Kiskoille
Turun Sanomat kertoi kotimaan uutisissaan muutoksista reilaajien lippuihin, mikä herätti uteliaisuuteni; olenhan ajatellut toteuttaa nuoruudenaikaisen unelmani lähteä kiertämään Eurooppaa ennen kuin on myöhäistä. Reilaaminen on tietty nuorten huvia, mutta vanhempikin matkaaja voi päästä osalliseksi samaisesta vapauden tunteesta, kun kieltää mukavuudenhalunsa ja kaipuunsa turvallisuuteen.

Inter Rail - Junalla elämysten Eurooppaan
Inter Railin suosio tuntuu vakaalta. VR-uutisten:n mukaan viime vuonna myytiin nuorille 2857 korttia, aikuisille (26v+) 728 ja lapsille (-11v) 28 korttia.
"Inter Rail -kortti tuli myyntiin vuonna 1972 kansainvälisen rautatieliiton, UIC:n, 50. juhlavuoden kunniaksi. Mukana silloin oli 22 rautatietä. Korttia tarjottiin silloin alle 21-vuotiaille ja sen hinta oli 270 markkaa."

Euroopan junat ja laivat tulivat osittain tutuiksi 60-luvulla ja 70-luvun alussa, kun oli kova hinku päästä tutustumaan kulttuureihin, joiden kieliä oli ehtinyt jonkin verran oppia. Ei se mitään reilaamista ollut silti. Oli tietty määränpää - Armilla ja minulla - työpaikka, jonne tarkasti suunnistettiin ja perillä oltiin sovittuun aikaan: Lontoon Streatham, Pariisin Neuilly, Beverley (Beverley Arms Hotel) Yorkshiressä ja Geneve, jonka Taverne de la Madeleine jäi viimeiseksi yhteiseksi kesätyöpaikaksemme.

Lentämään opin vasta 90-luvulla, mutta silloin matkattiin lomakohteisiin.