Vapaalla
Ennakoin viikonlopun valvomisen ottavan veronsa ja varasin viisaasti itselleni vapaapäivän. Olin sopinut Armin kanssa, että tulemme yhtä matkaa Sotunkiin lauantaipäivystyksestä päästyäni. Pimeällä hänen on hankala seurata, milloin pitäisi jäädä pois bussista. Aina se on onnistunut, mutta silti se stressaa häntä. Pietarissa oli ollut monta lämpöastetta, kun hän edellisellä viikolla oli lähtenyt matkaan, mutta heti Heinolaan tullessa säätyyppi oli muuttunut. Vihdoinkin lunta ja pakkasta. Hänellä oli tuliaisinaan pullo venäläistä samppanjaa, josta kaatelimme maljoja menneen syntymäpäiväni kunniaksi ja muuten vain terveydeksi. Avasimme vielä korsikalaisen Terra Nostra -valkoviinipullon, ylijäämän joulukuisilta syntymäpäiviltäni, ja onnistuimme taas valvomaan jutellen miltei aamuun asti.

Minulla oli ollut marraskuussa Omenapuussa luokkakokous, Lammin yhteiskoulun vuoden 1966 ylioppilasluokka, jonka osanottajista monet olivat Armillekin tuttuja. Katselimme heidän kuviaan Google-ryhmämme LYK66-sivuilta ja muistelimme menneitä. Kahdestakymmenestäviidestä luokkalaisesta yksitoista oli saapunut paikalle. Kaukaisin Rovaniemeltä. Olin ollut poissa edellisestä luokkakokouksesta, joka järjestettiin Aulangolla kymmenen vuotta sitten, joten monen luokkatoverin näkemisestä oli kulunut kolmisenkymmentä vuotta. Hyvin me toisemme tunsimme, ja vähän aikaa katseltuamme olimme asettuneet siihen kotoisaan ilmapiiriin, jonka monen vuoden yhteiset kokemukset luovat. Olen todella iloinen, että tarmokkaan puuhamiehemme Laurin ansiosta saimme mahdollisuuden tavata ja viettää luokkamme 40-vuotisjuhlia. On jännittävää katsoa, miten aika on meitä itse kutakin kohdellut ja huomata, että ilmeet, eleet, ääni ja puhetapa yhdessä tuttujen, vaikkakin kenties muuttuneiden piirteiden kanssa, palauttavat elävästi mieleen tutun toverin.