Ohi on
Kummallinen päivä, kuin olisin matkannut väymyksenpuuskasta toiseen. Vähänkin pidempi paikallaanolo jumiutti aivot. Pelkkää takkuamista iltapäivällä, vaikka yritin pinnistellä virkeänä kahvin ja tupakkataukojen voimalla. Sakkoja laskiessani jouduin alkamaan yksinkertaisen päässälaskun useampaan otteeseen, kun aina välillä siihenastinen summa vaan katosi päästäni. Panin sen sokerihumalan piikkiin, sillä lounaasta oli kulunut sopivasti puolisentoista tuntia. Kotimatkalla torkkujen lomassa iloitsin mielessäni edessä olevasta viikonlopusta ja Laurin paluusta siviiliin.