Pekka ja Eero katselevat yöleffaa, 40-lukulaista nyrkkeilyelokuvaa. Äänimaailma tunkee vahvana tajuntaan, kun ei seuraa kuvaa. Meni taas myöhäiseksi kirjoittamisyritykseni. Oli työpäivä, lauantaipäivystystä kirjastossa klo 9-16. Kaupassakäynnin, ruoanlaiton ja 'Itse valtiaiden' katselun jälkeen päätin terästäytyä ja tiskata parin päivän rästissä olleet tiskit. Perjantai-ilta meni juhliessa Dolf Assmannin läksiäisiä Kellarikrouvissa. Hän siirtyi Topeliakirjastoon naapurikortteliin. Ensin tuntui, etten heti töiden jälkeen olisi jaksanut lähteä muiden perään, mutta Sisilianossa oli jengi vielä koolla ja pääsin nopeasti oikeaan mielentilaan. Sitäpaitsi halusin nähdä kuvan, jonka kuvankäsittelijävelho Kari Timonen oli loihtinut Monrepos-kokoelmasta löytyneestä delfiininkuvasta, Dolfin päästä ja kirjaston fasadista. Se oli todella upea, kuin grafiikanlehti. Delfiinin selässä istui poika harppu kädessä, katse alas luotuna. Meri tyrskysi ja taustalla näkyi kirjaston kuva. Dolfilla ei ollut silmälaseja mukana, mutta lainalaseilla katsoessaan hän totesi: "Tuohan olen minä". Ihania työtovereita, idearikkaita ja viitseliäitä. Delfiinin kuvan metsästäminen oli ollut työlästä, mutta lopputulos palkitsi täysin vaivan.