Penkkiurheilua
Luulin, että Elisan ADSL-yhteydet ovat poikki klo 23:n jälkeen aamu 8:aan, kuten tiedote antoi ymmärtää, mutta yhteys näyttää pelaavan ainakin toistaiseksi.

Tulin saunasta parahiksi kokemaan Tsekki-USA -ottelun huipennuksen. Oma maali, joka vei ottelun tasoihin, jatkoajan turhat yritykset ja rankkarikisa, jossa hermo petti yhdellä jos toisella: tolppalaukauksia kolmasti, sankarillisia torjuntoja ja USA:n viimeinen laukoja Andy Roach, joka kylmän rauhallisesti harhautti maalivahdin ja siirsi kiekon Tsekin maaliin. Mikä näytelmä! Sääliksi kävi lyötyä kotijoukkuetta. Ei se estänyt iloani USA:n voitosta, koska yllätykset ja arvaamattomuus takaavat pelin jännityksen.

Maalaisen kirjoitus sai miettimään millainen penkkiurheilija olen. Lähinnä kai tarkkailija. En ole ottanut vuosiin osaa yleisötilaisuuksiin. Katson ohjelmia TV:stä. Nautin kilpailun jännityksestä, yksilösuorituksista tai joukkueen menestyksestä. Kirjo on todella laaja.
Urheilu on mielestäni viihdettä, jota katsoessa voi kokea huippuhetkiä, nauttia hyvistä suorituksista, iloita ja surra, elää myötä. Kansallistunteen korostus on minulle vierasta. Silti Porilaisten marssin tai Maammelaulun kuuleminen nostattaa suorituksen arvon yhteiseksi omaisuudeksi.