Halosen tahdissa
Kävin Pekan kanssa äänestämässä Sotungin vaalipaikalla Itä-Hakkilan koululla vähän ennen seitsemää illalla. Ei ollut jonoa. Koppiin, numero äänestyslippuun, leimaus, lippu uurnaan ja tervehdys vaalivirkailijoille. Korutonta. Jotenkin vaalit kuitenkin herättävät konkarissa tyydytyksen tunteen. Saa äänestää. En ole koskaan jättänyt oikeuttani käyttämättä. Toisin on nuorison. Jos ensimmäisen kierroksen ehdokas ei mennyt läpi, jätettiin äänestämättä. Sotungin äänestysprosentti oli siitä huolimatta korkea, 81.4. Halonen sai äänistä 54.4. prosenttia, Niinistö 45,6. Itäsuunnalla Hakunila, Korso, Koivukylä ja Länsimäki olivat paljon Halosmyönteisemmät. Vantaan äänestysprosentti jäi 0,9 prosenttia jälkeen edellisistä presidentinvaaleista, toisin kuin Helsingissä ja Espoossa, joissa Niinistön hyvä vaalikampanja oli aktivoinut äänestäjät muutoksen puolesta. Varsinkin Espoon korkea äänestysprosentti, 83,9 verrattuna edelliseen vaaliin 82,5, avitti Niinistöä. Suomi on aina osannut valita oikean presidentin oikeaan aikaan, oli Niinistön kampanjatoimistolta oikea älyn väläys. Se pani miettimään. Kuusi vuotta samaa rataa? Se on pitkä aika. Jos haluat muutosta, äänestä Niinistöä. Talouden realiteetit, pärjääminen globaalissa kilpailussa, integraatio, liittoutuminen, työväen nimityksen uusi sisältö; siinä pähkäiltävää kannastaan epätietoisille äänestäjille. Loppututos tyydytti. Jalo kilpa, jännitys hetkeä ennen ennakkoäänten julkistusta, prognoosin suuntaviivat ja tuloslaskennan seuranta tarjosivat jännittävät puitteet seuraavalle kuusivuotiskaudelle. Onnitteluni Tarja Haloselle.

Pistäytymisiä
Eero käväisi ensimmäisellä lomallaan armeijasta. Tuli perjantai-iltana klo kymmenen aikaan ja lähti tänään 19.25-bussilla Helsinkiin, josta oli kuljetus Kampista Vekaranjärvelle. Kävimme tuloiltana yösaunassa. Eero oli toivonut viestissään lämmintä saunaa ja uutta vihtaa. Pekka naljaili nykyisten alokkaiden suntispuvuista. Maastopuvut eivät vedä komeudessa vertaa vanhoille kenttäharmaille.

Armi lähetti Kannakselta tekstiviestin ennen yhteyden katkeamista. Hän oli matkalla Pietarista Helsinkiin. Junassa tarjoiltiin ilmaista olutta ja makkaroita aamutuimaan. Lähtö oli ollut 7.28. Kotoa oli lähdettävä jo kello kuuden jälkeen. Puolen tunnin kävely metroasemalle 30 asteen pakkasessa kantamusten kanssa ei varmaankaan ollut miellyttävää. Hyvin selvisi kuitenkin matkaan. Näemme viikon kuluttua, kun hän tulee käymään Vantaalle.

Säitä pitää
Pakkaskausi on paikallaan. Tammikuussa kuuluukin olla kylmää. Kylmyys saa kiirehtimään askeleita ja etsiytymään katettuihin tiloihin. Toivoo, että bussi tulisi ajallaan, ettei kauan tarvitsisi kärvistellä pysäkillä. Ensimmäiset pakkaspäivät ovat vaikeimmat. Sitten kylmyyteen tottuu, niin kuin lämpimäänkin. Vantaan lentoaseman säähavaintoasemalla mittari osoittaa -21,3 astetta. Sunnuntaihin mennessä vielä kiristyy -25 asteeseen.

Pietarissa on tällä hetkellä lähes 30 astetta pakkasta, Armi kertoi. Sisällä olohuoneessa 17 ja toisessa huoneessa 12 astetta. Ikkunat ovat jääkukkien peitossa. Oppilaat olivat halunneet lopettaa suomentunnin tavallista aikaisemmin, koska sisällä yliopistolla oli hyytävän kylmä. Venäjällä vietetään loppiaista, Herran kastetta ja ortodoksit kuulemma kastautuvat avannossa Zirinovskin johdolla.

Meillä oli töistä tullessa sisällä vain 15 astetta lämmintä. Aamulla ei tullut vettä, ja huomasimme vesipumpun jäätyneen kellarissa. Lämminilmapuhallin sulatteli sen, niin että illalla jo vesi virtasi. Muorin lämpöpatteri kaivettiin ulkorakennuksen vintiltä lisälämmön lähteeksi ja takassa palavat sanomalehdet, joita on ehtinyt kertyä monta banaanilaatikollista. Lämpömittari kipuaa silti kitsaasti, ja näyttää reilut 16 astetta. Alakerta on miltei yhtä avointa tilaa, sisäänkäynnit kolmella sivulla. Ovista vetää ja lämpö karkaa yläkertaan.

Pikku-Musta majailee kylpyhuoneessa, on viehättynyt sen lattialämmityksestä. Ei se kyllä pakkastakaan pelkää. Ulos pitää päästä säällä kuin säällä, kun sille päälle sattuu, viimeksi toissapäivänä. "Pikku-Mustakin on tullut", minulle kerrottiin, kun tulin töistä. Olimmekin ihmetelleet, miten pitkään se viihtyy ulkona tällaisilla pakkasilla. Ettei vaan olisi jotakin sattunut...

Täyttynyt unelma
Oli hienoa seurata Jarkko Niemisen ensimmäistä ATP-turnausvoittoa. Viides kerta toden sanoi. Ottelun piti alkaa klo 1.55, mutta sateen takia sitä jouduttiin siirtämään tunnilla. Aucklandin taivaalla pilvet roikkuivat harmaina koko ottelun ajan, mutta vettä tuli uudelleen vasta palkintojenjakoseremonian aikana. Nieminen oli silminnähden liikuttunut. Voitto tuli näennäisen vaivattomasti. Mario Ancic kukistui 6-2 6-2. Edellisen päivän kolmetuntinen ottelu Olivier Rochusta vastaan ei ollut vienyt puhtia Niemisestä. Ehkä Ancic ei myöskään pelannut aivan omalla tasollaan. Oli miten oli! Jarkolle onnittelut ja menestysen toivotukset Australian avoimiin.

Lyhytnäköisyyttä
Suur-Helsinki-kaavailuissa katseet on suunnattu myös itään päin. Sipoonkorvessa on Jussi Pajusen mielestä järjettömän suuret rakentamattomat erämaa-alueet, joista Helsinki omistaa vielä suuren osan. Sipoon kieltäytyminen pääkaupunkiseudun kasvupaineiden helpottajan osasta ei saa ymmärrystä.

Eikö pääkaupunkiseudulla tarvita erämaita virkistyskäyttöön? Onhan täällä lääniä rakentaa muuallekin. Sipoonkorpea olisi paljon järkevämpää kehittää siltä pohjalta. Mikko Sanen vaelluspäiväkirjassa "Sipoonkorpi, vaihtoehto Nuuksiolle" on tarjolla partiolaisen näkemys alueen mahdollisuuksista. Sotungin ja Sipoonkoven maisemat täydentävät toisiaan ja haluaisin niiden säilyvän sellaisina kuin ne nyt ovat.

Päivitystä
Eeron ensimmäinen viesti armeijasta: "Mikä on mun tilinumero? Äkkiä kiitos ..." Lähetetty 9.1. klo 17.03. Ihastuttava hulivilipoikani! Halaukset aamulla töihin lähtiessäni saattoivat hänet Vekaranjärvelle. Tukka oli ajettu puliksi uutenavuotena kaveriporukassa. Irtileikattu letti koristi tovin joulukuusta. Voi, että kaipaan hänen iloista ja valoisaa olemustaan.

Talossa on käynyt hiljaiseksi. Lauri on muuttanut Korsoon, mutta käy onneksi harvasepäivä pyörähtämässä. Seppo myhkii itsekseen ylärerrassa, on aina viihtynyt omissa oloissaan. Hän aloitti tähtitieteen opinnot syksyllä Kumpulassa. Ei tuntenut kemiantekniikkaa omaksi alakseen ja vaihtoi opinahjoa.

Me vanhukset yritämme sinnitellä. Leikkauksia, väsymystä, ystävien vakavia sairastumisia, huolta omasta terveydentilasta. Lapsia seuratessa harmit haihtuvat, kun voi aistia heidän nuoruuden elinvoimansa. Niin paljon potentiaalia, haaveita ja uskallusta että siitä riittää nostetta meillekin.