Etsiessäni tietoja vanhoista luokkatovereistani -- alan olla siinä iässä -- havaitsin, että Juhani Palonen, Anttolanhovin johtaja, oli aikeissa pitää Juvalla esitelmän työssä jaksamisen seminaarissa. Tilaisuutta esiteltiin SopuSavon palstoilla. "Tilaisuuden päätösluennossa luennoitsija tekee selväksi sen, etteivät työpaikoilla vallitsevat ongelmat häviä yhteisillä jumppa- ja virkistysiltapäivillä sekä työyhteisöluennoilla. Palosen mukaan jaksamista edesautetaan yksilön voimavaroihin ja ympäristötekijöihin myönteisesti vaikuttavilla toimenpiteillä, toisin sanoen työssä jaksamista edistetään työtä kehittämällä." Seuraava sitaatti voisi olla kahvipöytäkeskusteluistamme: "Palosen mukaan sauvakävely ja keppijumppa eivät ratkaise ongelmia, vaan korjaustoimenpiteet pitää kohdistaa työn rasittavuutta aiheuttaviin tekijöihin. Hän haluaa synnyttää dynaamisen vuoropuhelun, jossa johdon strategiat ja visiot kohtaavat työntekijöiden arjen ongelmineen ja häiriöineen." Palonen edustaa kehittävä työntutkimus -suuntausta, jolla on oma tohtoriohjelmansa.
Helsingin Sanomissa oli eilen artikkeli työilmapiirin vaikutuksesta poissaoloihin: Työpaikan henki näkyy tuloksessa Liisa Koski, arvoryhmäni vetäjä, otti tänään puheeksi työilmapiirin merkityksen. Hän kaipasi yhteisiä epävirallisia hetkiämme, jolloin palveluiden väki tapasi istua kahvikupin ääressä perjantaisin klo 15-16 'Viikon saldoissa' kahvilan kabinetissa. Yritämme keksiä toisen paikan -- kahvilassa kaikuu ja kuuluu. On ehdotettu Agricola-huonetta. Toivottavasti saamme sen käyttöömme. Argumentoimme asian vastaansanomattomasti, avainsanana yhteisöllisyys - henkinen voimavaramme.