Varpusta viedään?
Helleraja ylittyi puoliltapäivin. Kissat loikoilevat parvekkeella, käyvät välillä syömässä ja imettämässä pentujaan. Kuusi eläväistä pentua telmii ja kiipeilee vikkelästi minne vain pääsevät ja sitten väsähtävät toistensa viereen nukkumaan.

Kymmeneltä, kun olin vielä aamutakkisillani, pihaan ajoi vieras auto, josta nousi kankeasti vanhanpuoleinen mies lippalakki päässä. Menin vastaan alakertaan, kun hän jo kolisteli eteisessä.

- Päivää. En kai vaan herättänyt? hän aloitti.
- Katselin tuota varpusta. Mitä olette aikonut tehdä sille? hän meni suoraan asiaan.

Mistä kumman varpusesta hän puhuu, mietin. Sitten leikkasi: Wartburgista. Autovanhus on seissyt pihalla katsastamatta, eikä siinä ole enää rekisterikilpiäkään. Käytimme Warre- farmaria viimeksi mehiläisautona, mutta täysin palvelleena se jouti jo romutettavaksi.

- Ette myisi sitä? kuului jo odottamani kysymys, kun olin asiasta jyvälle päässyt.
- Kaveri rakentaa itselleen autoa ja olisi kiinnostunut ostamaan, hän selitti.

Ilmoitin, että käyn herättämässä aamu-unisen mieheni. Hän, huomaavaisena, sanoi käyvänsä kaverinsa luona jonkin matkan päässä ja tulevansa pian uudestaan. Niin kuin sitten tekikin.

Autoa kierreltiin, katseltiin ulkoa ja sisältä, kurkistettiin konepellin alle ja näytettiin rengasvarasto. Kiinnostus näytti säilyneen. Mies lähti käyntikortti mukanaan kaverinsa pakeille. Toivottavasti hän osoittautuu yhtä kiinnostuneeksi.

Ei muuten olisi ensimmäinen kerta kun joku ohikulkija äkkää pihallamme auton, jota ei voi vastustaa. Käytössäni ollut Lada ajettiin keskellä talvea kesärenkaissa Tallinnaan taksikalustoa täydentämään. Oli sekin aikaa!