaa yrittänyt, kaiken kokeneena, kertoa nuoremmille, että parisuhde on pitkälti ylimainostettu." -- "Omin käsin onneen on ehdottomasti paras ratkaisu, aivan Birdyn entiseen malliin. Sillä naisilla saattaa olla sama juttu. Olla kaunis, seksikäs, nuori ja älykäs nainen taitaa olla raskaimpia taakkoja maailmassa, vaikka raskaimman luulisi olevan keski-ikäisen, ylipainoisen naisen osa."
maalainen
Minulle parisuhde on ankkuri tai turvasatama, kahden tasavertaisen kumppanin liitto, jota pitävät koossa rakkaus, arvostus ja toisen yksilöllisyyden kunnioittaminen ja jota läheisyys ja luottamus vahvistavat ajan myötä. Sellaiseksi koen suhteemme muovautuneen, eikä minulla ole mitään valittamista.

Ikääntymisen myötä on löytynyt tasapaino. Avain on itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Katson peiliin ja huomaan rakastavani jokaista senttiä ja kiloa, harmaaraitaisia hiuksiani, ryppyjä ja silmänaluspussejani.

Ikääntyessä seksuaalisuus, niin kuin kaikki elämässä, muuttuu - eikä välttämättä huonompaan suuntaan, tai sitten osaamme nauttia paremmin siitä lahjasta.
Seksuaalisuudesta on tullut yksi elämän osa-alue, ei kaikki nielevä kiinnostuksen kohde.
Berliini, täältä tullaan!
Vietimme Hannan läksiäisiä Il Sicilianossa. Hän on lähdössä vuodeksi Saksan Suomi-instituutin kirjastoon. Sehr gut. Ikävä tulee, kun hänen iloiset ja avoimet kasvonsa eivät piristä päivää. Hänen olemuksessaan näin puhdasta elämäniloa, rohkeutta ja nuoruudelle epätyypillistä realismia.
Finnland  - Institut in Deutschland  für Kultur, Wissenschaft und Wirtschaft GmbH (gemeinnützig