Päästökauppaongelmia
Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen on arvokas tavoite. Kioton sopimuksen täyttäminen on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Miksi mennä mukaan, kun USA vastustaa ja Venäjä on jäämässä sopimuksen ulkopuolelle? Mitä se merkitsee Suomen teollisuudelle ja taloutemme kehitykselle, jos kilpailijamme säästyvät näiltä ylimääräisiltä kustannuksilta? Suomen päästöt vuonna 1990 olivat alhaisella tasolla kiitos puhdistuslaitteisiin ja prosesseihin satsattujen investointien. Kahdeksan prosentin vähennys päästöihin on kova tavoite EU:n tasolla.

Tänään Kai Aulio kirjoittaa Turun Sanomissa: "Suomen on pakko vähentää hiilidioksidin ja muiden maapallon ilmastoa lämmittävien kasvihuonekaasujen päästöjään merkittävästi. Tilastokeskuksen viikko sitten julkistaman tilaston mukaan ylitämme YK:n ilmastosopimuksen eli Kioton pöytäkirjan salliman kuormituksen viidellä miljoonalla tonnilla vuodessa.

Ylitys on kiusallinen, sillä vuoden 1997 sopimuksessa Suomi sai EU:n sisäisessä taakanjaossa tunnustusta aikaisemmin tehdyistä vähennyksistä.

Ne, jotka nyt valittavat ilmansuojelun mallimaan joutuvan ostamaan päästöoikeuksia kalliilla hinnalla, unohtavat, että meiltä edellytetään ainoastaan päästömäärän pysymistä vertailuvuoden 1990 tasolla. EU on sitoutunut kahdeksan prosentin kokonaisvähennykseen, joten useimmat unionimaat joutuvat leikkaamaan päästöjään merkittävästi."

Valtion teknillinen tutkimuskeskus arvioi päästökaupan vievän 10 000 - 15 000 työpaikkaa vuoteen 2010 mennessä. - HS

Päästökauppa ajatuksena on mennyt yli ymmärrykseni. Miksi tehtaat, jotka ovat hoitaneet huonosti ympäristövelvoitteensa, voivat saada varallisuutta ja kilpailuetua siitä, että ne vähentävät päästöjä ja voivat myydä ylijäämän alhaisen päästötason maille, joiden on pakko päästä vähennystavoitteisiinsa?

Ailion kirjoitus asettaa asemamme uuteen valoon silmissäni. Kun tavoite on päästöjen vähentäminen, viiden miljoonan tonnin vuotuinen päästöjen ylitys tuntuu pahalta. Ja miten paljon ne muut ovat ylittäneet?

Jotain tolkkua toivoisi tähän asiaan. Periaate - se maksaa, joka likaa - tuntuu oikeudenmukaisimmalta talonpoikaisjärjellä ajatellen.

---

Vierailu naapurihuoneeseen toi valaistusta päästöjen ylitykseen. Pekan mielestä se johtuu tuotannon lisäyksestä. Tällä teknologian tasolla päästöjä ei ole mahdollista juuri enempää vähentää. Suomi joutuu ostamaan päästökiintiöitä tai viemään tuotantoa muualle. Päästökauppa on hänen mielestään väärällä pohjalla. Päästökauppa pitäisi suhteuttaa tuotantoon, siihen miten vähillä päästöillä jokin tuote valmistetaan.

Päästökauppa suosii lisäksi vanhaa teknologiaa energiaa vievien puhtaampien tuotantosuuntien kustannuksella esim. paperimassateollisuudessa.

Venäjän ja Itä-Euroopan teollisuusmaiden saastuttaville tehtaille päästökauppa on mahdollisuus. Mahdollisuus myydä päästökiintiöitä. Venäjäkin liittynee sopimukseen, kun ehdoista sovitaan, kunhan ei joudu maksumieheksi.