Missä mennään
Raynaudin ilmiö ja glaukooma ovat askarruttaneet viime päivinä. Valkosormisuus liittyy oireena joihinkin reumasairauksiin, ja sen perusteella lääkärini passitti lisätutkimuksiin. Etsitään reumatekijää ja muita nivelvaivojen aiheuttajia, koska nivelrikkovaivani ovat pahentuneet ajan myötä. Sormieni nivelet sojottavat kukin omalle taholleen, enkä pysty enää puristamaan kättäni tiiviiseen nyrkkiin. Kirjoittaminen on ajoittain vaikeaa, kun en saa pideltyä kynää tiukassa otteessa. Vaiva on ollut kumppanini parikymmentä vuotta ja olen sen kanssa tullut toimeen tähän asti.

Glaukooma on uusi peikko. Silmälääkäri kertoi minun sairastavan alkavaa viherkaihia, näköhermon rappeumaa. Altistavia tekijöitä ovat likinäköisyys ja diabetes. Sanoi onneksi, ettei kaikkea ole vielä menenetetty, koska tulin ajoissa tutkimuksiin, sillä sairautta voidaan hoitaa. Silmänpaineet ovat kuitenkin huolestuttavan korkealla.

Jos voisin vaikuttaa jokun epäröijän päätoksentekoon, kokemukseni perusteella voin suosittaa, ellen suorastaan patistaa: menkää lääkäriin, tutkituttakaa vaivanne vaikka kuinka monta kertaa. Älkää välittäkö vähättelevista kommenteista. Jos jokin vaivaa, siihen on syynsä. Selvittäkööt syyt. Jos yksi ei siihen pysty, toinen voi olla pätevämpi. Pitää vaatia, eikä hellittää.

Näin puhuu "potilas", joka ei koskaa vaatinut tutkimuksia, meni vasta pää kainalossa lääkäriin ja joutui sitten toimenpiteiden kohteeksi, kun ei muuta voitu. Miten paljon ihmisestä voi leikellä pois, että hän tuntee vielä olevansa kokonainen? Listallani ovat kitarisat, sappirakko, leuan alla olevat suuret sylkirauhaset - toinen aiheellisesti ja toinen, vielä paikallaan mutta toimintakyvytön, sylkitiehyen tukkeuman takia, jonka sidekudoskoepalan otto suupohjasta aiheutti.

Kun menee lääkäriin, voi odottaa vaikka mitä. Yksi toimenpide voi johtaa katastrofiin niin kuin sylkirauhaseni kohdalla tapahtui, toisaalta oikeaan aikaan tehty tutkimus voi pelastaa paljon elämälle. Rakastan näitä hyviä, empaattisia, taitavia osaajia, joiden käsiin lasken henkeni, tai vähemmän dramaattisesti - elämänlaatuni.

Tässä viime päivien pyörityksessä unohdin mainita positiivisen seikan. Sokeriarvoni ovat pitkällä aikavälillä ( pitkä sokeri) painuneet lukemiin, jotka rohkaisivat lääkäriäni luopumaan lääkityksestä. Ainakin joksikin ajaksi. Painonpudotukseni on tehonnut? Voivatko viisi kiloa vaikuttaa niin paljon? Ei, kyllä minun nyt täytyy ruveta liikkumaankin.