Juhlaa
Radioarkisto oli iltapäivän tutustumiskohteeni ennen YLEn kirjasto-tietopalvelun 50-vuotisjuhlallisuuksia. Arkistopäällikkö Lasse Vihonen esitteli mielenkiintoista tonttiaan, radioarkiston historiaa, digitointiprosessia ja ohjelmanteon tekniikkaa. Arvokkain tallenne oli Adolf Hitlerin Mannerheimin 75-vuotispäiväillä salaa taltioitu keskustelu. Kun paljastui, että äänitys oli käynnissä, vaadittiin tallenteen tuhoamista, mutta neuvottelujen tuloksena kotelo suljettiin sinetein, ja sovittiin, ettei sitä koskaan avata. Sinetit on aikoja sitten murrettu, sisältö tutkittu ja kommentoitu. Tiettävästi tuo oli ainoa kerta, jolloin Hitlerin puhetta on onnisttu tallentamaan hänen tietämättään.

Vanhojen tallenteiden digitointi etenee huimaa vauhtia kaksivuorotyönä. Urakka on mittava. Liukuhyllyissä odottaa moni kasetti pääsyä digitointipöydälle. Seurasimme hetken kuunnelmien digitointiprosessia. Tekniikan huima kehitys oli hämmästyttävää.

YLEn kirjasto-tietopalvelu oli järjestänyt yhteistyökumppaneilleen ikimuistoiset synttäribileet. Puheissa oli sopivasti historiaa yhteistyön taipaleelta, kiitosta ja oman työn arvostusta.

Ohjelmassa oli soittoa ja näyttämöesityksiä. Kletzmer-orkesteri soitti perinteistä juhlamusiikkia. Jalka löi tahtia yhdellä jos toisellakin. Seela Sella ja Mika Nuojua viihdytivät parilla osuvalla esityksellä. Sellan monologia kuunnellessa iski kaipuu: miksi en osaa kertoa tarinoita?

Buffetti pullisteli herkullista syötävää: salaatteja, marinoituja kasviksia, kastikkeita, paistettua kirjolohta, camembertiä keksien, suolapähkinöiden ja viinirypäleiden kera. Tervetulomaljojen lisäksi oli tarjolla valko- ja punaviiniä sekä olutta.

Kunnon juhliin kuuluu tietysti myös tietokilpailu. Tehtävämme oli veikata kolmea kohdetta, henkilöä, joihin kirjaston tietokannassa on eniten viittauksia: 1. suomalainen julkkis 2. ulkomainen julkkis 3. YLEn suosituin henkilö.
Oikeat vastaukset kuuluivat: Katri-Helena, Prinsessa Diana ja Mirja Pyykkö. Veikkasimme Matti Nykästä, Dianaa ja Arvi Lindiä.

Läksiäisiksi saimme vielä valita mukaan luettavaa, YLEn julkaisuista. Valitsin Vanhan rakkaan radion, Saarenheimon juhlakirjan ja Kiurun Lähön ajan.

Vatsa kylläisenä ja pää hattarana on helpompi kestää huonoja uutisia: tekstiviestin tylyt numerot kertoivat Suomen hävinneen Kanadalle 5-4. Teemme seuraa Tsekeille. Kävin sen kunniaksi avaamassa terassikaudenkin. Ehdin siemaista oluen Elielin aukiolla bussia odotellessa. Paikka oli epäsiisti. Roskia kaikkialla, eikä tarjoilijoilla ollut aikomustakaan keräillä niitä. Sääli. Paikka on viehättävä urbaanisuudessaan, rakennusmassojen piirittämä, eri tyylejä vieri vieressä, ja terminaalina bussien ja matkustajien kohtauspaikka rautatieaseman kupeessa. Voisi päähänpistosta nousta bussiin tai junaan ja matkustaa kauas pois.