Yliopisto-lehden viime numerossa (4/03) käsitellään sotaa pääkirjoituksessa ja useammassa artikkelissa talouden -- 'Taloudellista sodankäyntiä?', sotateknologian -- 'Tappavia ratkaisuja', Natoon liittymisen -- 'Paljon porua Natosta' ja informaatioajan asekurin näkökulmista. Artikkelissa 'Killologian kova ydin' sotatieteilijä Dave Grossman, tappo-oppi -käsitteen luoja, esittää huolensa väkivallan digitalisoitumisen aiheuttamasta muutoksesta asekurille, koska median ja virtuaaliteknologian ei-kokemuksellinen väkivalta on vaarassa tuottaa tunnottomia väkivallan käyttäjiä. Useissa maissa on kuulemma käynnissä soldier as system -kehittämisohjelmia. Niiden mukaan sotilas ei olisi ihminen, vaan osa informaatio-, kommunikaatio- ja aseteknologista järjestelmää. Kammottavaa! Käytännöllisen filosofian dosentti, majuri Aki-Mauri Huhtinen toteaa, että sotatieteellisessä perustutkimuksessa pitäisi analysoida tietoyhteiskunnan riskejä suhteessa ihmisen sosiaaliseen, psyykkiseen ja eetteiseen toimintakykyyn. --"Tuhoisat kehityssuunnat toimintakyvyn näillä alueilla voivat olla puolustusvoimille vieläkin merkittävämpi uhka kuin jo havaittu varusmiesten fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen. Moraalilakien katoamista vastaan nousee esille vaatimus hyvin varustetuista ja koulutetuista sekä moraalisesti korkeatasoisista joukoista, jotka tarvittaessa myös taistellessaan kykenevät estämään ihmisoikeuksien räikeät loukkaukset, kuten esimerkiksi etniset puhdistukset." Sodassakaan ei voi sivuuttaa etiikan ja moraalin kysymyksiä. Tapa, tai tule tapetuksi -koodi ei enää päde, koska etäältä voi tuhota kasvottomia olentoja, ja tehokkaasti. Toivottavasti uhkaava sota Irakissa vielä vältetään.