Ajassa
Eilinen oli Levin ensimmäisen maailmancupin pujottelukisan ja Tanja Poutiaisen juhlaa. Voitto ei olisi voinut paremmin osua. Kotirinteessä oli tunnelma ja kannustus kohdallaan.

Alkoholiveron tuleva alennus näkyi kaupassa käydessä. Vähän ennen sulkemista Hakunilan S-market oli aivan täynnä asiakkaita. Kassa kertoi syyksi oluen loppumisen K-kaupasta. S-marketissakin varastot olivat huvenneet, mutta saunaoluet sentään onnistuimme ostamaan ja vielä tavanomaista merkkiä, Karhua.

Alkoholi jaksaa innostaa. Uutivuodossakin sutkaukset sinkoilivat tavanomaista sähäkämmin ja ilo oli spontaania, kun aiheet sivusivat viinaa ja sen hinnan alennusta.
Hinnanalennus olisi saanut kohdistua paremmin olueen ja viineihin väkevien sijasta. Mietojen suosimisen politiikka sai tässä korvilleen.

Viina on aina hintansa väärtti, sanoi vaarini aikoinaan. Hän oli 1888 syntyneenä kokenut alkoholin kotipolton, valtion monopolin ja sen tuomat hinnankorotukset alkoholiveron muodossa, säätelyn ja valvonnan, ja hyväksyi ne vastaan sanomatta. Ei hän varsinaisia viinamäen miehiä ollut, mutta arvosti alkoholia toisella tavalla kuin me ylensä. Luulen, että jotakin siitä on tarttunut minuunkin.

Missä mennään
Raynaudin ilmiö ja glaukooma ovat askarruttaneet viime päivinä. Valkosormisuus liittyy oireena joihinkin reumasairauksiin, ja sen perusteella lääkärini passitti lisätutkimuksiin. Etsitään reumatekijää ja muita nivelvaivojen aiheuttajia, koska nivelrikkovaivani ovat pahentuneet ajan myötä. Sormieni nivelet sojottavat kukin omalle taholleen, enkä pysty enää puristamaan kättäni tiiviiseen nyrkkiin. Kirjoittaminen on ajoittain vaikeaa, kun en saa pideltyä kynää tiukassa otteessa. Vaiva on ollut kumppanini parikymmentä vuotta ja olen sen kanssa tullut toimeen tähän asti.

Glaukooma on uusi peikko. Silmälääkäri kertoi minun sairastavan alkavaa viherkaihia, näköhermon rappeumaa. Altistavia tekijöitä ovat likinäköisyys ja diabetes. Sanoi onneksi, ettei kaikkea ole vielä menenetetty, koska tulin ajoissa tutkimuksiin, sillä sairautta voidaan hoitaa. Silmänpaineet ovat kuitenkin huolestuttavan korkealla.

Jos voisin vaikuttaa jokun epäröijän päätoksentekoon, kokemukseni perusteella voin suosittaa, ellen suorastaan patistaa: menkää lääkäriin, tutkituttakaa vaivanne vaikka kuinka monta kertaa. Älkää välittäkö vähättelevista kommenteista. Jos jokin vaivaa, siihen on syynsä. Selvittäkööt syyt. Jos yksi ei siihen pysty, toinen voi olla pätevämpi. Pitää vaatia, eikä hellittää.

Näin puhuu "potilas", joka ei koskaa vaatinut tutkimuksia, meni vasta pää kainalossa lääkäriin ja joutui sitten toimenpiteiden kohteeksi, kun ei muuta voitu. Miten paljon ihmisestä voi leikellä pois, että hän tuntee vielä olevansa kokonainen? Listallani ovat kitarisat, sappirakko, leuan alla olevat suuret sylkirauhaset - toinen aiheellisesti ja toinen, vielä paikallaan mutta toimintakyvytön, sylkitiehyen tukkeuman takia, jonka sidekudoskoepalan otto suupohjasta aiheutti.

Kun menee lääkäriin, voi odottaa vaikka mitä. Yksi toimenpide voi johtaa katastrofiin niin kuin sylkirauhaseni kohdalla tapahtui, toisaalta oikeaan aikaan tehty tutkimus voi pelastaa paljon elämälle. Rakastan näitä hyviä, empaattisia, taitavia osaajia, joiden käsiin lasken henkeni, tai vähemmän dramaattisesti - elämänlaatuni.

Tässä viime päivien pyörityksessä unohdin mainita positiivisen seikan. Sokeriarvoni ovat pitkällä aikavälillä ( pitkä sokeri) painuneet lukemiin, jotka rohkaisivat lääkäriäni luopumaan lääkityksestä. Ainakin joksikin ajaksi. Painonpudotukseni on tehonnut? Voivatko viisi kiloa vaikuttaa niin paljon? Ei, kyllä minun nyt täytyy ruveta liikkumaankin.

Rokkaa ja riehaa
Laskiaisen kunniaksi hernekeittoa, punssia ja laskiaispullia Ruokalan tapaan:
MTV3 Internet >Ruokala

Terveydeksi
Hiihtolomalainen oli ahkeroinut kulinaarisissa puuhissa. Töistä tullessani kymmenen aikoihin portaissa leijui leivonnaisten tuoksu ja työn alla olivat lihapiiraat. Kuppi kahvia ja suklaapiparkakku ojennettiin käteen, kun olin saanut takkini riisutuksi. Lehtevät voitaikinakuoriset liha- ja kananmunatäytteiset piirakat paistuivat pian maisteltaviksi. Olivat todella herkullisia. Sääli, ettei rasvaisilla herkuilla voi syyllisyyttä tuntematta mässäillä entiseen tapaan. On pidettävä mielessä kolesterolirajat ja verisuonten kalkkeutuminen.

Sydänyhdistykset ovat viime aikoina kampanjoineet naisten sydänsairauksien ehkäisyn puolesta ja painottaneet sydänoireiden tunnistamisen tärkeyttä. Naisen sydän -ohjelma ja Go Red For Women -kampanja Yhdysvalloissa tarjoavat tuhdin paketin sydäntietoutta.

Diabeteksen myötä olen ruvennut ajattelemaan sydämeni tilaa. Oireisiin suhtautuu vakavammin, kun tietää, että riskit ovat moninkertaistuneet. Käsien puutuminen, lihasten ajoittainen heikkous ja sormet, jotka välistä kadottavat värinsä, puutuvat ja sitten äityvät särkemään, kun veri taas kiertää, huolestuttavat. Sään kylmyydellä ei ole ollut osuutta ilmiöön, koska olen ollut oireiden ilmaantuessa sisätiloissa. Kerron niistä lääkärilleni, jonka tapaan aamulla.

Lääkärikirjoja ja nettisivuja selaillessa tulee helposti luulotautiseksi. Itsessään tunnistaa mitä moninaisempien tautien oireita. Siksi en ole ruvennut hätiköimään, vaikka Pekka kellertävät sormeni nähdessään patisti menemään heti lääkäriin, koska pelkäsi niihin tulevan kuolion. Miksi ei voi olla ikuisesti nuori, kaunis ja terve?

Menetyksiä
Kilpapyöräilijöiden äkkikuolemat hämmentävät. Eilen uutisissa kerrottiin Marco Pantanin ja Johan Sermonin kuolemasta. Joitakin vuosia sitten suunnistajia kohtasi sama kohtalo. Jääkiekosta ja koripallosta on kuultu vastaavaa. Mikä mättää? Mieleen tulee epäily dopingaineiden käytöstä, mutta yhtä hyvin syy voi olla harjoitelussa, ravinteissa, stressissä. Parikymppinen nuorukainen, joka kuolee nukkuessaan sydämen vajatoimintaan, on uhri, jos kukaan, suorituskeskeisen, kilpailun nimiin vannovan yhteiskuntamme arvojen alttarilla.

Jos nuorten sydämet eivät kestä, miten on meidän vanhempien laita?

Päivä hukassa
Eilinen päivä meni krapulan merkeissä, valitettavasti. Pekan Tallinnasta tulon kunniaksi nautiskelimme pikarilliset Vana Tallinnaa, pullollisen Puglian Sangiovesea ja Eeron tultua vanhojen tanssien jatkoilta vielä pari olutta. Ei se yöllä tuntunut liialliselta, mutta ylösnousu siirtyi iltapäivän puolelle ja olo oli lopun päivää merkillisen vetämätön. Jätin sokerilääkityksen väliin, mutta siitä huolimatta arvot pysyivät matalina. Yhden kunnolla nukutun yön jälkeen, voin taas sanoa olevani entinen itseni.

Wanhojen tanssit
Valtti Areena pullisteli ja raikui suosionosoituksista, kun Tikkurilan lukion vanhat esittivät tunnin verran taitojaan sukulaisille ja ystävilleen. Olin silmät pyöreänä ihastuksesta. Sellainen määrä sulavuutta, eleganssia ja antaumusta ja tanssin iloa.

Tiesin Eeron harjoitelleen ahkerasti, mutta en osannut aavistaa, millaisiin tuloksiin sillä oli päästy. Perheessämme on täysiverinen salonkileijona.

Ohjelma
1. Juhlamarssi
2. Avaustanssi - polkkamasurkka
3. Tango Jalousie
4. Virginia Reel
5. Cicapo
6. Kehruuvalssi
7. Pas D'Espagne
8. Lambeth Walk
9. Salty Dog Rag
10. Tanssiaisten jälkeen
11. Gay Gordons
12. Jailhouse Rock

Tikkurilan Soittokunta, kapellimestarina Kimmo Nurmi, tahditti tanssia.

Olen iloinen nuorten tanssi-innostuksesta ja koulun satsauksesta tanssiopetukseen. Tanssitaito on avuksi parisuhdemarkkinoilla - toivon - ettei tarvitsisi kärvistellä alempitasoisena miehenä (ATM) ja katkeroitua, kun ei flaksi käy.

Median ehdoilla?
Pöydällä oli lahjatilauksena tullut 7, jossa kuvien kera siteerattiin Panu Rajalan nettipäiväkirjaa ja tiedettiin hänen ja Katri Helenan eron johtuneen viinasta ja vieraista naisista. Elisan portaalin nettivinkeissäkin oli "Panu Rajala". Ei ihme, että tulee halu lopettaa kirjoittaminen.

"Nyt tämä saa tällä erää riittää. Katseltuani eilen iltalehtiä huomaan, että pienten merkintöjeni riistokäyttö on yltänyt sellaiselle tasolle, ettei niitä voi enää jatkaa. Tässäkin suhteessa aika aikaa kutakin", kirjoittaa turhautunut blogisti. Sääli.

Julkisuuden henkilöt tekevät viisasti, jos kirjoittavat anonyymisti. Silti arvostan itsensä panemista likoon median mielenkiinnon uhallakin. Vääristelyt ja revitykset voi jättää omaan arvoonsa.

Haaste
Päivä on tietoturvatalkoiden. Viestintävirasto haastaa kaikki tahot ja yksityiset kansalaiset salpaamaan tien viruksilta ja roskapostilta.

"Internetin ja sähköpostin käytettävyyteen vaikuttaa ratkaisevasti kotitietokoneiden tietoturvataso. Jopa puhelinmodeemiliittymän takana oleva tietokone tulee suojata päivitetyllä käyttöjärjestelmällä palomuurilla ja virustorjuntaohjelmistolla.

Kansalliset tietoturvatalkoot -päivän tavoitteena on saada kaikkiin internetiin liitettyihin tietokoneisiin tietoturvasuojaukset."

Turvaton naapuri
Armi palasi viikonlopulla Pietariin, Moskovassa on surtu maanalaiseen kohdistuneen itsemurhaiskun uhreja ja etsiskelty kadoksissa olevaa presidenttiehdokasta. Murhajuttu vai ei, kysellään epätietoisina ja ymmällään. Venäjä on totisesti eri maata.

Ivan Rybkin, jonka poliittinen ura on ollut täynnä turbulenssia olisi avoimilla kirjeillään ja paljastuksillaan hyvinkin sotkenut Putinin julkisuuskuvaa. Mitään mahdollisuuksia yllättää itse vaalissa ei hänellä olisi ollut. Hän on ollut kadoksissa jo viime torstaista lähtien.

Tänään iltavuorossa, ja aamupäivällä oli vähän aikaa siivoilla ja istua koneen ääressä. Kahdeksantoista asteen pakkanen on lauhtunut huomattavasti ja päivä on mitä aurinkoisin.

Eerolla on perjantaina vanhojen tanssit ja niihin pitäisi vielä ehtiä hankkimaan tumma puku. Illat käyvät vähiin. Hän puhui taannoin frakin tai smokin vuokraamisesta, mutta piti sitä liian kalliina. Toivottavasti löydämme jotakin sopivaa päällepantavaa.

Surkeaa yritystä
Ykkösdokumentti Maailmassa, joka lähetettiin 1.2. jäi askarruttamaan mieltä, semminkin kun blogimailmaan on ilmaantunut uskovaisten päiväkirjoja, jotka ovat kuin toisesta maailmasta.

Ohjelmassa seurattiin kahden keski-ikäisen lestadiolaistaustaisen miehen elämänvalintoja. Hieroja Mikko Karjalaisen elämän perusta oli elävässä uskossa lestadiolaisyhteisössä, ja kutsumustaan hän toteutti harmonisella tavalla yhdeksänlapsisen perheen isänä osallistumalla arkisiin askareisiin, lastenhoitoon ja kasvatukseen. Hän henki tyytyväisyyttä ja piti yhteisönsä arvot kunniassa.

"Alussa ihminen loi Jumalan", luomiskertomuksen alku, niin kuin valokuvaaja Sakari Kiuru sen olisi halunnut kirjoittaa, kiteytti hänen käsityksensä uskonnon perustasta.
Yksinäinen ulkopuolinen, yhteisöstä eronnut ja perheen hylkäämä kyseenalaistaja, joka ei nuorena saanut vastauksia kysymyksiinsä, vaan ne kuitattiin synnintunolla ja armojulistuksella, oli hiljaisella tavalla traaginen persoona, surumielinen ja ymmärtäväinen. Hänelle oma juttu, valokuvaus, koitui pelastukseksi niin kuin hän jossakin kohdin sanoi.

[Olen aivan herpaantunut, koska loppuosa tekstistä häipyi taivaan tuuliin ja ääkköset eivät luonnistu alkuunkaan. Kaiken saa korjailla ja moneen kertaan. ]

Kirjoitin hänestä uhrina, hänen omansa häivyttivät hänet jopa kuvista, ja olin sydämistynyt siitä epäkristillisestä torjunnasta ja kylmyydestä millä häntä kohdeltiin.
Uskontojen uhrien tuki ry tekee hyvää työtä, kun se "pyrkii ehkäisemään ongelmia käsittelemällä julkisesti asioita, jotka aiheuttavat ahdistusta uskonnollisten yhteisöjen jäsenille".

En voi sanoa tuntevani uskonnollisia liikkeitä pintaa syvemmältä, mitä nyt olen niistä lukenut. Ulkopuolisille niissä on mielenkiintoa siksi, että ne ovat vahvasti yhteisöllisiä, omine tapoineen ja rituaaleineen, eivätkä aina suosi avoimuutta. Mielikuvamme eivät siksi ole välttämättä paikkansapitäviä.

Etsiessäni viitteitä lestadiolaisuudesta ja Lars Levi Laestadiuksesta löysin mm. Ari Rantavaaran jutun "Uskonnollinen kokemus Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa"
Tuntematon Lars Levi Laestadius
Timo Holma: Lestadiolaisuus kansanliikkeenä
Lars Levi Laestadius - mies Pajalasta. - Tornion kaupunginkirjaston kokoelma
Markku Ihosen lestadiolaisuutta käsittelevät julkaisut
Vanhoillislestadiolaisuus

Aamenesta öylättiin - kirkollinen sanasto

Runebergin päivänä
M.A. Numminen oli äänessä kirjaston kupolisalissa ja myöhemmin televisiossa, kun tulin iltavuorosta töistä kotiin. Runomaratonit ja matineat ovat minulta jääneet väliin. 200 vuotta runoilijan syntymästä, eikä Runeberg vaikuta lainkaan pölyttyneeltä.
Laulu liitää yli meren, maan -- J. L. Runeberg 200 vuotta

Muistijälkiä
Ilta-Sanomien äänestyssivun oikeassa laidassa oli linkit menneiden vuosien missien kuviin, mutta lista päättyi vuoteen 1970. Missikiinnostukseni ei juuri ulotu 60-lukua kauemmaksi. Kumma, että vanhojen missien kasvot ovat edelleen mielessä, mutta mitä lähemmäs nykypäivää tullaan sitä vaikeampaa on muistaa, miltä minkäkin niminen missi näytti. En usko, että muistin heikkeneminen vielä olisi moiseen syynä. Missit vaan eivät erotu persoonina toisistaan eivätkä paljon ulkomuodoltaankaan.

Etsiskelyni vei mielenkiintoisille sivuille - Maarian paperinukkesivu löytyi Leena Brusiinin, Miss Eurooppa 1968 (Kinshasa, Zaire) avulla, kun panin Googlen etsimään linkkejä hänestä.

Paperinuket olivat minunkin suosikkejani, kun muistelen lapsuuden leikkejäni. Ovat vain jonnekin hävinneet. Vaikka nurkissa on kaikenlaista roinaa, mitä ei ole raatsittu heittää pois, paperinuket eivät ole säilyneet.

Talvista
Lumentulo on ollut mahtavaa täällä etelärannikolla. Varmaan useampia kymmeniä senttejä. Parvekkeelle tuuli on kasannut kaiteen korkeudelle asti lunta. Kissoilla oli aihetta ihmetellä muuttuneita olosuhteita. Uskaltautuivat kuitenkin ulos, mutta tekivät polun kiipeilypuulle seinänviertä pitkin.

Pietarilainen vieraamme, Armi-serkku, jonka seurassa yö kului rattoisasti aamuun asti jutellessa, pääsi onnekkaasti takaisin kaupunkiin iltapäivällä, kun tiet oli jo aurattu ja bussit kulkivat lähes aikataulussaan.

Armi on päässyt eläkeläisten kastiin, mikä tuntui suututtavan häntä. Psyykkinen rasite. Venäjällä naiset kuulemma pääsevät eläkkeelle 55-vuotiaina, saavat eläkettä ja ilmaiset matkat, vaikka kävisivät työssä. Hänen anoppinsa Antonina Petrovna oli ollut työssä 72-vuotiaaksi asti ja olisi jatkanut pitempäänkin, mutta ei enää saanut lupaa. Miesten eläkeikä on 60 vuotta, mitä monikaan ei saavuta, kun odotettavissa oleva elinikä on radikaalisti laskenut. Armilla tuntuu työhaluja piisaavan. Hän on vetänyt suomen kielen opetusryhmiä yliopistolla kuuden vuoden ajan eikä suunnittele jäävänsä pois töistä. Olen joskus kuullut hänen manaavan pitkää ja hankalaa työmatkaa Vasilin saarelle, varsinkin paluu illalla kymmenen jälkeen on rasittavaa. Misha tullee silloin häntä vastaan merolle asti jos vaan pystyy, kun ei halua hänen kulkevan yöllä yksin pitkin katuja. En tiedä miten tarpeellista vastaantulo on, huomaavaista ainakin.

Tennislupaus
Emma Laine (WTA869) ylsi voittoon Tiptonissa. Ensimmäinen turnausvoitto nuoren naisen tennisuralla tuli ITF-turnauksessa Englannissa. Laine löi finaalissa Romanian Liana Balacin(WTA416) 2-1 (6-7, 6-3, 6-2). Hieno lisä tulostaulukkoon.

Suomen naistenniksellä on toivoa. Tennisverkko: Suomen tennisliiton portaali.