Suruviesti
Petri-serkku kertoi Eevan, lempitätini kuolleen puolitoista viikkoa sitten. Nyt on sitten isäni sisaruksista, Hildan (21.5.1893-17.11.1976) ja Juho Kustaan (10.4.1887-5.9.1941) kuudesta lapsesta, viimeinenkin poissa. Lapsena ihailin Eevaa, sillä hän oli niin hieno, taitava ja etevä, hauska ja huomaavainen. Hän muisti joka joulu lahjoilla, vielä sittenkin, kun olin jo aikuinen. Hän toi tuulahduksen suuresta maailmasta, osasi kieliä ja matkusteli kaukomaita myöten. Ylioppilaskesäni asuin hänen luonaan Tampereella, kun harjoittelin opintojen aloittamista muutamalla kesäyliopistokurssilla. Muistelen häntä suurella lämmöllä. Huomisesta viikkon päästä matkaan taas Tampereelle saattamaan hänet viimeiselle matkalle.