Viikonlopun saldo
Tuntuu, etten ole saanut mitään aikaan. Kävelylenkkikin jäi tekemättä, vaikka piti. Pekka oli Jyväskylässä ollessaan viime viikolla kävellyt joka päivä ja hän yritti taas innostaa minuakin, mutta huonolla menestyksellä.

Kaksi hehkuvaa gerberaa, oranssi ja keltainen, jotka sain Rikulta, kun hän oli perjantaina viimeistä päivää töissä, ovat ilahduttaneet silmää keittiön pöydällä koboltinsinisessä, matalassa viinipullossa. On haikeaa, kun mukavat työtoverit lähtevät. Hänelle kirjasto oli vain lyhyt vaihe. Moni on tullut ja jäänyt. Fyysikolle löytyy varmaan sopivampiakin paikkoja. Toivotan onnea elämän uuteen vaiheeseen.

Kissarintamalla on taas tapahtunut yhtä ja toista. Osa pennuista on parin viikon aikana löytänyt kodit. Pikku-Mustan kolmesta pennusta harmaa poika ja mustavalkoinen tyttö vietiin ensimmäisenä ja Nöpön kaksi pentua pääsivät samaan paikkaan Tikkurilaan. Molemmista pentueista ovat tytöt vielä jäljellä. Pikku-Mustan pentu välttelee lähikontaktia, antautuu kyllä silitettäväksi, mutta pitää mielellään etäisyyttä. Vieraiden tullessa se tekee katoamistempun, eikä luonnollisestikaan tullut valituksi ensimmäisten joukossa. Nöpön pentu on itse herttaisuus, seurallinen kuin mikä, mutta väritykseltään vaatimattomampi kuin sisaruksensa, jotka olivat todella upeita yksilöitä. Tekisi mieli jättää se joukon jatkoksi, mutta kuten Pekka sanoi: "Meillä on jo liikaa kissoja".

Eikä siinä kaikki. Pikku-Musta tuli tänään syömään kyljet laihtuneina. Uusi pentue on syntynyt. Oletettavasti talon alle, kun sillä oli puruja turkissaan. Kumma, etteivät komeron pesäpaikat taaskaan kelvanneet.