Ottaa päähän!
Ok. Tämä on kissankasvattajan arkipäivää. Varaaja, joka on sopinut tulevansa katsomaan pentuja, ei saavukaan. Vanhemmasta pennusta kiinnostunut saapuu paikalle, hikoilee talvitamineissaan, mutta pentu suvaitsee kätkeytyä niin, ettei siitä näy vilaustakaan. Kuljeuskori jätettään toivoen, että "pentu", pian 9 kuukautinen kolli, menisi siihen oma-aloitteisesti uteliaisuuttaan. Kummallista, miten säikyiksi nämä puolivillit heittäytyvät, kun viraita tulee paikalle. En ajatellut , että tämän yksilön häkkiin panemisessa olisi mitään ongelmaa, koska se normaalioloissa on perin kesy pideltävä. Sen historia varmaankin vaikuttaa käyttäytymiseen enemmän kuin oletin. Pöhkön pentuna sen lähtökohdat olivat vähemmän suotuisat kuin sisällä kasvaneiden pentujen. Pöhköhän toi pentunsa lihapatojen ääreen vasta, kun ne omin voimin pystyivät seuraamaan sitä ruokakipolle. Tietty valppaus ja varuillaanolo on toista tuokkaa kuin ns. kesypentujen, jotka ovat lähtöruudusta päässeet tutustumaan ihmislajiin.

Seitsemän aikuista kissaa - viisi narttua - maksimi, jonka säädösten mukaan voimme pitää ilman, että siitä täytyisi tehdä elinkeinoilmoitus. Miten tähän olemme ajautuneet? Hellämielisyyttämme, leväperäisyyttämme, rakkaudestani kissoihin - jokainenhan on muistelun arvoinen - ja niiden uskomattoman sikiämiskyvyn ansiosta. Luulin, että kissat tekevät yhdet pennut vuodessa, mutta Pikku-Musta-villikkomme tahti on ollut toista: kaksi pentuetta vuodessa, kolme parhaassa. Oletin, että luonto hillitsisi vauhtia, kun ikää karttuu. Vielä mitä! Seitsenvuotiaana kolmannen kerran tiineeksi 12 kuukauden sisään! Huonosti siinä sitten lopulta kävi. Neljä pentua syntyi liian aikaisin. Pitelin niiden hengettömiä ruumiita kämmenelläni, ja surkuttelin, miksei se ja se täysmusta ollut saanut elämän lahjaa, kun ne kuitenkin vaikuttivat kehityksessään täydellisiltä. Viikkoa myöhemmin, 31.1. syntyi onnekas, nyttemmin pallonpyöreä, kaikkien nisien valtias. Siitä varmaankin kehittyy oikea riiviö, kun sillä ei ole ikäistään painiseuraa.

Armin käynti osui vaaliviikonloppuun, juttelimme tapamme mukaan aamuyöhön. Sunnuntaina iltapäivällä hän jo jatkoi matkaansa toisiin kyläpaikkoihin. Anna-Liisa-täti ja Marjukka olivat suunnitelleet serkustapaamista, mutta ei siitä minun puoleltani mitään tullut, koska kissailmoitukseni Vantaan Sanomissa aiheutti puheluiden suman, ja olin jo ehtinyt sopia muutamien kanssa katsomisesta viikonlopun aikana. Laiha tulos. Vain yksi pentu jäi pysyvästi uuteen kotiin. Toinen käväisi vuorokauden visiitillä, mutta tuotiin takaisin, koska perheen toinen kissa osoittautui liian mustasukkaiseksi ja agressiiviseksi.

Pakkaskauden pitkittyminen on aiheuttanut tarkenemishuolia. 17 astetta on selkeästi miellyttävämpää kuin 15 astetta, jota mittari näytti Kokemäeltä Pappaa hoitamasta tullessa. Parin asteen nosto vaati aikaa ja ylimääräistä lämmitysponnistusta. Sähköverkon tehot ovat maksimissaan, on pakko polttaa sanomalehtiä takassa. Mökiltä tuodut puut on säästetty saunan lämmitykseen. Prioriteettinsa kullakin.