Talvista
Lumentulo on ollut mahtavaa täällä etelärannikolla. Varmaan useampia kymmeniä senttejä. Parvekkeelle tuuli on kasannut kaiteen korkeudelle asti lunta. Kissoilla oli aihetta ihmetellä muuttuneita olosuhteita. Uskaltautuivat kuitenkin ulos, mutta tekivät polun kiipeilypuulle seinänviertä pitkin.

Pietarilainen vieraamme, Armi-serkku, jonka seurassa yö kului rattoisasti aamuun asti jutellessa, pääsi onnekkaasti takaisin kaupunkiin iltapäivällä, kun tiet oli jo aurattu ja bussit kulkivat lähes aikataulussaan.

Armi on päässyt eläkeläisten kastiin, mikä tuntui suututtavan häntä. Psyykkinen rasite. Venäjällä naiset kuulemma pääsevät eläkkeelle 55-vuotiaina, saavat eläkettä ja ilmaiset matkat, vaikka kävisivät työssä. Hänen anoppinsa Antonina Petrovna oli ollut työssä 72-vuotiaaksi asti ja olisi jatkanut pitempäänkin, mutta ei enää saanut lupaa. Miesten eläkeikä on 60 vuotta, mitä monikaan ei saavuta, kun odotettavissa oleva elinikä on radikaalisti laskenut. Armilla tuntuu työhaluja piisaavan. Hän on vetänyt suomen kielen opetusryhmiä yliopistolla kuuden vuoden ajan eikä suunnittele jäävänsä pois töistä. Olen joskus kuullut hänen manaavan pitkää ja hankalaa työmatkaa Vasilin saarelle, varsinkin paluu illalla kymmenen jälkeen on rasittavaa. Misha tullee silloin häntä vastaan merolle asti jos vaan pystyy, kun ei halua hänen kulkevan yöllä yksin pitkin katuja. En tiedä miten tarpeellista vastaantulo on, huomaavaista ainakin.