Tähyilyä
Pinserin hienot revontulikuvat innostivat eilen tähyämään taivaalle. Jotakin olin näkevinäni, hienoista valon väreilyä, mutta ei mitään sen kaltaista, kuin viime vuonna tähän aikaan. Silloin puoli taivasta leiskui. Upeimmat revontulet ovat muistissa lapsuudesta. Lammilla, kirkonkylän raitilla kireänä pakkasiltana koko taivas tanssi leiskuvissa väreissä. Näky oli lapsen silmin jotenkin pelottava, ja muistan nähneeni revontulia painajaisissanikin.

Kirjaston pihan hevoskastanja varisti viimeisenä kullankeltaiset lehtensä nurmikolle, oli tullut haravoinnin aika. Iltaan mennessä mahtava lehtikasa oli siirretty kauhakuormaajalla pois näkyvistä. Putsaajat eivät olleet huomanneet lehtiä Fabianian portaikon askelmilla.

Bussilakko jatkuu toista päivää. Minun matkantekoani se ei onneksi haittaa. Myyrmäkeen menijän piti kiertää Helsingin kautta.