DägäDägä poti pääsiäiseen liittyvää paatoksenkaipuuta, mutta ei ryhtynyt tilittäytymään, koska oli kuullut sen olevan epämuodikasta. Vahinko.

Pääsiäisestä, etsimisestä ja uskonvarmuuden löytämisestä muistan kuusikymmenluvun alussa Rolf Arnkilin kirjan: Perimmäisten kysymysten äärellä : kirjeenvaihtoa ja kirjoitelmia sairaskammion hiljaisuudessa / Rolf Arnkil, Sigfrid Sirenius, Pentti Eskola
(Julkaistu: Porvoo : WSOY, 1961 Ulkoasu: 218, [1] s.). - Arnkilille tyhjä hauta oli todistus ja uskon tae hänen etsiessään lopullisia vastauksia sairauden edetessä. Vaikka lukemiskerrasta on aikaa, muistan kirjan vahvan, suggestiivisen tunnelman. Elin silloin jonkinlaista myöhäistä etsikkoaikaa, ja halusin, että minua puhuteltaisiin. Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan, jne. - lupauksia, joiden varassa rukous kantaa ja voi synnyttää armon voimasta uskon. Minulle ei käynyt niin. Koin kyllä hallusinaation, ehkä jotakin transsin tapaista. Kuulin äänen: "Ota kengät jaloistasi, sillä maa, jota astut on pyhää maata" ja tuntui kuin olisin joutunut vapaseen pudotukseen sängylläni. Koin maailmankuvani ja elämänkäsitykseni silmänräpäyksessä ikäänkuin käsitteiden tuolla puolen. Olin se pieni hiekanjyvä muiden jyvästen joukossa alati loittonevalla maapallolla, ja sen tajuaminen täytti aivan merkillisellä ilolla. Jumalasta en vakuuttunut, mutta olin saanut varmuuden siitä, että mieli käyttää uskonnollista kuvastoa ja tuottaa sopivasti kiusattuna näkyjäkin.

Jukka Kemppinen kertoo kirjassaan "Elämän varjo" (s. 134) kohdanneensa hengellisyyden tulematta uskoon ja kuvailee Savossa eräänä kesänä näkemäänsä Jeesusta: "Se oli rauhoittava kokemus ja tunne. Näin hänet pää alaspäin maantiellä ja sitten taivaalla metsänreunan korkeudella. Hänellä oli TUL:n verryttelypuku, mielestäni hiukan ruman punainen. Hän oli hiukan enemmän Lasse Virenin kuin Thorvaldsenin veistoksen ja alttaritaulujen sankarin näköinen, eli parta ja tukka olivat lyhyemmät. Näky oli kliinisesti hallusinaatio, mutta se tuli kirkkaalla päivännäöllä ja normaalissa mielentilassa. Se kesti minuutin tai kaksi niin että sitä ehti hyvin tarkastella. Siinä ei ollut mitään unenomaista eikä mitään äkillistä eikä rajua. Kokemukseni ei todista mitään, enkä tarjoa sitä todisteeksi. Se on erään ihmisen harha-aistimus, jolla on ollut tälle ihmiselle suuri merkitys."