Aamuvirkkuna
Pakkasyön jälkeen mittarin patsas on kivunnut aamu kuuden puolestatoista asteesta kymmeneen. Illan huikaisevaa tähtitaivasta katsellessa jo tiesi sään kylmenevän.

Kun ei aamulla ollut kiirettä minnekään, vaeltelin verkossa ja etsiessäni Sotunki-aiheisia sivuja törmäsin urban explorer -ryhmään, jonka yhtenä kohteena oli ollut lähistön kalkkikaivos ja kalkinpolttouuni. Selostuksesta päätellen kohde oli ollut pieni pettymys. Kuoppa ei vastannut mielikuvaa, jota sana kaivos antoi olettaa. Yhtä kaikki, tulihan dokumentoitua.
UE Finland main page

Iltavuorossa on se hyvä puoli, että voi aamulla saatella muut matkaan ja jäädä rauhassa löhöämään tai toimitella mitä milloinkin mielii. Tänä aamuna oli aikaa leikkiä kissanpentujen kanssa ja siivoilla hiekat perusteellisesti. Pentuja onkin siunaantunut melkoinen määrä. En edes tiedä tarkkaa lukua, koska en ole vielä laskenut Nöpön pentuja, jotka syntyivät maanantaina. Jos niitä on kolme, kuten edellisellä kerralla, pentuja on täysi tusina. Vanhimmat kaksi ovat edellisistä pentueista maaliskuulta, lisäksi on neljä Pikku-Mustan 25.7. syntynyttä pentua ja kolme Nokinenän pentua, joiden ikää en tarkalleen tiedä. Emo on ne jo vierottanut ja häipynyt omille teilleen. Pennut ovat suloisia mutta perin arkoja vielä.

Matkalla puhjennut flunssa pitää edelleen pihdeissään. Ei jaksa tehdä muuta kuin välttämättömimmän, eikä mikään innosta.