Säitä pitää
Pakkaskausi on paikallaan. Tammikuussa kuuluukin olla kylmää. Kylmyys saa kiirehtimään askeleita ja etsiytymään katettuihin tiloihin. Toivoo, että bussi tulisi ajallaan, ettei kauan tarvitsisi kärvistellä pysäkillä. Ensimmäiset pakkaspäivät ovat vaikeimmat. Sitten kylmyyteen tottuu, niin kuin lämpimäänkin. Vantaan lentoaseman säähavaintoasemalla mittari osoittaa -21,3 astetta. Sunnuntaihin mennessä vielä kiristyy -25 asteeseen.

Pietarissa on tällä hetkellä lähes 30 astetta pakkasta, Armi kertoi. Sisällä olohuoneessa 17 ja toisessa huoneessa 12 astetta. Ikkunat ovat jääkukkien peitossa. Oppilaat olivat halunneet lopettaa suomentunnin tavallista aikaisemmin, koska sisällä yliopistolla oli hyytävän kylmä. Venäjällä vietetään loppiaista, Herran kastetta ja ortodoksit kuulemma kastautuvat avannossa Zirinovskin johdolla.

Meillä oli töistä tullessa sisällä vain 15 astetta lämmintä. Aamulla ei tullut vettä, ja huomasimme vesipumpun jäätyneen kellarissa. Lämminilmapuhallin sulatteli sen, niin että illalla jo vesi virtasi. Muorin lämpöpatteri kaivettiin ulkorakennuksen vintiltä lisälämmön lähteeksi ja takassa palavat sanomalehdet, joita on ehtinyt kertyä monta banaanilaatikollista. Lämpömittari kipuaa silti kitsaasti, ja näyttää reilut 16 astetta. Alakerta on miltei yhtä avointa tilaa, sisäänkäynnit kolmella sivulla. Ovista vetää ja lämpö karkaa yläkertaan.

Pikku-Musta majailee kylpyhuoneessa, on viehättynyt sen lattialämmityksestä. Ei se kyllä pakkastakaan pelkää. Ulos pitää päästä säällä kuin säällä, kun sille päälle sattuu, viimeksi toissapäivänä. "Pikku-Mustakin on tullut", minulle kerrottiin, kun tulin töistä. Olimmekin ihmetelleet, miten pitkään se viihtyy ulkona tällaisilla pakkasilla. Ettei vaan olisi jotakin sattunut...