Alkukesän iloja
Satakielen kantavaa laulua on kuulunut parina viime yönä puron varren maisemoinnilta säästyneistä pensaikoista. Luulin jo, etteivät ne tulisikaan pesimään, koska olin kuullut vain yksittäisiä helähdyksiä, ensimmäisen 16.5. Säiden viileneminen on voinut vaikuttaa niiden asettumiseen. Toisaalta viime yökin oli kylmä, mittari oli nollassa.

Raparperi, alkukesän herkku, on juuri nyt parhaimmillaan. Ensimmäiset sopat keitin eilen Eeron tuomista varsista. Kokemäen mummulasta parikymmentä vuotta sitten saatu juurakko on viihtynyt hyvin kasvimaan laidassa ja kehittää versonsa aikaisin keväällä, loppukesästä kasvi on kukkavarsineen miehen korkuinen.

Raparperi-Brita: herkku, jota haluaisin maistaa. Täytyy vihjaista Eerolle. Hän innostuu herkästi kokeilemaan sellaisiakin leivonnaisia, joiden valmistus tuntuu työläältä, joiden onnistumisesta ei ole takeita minun taidoillani.

Kissanpennut ovat parin kuukauden ikäisiä. Pikku-Mustan pennut syntyivät 22.3. ja Nöpön kuusi päivää myöhemmin. Samanikäisinä ne leikkivät kaiken aikaa keskenään eivätkä emotkaan jaottele niitä tiukasti sinun ja minun pentuihin. Hoitavat ristiin ja imettävät toistensa pentuja. Äskenkin molemmat emot makasivat vierekkäin syöttämässä ja nisillä oli omia ja toisen pentuja sekaisin. Kieltämättä herttainen näky.