Tien päälle
Valtakunnallinen pyöräilyviikko alkaa sunnuntaina. Pyörämatkailu voisi olla sovelias tapa kohottaa kuntoa ja nähdä maisemia. En vain ole vuosikausiin noussut pyörän selkään. Viimeiseksi jäänyt kerta oli Eeron ollessa pieni. Ajoimme peräkkanaa tietä pitkin ja olimme kääntymässä kotipihaan; seurasin hänen tien ylitystään niin intensiivisesti, etten huomannut ajavani aivan ojan partaalla. Humps vaan ja putosin ojan pohjalle. Löin selkäni penkkaan ja haukoin vähän aikaa henkeä ilmat pihalla. Eero ihmetteli, minne se äiti oikein katosi. Talutin Kaunottareni talliin, enkä ole sen koommin esille ottanut. Olisi korkea aika elvyttää vanha harrastus. Nuorempana ja Kaunottaren ollessa uusi pyöräilin innokkaasti kaupungissa ja maaseudulla.

Pyörämatkailua harrastavan ongelmana nyky-Suomessa on ruokapaikkojen vähyys maaseudulla, kuulin kollegalta, jolla on tapana joka kesä pyöräillä jossakin päin Suomea. Mistä saa ruokaa, on yllättäen noussut matkareitin suunnittelussa oleelliseksi kysymykseksi.