Mitä ihmettä!
Olen ollut muutaman kuukauden etäällä blogimaailmasta ja sillä välin on synnytetty uusi blogilistakin. Olen iloinen Samin puolesta, että Pinserin listan kehitystyöstä jää jotakin taskun pohjalle, kun verkkopalvelun oikeudet siirtyivät sopimuksella Alex Niemisen sijoitusyhtiölle. Kun vielä "yhtiön tavoitteena on yhdessä Köykän kanssa jatkaa palvelun toiminnallista kehitystä sekä kaupallistamista", voin toivoa näkeväni kunnianhimoista tekemisen meininkiä.

Kevät on syönyt lumet pelloilta, sulamisvedet kasautuneet pihaan kuralätäköiksi ja kaupungilla hiekka lentää niin että hampaissa narskuu. Minulla punoittavat silmät kuin monen päivän juoppoputken jäljiltä. On ollut rankka kevät. Tunnen olleeni onnekas, kun tammikuun lopulla en Ateneumin kujalla kaatuessani rikkonut muuta kuin ranteeni kolmioluun. Selvisin jopa ilman kipsausta. Musta rannelasta, joka näytti pitkävartiselta hansikkaalta, keräsi kommentteja tyylikkyydestään ja toi toisille mieleen sadomasokistisia mielleyhtymiä. Kolmen viikon aikana siihen tottui, mutta oli helpotus päästä siitä eroon.

Kevään teki rankaksi urakka, josta selvisimme kunnialla, vaikka aika ajoin koville otti. Aikataulu oli tiukka, ohjeistus tuli myöhään ja suorituspaineet rassasivat odottamattomasti. UPJ - uusi palkkausjärjestelmä - ajettiin yliopiston hallintoonkin professorikapinasta huolimatta. Pois jäävät nimekkeenmukaiset taulukkopalkat ja ikälisät ja tilalle tulee työn vaativuuden ja henkilökohtaisen työstä suoriutumisen arviointiin perustuva kannustavaksi kehuttu palkkausjärjestelmä, josta voi kyllä löytää muitakin puolia. Kävin keskustelut kahdenkymmenenneljän hengen kanssa, puolestatoista kahteen tuntiin jokaista kohden, helmikuun 24. ja pääsiäisen välisenä aikana. Samaan aikaan oli uuden palvelupäällikön haku ja haastattelut. Sijaisuuspestini loppuu vappuun, kun uusi palvelupäällikkö astuu virkaansa.

Nyt paimennettavani on paperilla hahmotellun tiimiorganisaation saaminen toden teolla käyntiin. Kokouksia ja taas kokouksia tiedossa. Ja sitten vähän lomaillaan.