Sadetoiveita
Kesä on ollut harvinaisen kuuma ja niukkasateinen, kuivin yli sataan vuoteen. Tuntuu siltä, että vähätkin pilvet olisivat kiertäneet Sotungin tai kuivuneet matkalla. Heinänkorjuu on jäänyt satokertaan, vilja kärsinyt kuivuudesta. Osa pelloista on jo sängellä puinnin jäljiltä. Puut eivät laaksossa ole pahimmin vielä kellastuneet, kallioilla etenkin pihlajat seisovat surkean ruskeina. Lomalaisille kesä on ollut antelias. Oli loma mihin aikaan tahansa, on saanut nauttia päivänpaisteesta.
Helsinki Testbedin sade- ja lämpötilakartalta on voinut seurata pilvien kulkua, ennakoida, milloin pitäisi ropista. Viime vuonna Helsingin yleisurheilun MM-kisojen aikaan, jolloin Testbed oli käytössä ensimmäistä kertaa, tai ainakin niin, että minä sen huomasin, saatoimme seurata sateiden saapumista stadionin ylle melkein reaaliajassa. Ja silloin jos koska satoi ja satoi.
maanantaina, elokuuta 21, 2006
tiistaina, helmikuuta 07, 2006
Ottaa päähän!
Ok. Tämä on kissankasvattajan arkipäivää. Varaaja, joka on sopinut tulevansa katsomaan pentuja, ei saavukaan. Vanhemmasta pennusta kiinnostunut saapuu paikalle, hikoilee talvitamineissaan, mutta pentu suvaitsee kätkeytyä niin, ettei siitä näy vilaustakaan. Kuljeuskori jätettään toivoen, että "pentu", pian 9 kuukautinen kolli, menisi siihen oma-aloitteisesti uteliaisuuttaan. Kummallista, miten säikyiksi nämä puolivillit heittäytyvät, kun viraita tulee paikalle. En ajatellut , että tämän yksilön häkkiin panemisessa olisi mitään ongelmaa, koska se normaalioloissa on perin kesy pideltävä. Sen historia varmaankin vaikuttaa käyttäytymiseen enemmän kuin oletin. Pöhkön pentuna sen lähtökohdat olivat vähemmän suotuisat kuin sisällä kasvaneiden pentujen. Pöhköhän toi pentunsa lihapatojen ääreen vasta, kun ne omin voimin pystyivät seuraamaan sitä ruokakipolle. Tietty valppaus ja varuillaanolo on toista tuokkaa kuin ns. kesypentujen, jotka ovat lähtöruudusta päässeet tutustumaan ihmislajiin.
Seitsemän aikuista kissaa - viisi narttua - maksimi, jonka säädösten mukaan voimme pitää ilman, että siitä täytyisi tehdä elinkeinoilmoitus. Miten tähän olemme ajautuneet? Hellämielisyyttämme, leväperäisyyttämme, rakkaudestani kissoihin - jokainenhan on muistelun arvoinen - ja niiden uskomattoman sikiämiskyvyn ansiosta. Luulin, että kissat tekevät yhdet pennut vuodessa, mutta Pikku-Musta-villikkomme tahti on ollut toista: kaksi pentuetta vuodessa, kolme parhaassa. Oletin, että luonto hillitsisi vauhtia, kun ikää karttuu. Vielä mitä! Seitsenvuotiaana kolmannen kerran tiineeksi 12 kuukauden sisään! Huonosti siinä sitten lopulta kävi. Neljä pentua syntyi liian aikaisin. Pitelin niiden hengettömiä ruumiita kämmenelläni, ja surkuttelin, miksei se ja se täysmusta ollut saanut elämän lahjaa, kun ne kuitenkin vaikuttivat kehityksessään täydellisiltä. Viikkoa myöhemmin, 31.1. syntyi onnekas, nyttemmin pallonpyöreä, kaikkien nisien valtias. Siitä varmaankin kehittyy oikea riiviö, kun sillä ei ole ikäistään painiseuraa.
Armin käynti osui vaaliviikonloppuun, juttelimme tapamme mukaan aamuyöhön. Sunnuntaina iltapäivällä hän jo jatkoi matkaansa toisiin kyläpaikkoihin. Anna-Liisa-täti ja Marjukka olivat suunnitelleet serkustapaamista, mutta ei siitä minun puoleltani mitään tullut, koska kissailmoitukseni Vantaan Sanomissa aiheutti puheluiden suman, ja olin jo ehtinyt sopia muutamien kanssa katsomisesta viikonlopun aikana. Laiha tulos. Vain yksi pentu jäi pysyvästi uuteen kotiin. Toinen käväisi vuorokauden visiitillä, mutta tuotiin takaisin, koska perheen toinen kissa osoittautui liian mustasukkaiseksi ja agressiiviseksi.
Pakkaskauden pitkittyminen on aiheuttanut tarkenemishuolia. 17 astetta on selkeästi miellyttävämpää kuin 15 astetta, jota mittari näytti Kokemäeltä Pappaa hoitamasta tullessa. Parin asteen nosto vaati aikaa ja ylimääräistä lämmitysponnistusta. Sähköverkon tehot ovat maksimissaan, on pakko polttaa sanomalehtiä takassa. Mökiltä tuodut puut on säästetty saunan lämmitykseen. Prioriteettinsa kullakin.
Ok. Tämä on kissankasvattajan arkipäivää. Varaaja, joka on sopinut tulevansa katsomaan pentuja, ei saavukaan. Vanhemmasta pennusta kiinnostunut saapuu paikalle, hikoilee talvitamineissaan, mutta pentu suvaitsee kätkeytyä niin, ettei siitä näy vilaustakaan. Kuljeuskori jätettään toivoen, että "pentu", pian 9 kuukautinen kolli, menisi siihen oma-aloitteisesti uteliaisuuttaan. Kummallista, miten säikyiksi nämä puolivillit heittäytyvät, kun viraita tulee paikalle. En ajatellut , että tämän yksilön häkkiin panemisessa olisi mitään ongelmaa, koska se normaalioloissa on perin kesy pideltävä. Sen historia varmaankin vaikuttaa käyttäytymiseen enemmän kuin oletin. Pöhkön pentuna sen lähtökohdat olivat vähemmän suotuisat kuin sisällä kasvaneiden pentujen. Pöhköhän toi pentunsa lihapatojen ääreen vasta, kun ne omin voimin pystyivät seuraamaan sitä ruokakipolle. Tietty valppaus ja varuillaanolo on toista tuokkaa kuin ns. kesypentujen, jotka ovat lähtöruudusta päässeet tutustumaan ihmislajiin.
Seitsemän aikuista kissaa - viisi narttua - maksimi, jonka säädösten mukaan voimme pitää ilman, että siitä täytyisi tehdä elinkeinoilmoitus. Miten tähän olemme ajautuneet? Hellämielisyyttämme, leväperäisyyttämme, rakkaudestani kissoihin - jokainenhan on muistelun arvoinen - ja niiden uskomattoman sikiämiskyvyn ansiosta. Luulin, että kissat tekevät yhdet pennut vuodessa, mutta Pikku-Musta-villikkomme tahti on ollut toista: kaksi pentuetta vuodessa, kolme parhaassa. Oletin, että luonto hillitsisi vauhtia, kun ikää karttuu. Vielä mitä! Seitsenvuotiaana kolmannen kerran tiineeksi 12 kuukauden sisään! Huonosti siinä sitten lopulta kävi. Neljä pentua syntyi liian aikaisin. Pitelin niiden hengettömiä ruumiita kämmenelläni, ja surkuttelin, miksei se ja se täysmusta ollut saanut elämän lahjaa, kun ne kuitenkin vaikuttivat kehityksessään täydellisiltä. Viikkoa myöhemmin, 31.1. syntyi onnekas, nyttemmin pallonpyöreä, kaikkien nisien valtias. Siitä varmaankin kehittyy oikea riiviö, kun sillä ei ole ikäistään painiseuraa.
Armin käynti osui vaaliviikonloppuun, juttelimme tapamme mukaan aamuyöhön. Sunnuntaina iltapäivällä hän jo jatkoi matkaansa toisiin kyläpaikkoihin. Anna-Liisa-täti ja Marjukka olivat suunnitelleet serkustapaamista, mutta ei siitä minun puoleltani mitään tullut, koska kissailmoitukseni Vantaan Sanomissa aiheutti puheluiden suman, ja olin jo ehtinyt sopia muutamien kanssa katsomisesta viikonlopun aikana. Laiha tulos. Vain yksi pentu jäi pysyvästi uuteen kotiin. Toinen käväisi vuorokauden visiitillä, mutta tuotiin takaisin, koska perheen toinen kissa osoittautui liian mustasukkaiseksi ja agressiiviseksi.
Pakkaskauden pitkittyminen on aiheuttanut tarkenemishuolia. 17 astetta on selkeästi miellyttävämpää kuin 15 astetta, jota mittari näytti Kokemäeltä Pappaa hoitamasta tullessa. Parin asteen nosto vaati aikaa ja ylimääräistä lämmitysponnistusta. Sähköverkon tehot ovat maksimissaan, on pakko polttaa sanomalehtiä takassa. Mökiltä tuodut puut on säästetty saunan lämmitykseen. Prioriteettinsa kullakin.
maanantaina, tammikuuta 30, 2006
Halosen tahdissa
Kävin Pekan kanssa äänestämässä Sotungin vaalipaikalla Itä-Hakkilan koululla vähän ennen seitsemää illalla. Ei ollut jonoa. Koppiin, numero äänestyslippuun, leimaus, lippu uurnaan ja tervehdys vaalivirkailijoille. Korutonta. Jotenkin vaalit kuitenkin herättävät konkarissa tyydytyksen tunteen. Saa äänestää. En ole koskaan jättänyt oikeuttani käyttämättä. Toisin on nuorison. Jos ensimmäisen kierroksen ehdokas ei mennyt läpi, jätettiin äänestämättä. Sotungin äänestysprosentti oli siitä huolimatta korkea, 81.4. Halonen sai äänistä 54.4. prosenttia, Niinistö 45,6. Itäsuunnalla Hakunila, Korso, Koivukylä ja Länsimäki olivat paljon Halosmyönteisemmät. Vantaan äänestysprosentti jäi 0,9 prosenttia jälkeen edellisistä presidentinvaaleista, toisin kuin Helsingissä ja Espoossa, joissa Niinistön hyvä vaalikampanja oli aktivoinut äänestäjät muutoksen puolesta. Varsinkin Espoon korkea äänestysprosentti, 83,9 verrattuna edelliseen vaaliin 82,5, avitti Niinistöä. Suomi on aina osannut valita oikean presidentin oikeaan aikaan, oli Niinistön kampanjatoimistolta oikea älyn väläys. Se pani miettimään. Kuusi vuotta samaa rataa? Se on pitkä aika. Jos haluat muutosta, äänestä Niinistöä. Talouden realiteetit, pärjääminen globaalissa kilpailussa, integraatio, liittoutuminen, työväen nimityksen uusi sisältö; siinä pähkäiltävää kannastaan epätietoisille äänestäjille. Loppututos tyydytti. Jalo kilpa, jännitys hetkeä ennen ennakkoäänten julkistusta, prognoosin suuntaviivat ja tuloslaskennan seuranta tarjosivat jännittävät puitteet seuraavalle kuusivuotiskaudelle. Onnitteluni Tarja Haloselle.
Kävin Pekan kanssa äänestämässä Sotungin vaalipaikalla Itä-Hakkilan koululla vähän ennen seitsemää illalla. Ei ollut jonoa. Koppiin, numero äänestyslippuun, leimaus, lippu uurnaan ja tervehdys vaalivirkailijoille. Korutonta. Jotenkin vaalit kuitenkin herättävät konkarissa tyydytyksen tunteen. Saa äänestää. En ole koskaan jättänyt oikeuttani käyttämättä. Toisin on nuorison. Jos ensimmäisen kierroksen ehdokas ei mennyt läpi, jätettiin äänestämättä. Sotungin äänestysprosentti oli siitä huolimatta korkea, 81.4. Halonen sai äänistä 54.4. prosenttia, Niinistö 45,6. Itäsuunnalla Hakunila, Korso, Koivukylä ja Länsimäki olivat paljon Halosmyönteisemmät. Vantaan äänestysprosentti jäi 0,9 prosenttia jälkeen edellisistä presidentinvaaleista, toisin kuin Helsingissä ja Espoossa, joissa Niinistön hyvä vaalikampanja oli aktivoinut äänestäjät muutoksen puolesta. Varsinkin Espoon korkea äänestysprosentti, 83,9 verrattuna edelliseen vaaliin 82,5, avitti Niinistöä. Suomi on aina osannut valita oikean presidentin oikeaan aikaan, oli Niinistön kampanjatoimistolta oikea älyn väläys. Se pani miettimään. Kuusi vuotta samaa rataa? Se on pitkä aika. Jos haluat muutosta, äänestä Niinistöä. Talouden realiteetit, pärjääminen globaalissa kilpailussa, integraatio, liittoutuminen, työväen nimityksen uusi sisältö; siinä pähkäiltävää kannastaan epätietoisille äänestäjille. Loppututos tyydytti. Jalo kilpa, jännitys hetkeä ennen ennakkoäänten julkistusta, prognoosin suuntaviivat ja tuloslaskennan seuranta tarjosivat jännittävät puitteet seuraavalle kuusivuotiskaudelle. Onnitteluni Tarja Haloselle.
sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006
Pistäytymisiä
Eero käväisi ensimmäisellä lomallaan armeijasta. Tuli perjantai-iltana klo kymmenen aikaan ja lähti tänään 19.25-bussilla Helsinkiin, josta oli kuljetus Kampista Vekaranjärvelle. Kävimme tuloiltana yösaunassa. Eero oli toivonut viestissään lämmintä saunaa ja uutta vihtaa. Pekka naljaili nykyisten alokkaiden suntispuvuista. Maastopuvut eivät vedä komeudessa vertaa vanhoille kenttäharmaille.
Armi lähetti Kannakselta tekstiviestin ennen yhteyden katkeamista. Hän oli matkalla Pietarista Helsinkiin. Junassa tarjoiltiin ilmaista olutta ja makkaroita aamutuimaan. Lähtö oli ollut 7.28. Kotoa oli lähdettävä jo kello kuuden jälkeen. Puolen tunnin kävely metroasemalle 30 asteen pakkasessa kantamusten kanssa ei varmaankaan ollut miellyttävää. Hyvin selvisi kuitenkin matkaan. Näemme viikon kuluttua, kun hän tulee käymään Vantaalle.
Eero käväisi ensimmäisellä lomallaan armeijasta. Tuli perjantai-iltana klo kymmenen aikaan ja lähti tänään 19.25-bussilla Helsinkiin, josta oli kuljetus Kampista Vekaranjärvelle. Kävimme tuloiltana yösaunassa. Eero oli toivonut viestissään lämmintä saunaa ja uutta vihtaa. Pekka naljaili nykyisten alokkaiden suntispuvuista. Maastopuvut eivät vedä komeudessa vertaa vanhoille kenttäharmaille.
Armi lähetti Kannakselta tekstiviestin ennen yhteyden katkeamista. Hän oli matkalla Pietarista Helsinkiin. Junassa tarjoiltiin ilmaista olutta ja makkaroita aamutuimaan. Lähtö oli ollut 7.28. Kotoa oli lähdettävä jo kello kuuden jälkeen. Puolen tunnin kävely metroasemalle 30 asteen pakkasessa kantamusten kanssa ei varmaankaan ollut miellyttävää. Hyvin selvisi kuitenkin matkaan. Näemme viikon kuluttua, kun hän tulee käymään Vantaalle.
torstaina, tammikuuta 19, 2006
Säitä pitää
Pakkaskausi on paikallaan. Tammikuussa kuuluukin olla kylmää. Kylmyys saa kiirehtimään askeleita ja etsiytymään katettuihin tiloihin. Toivoo, että bussi tulisi ajallaan, ettei kauan tarvitsisi kärvistellä pysäkillä. Ensimmäiset pakkaspäivät ovat vaikeimmat. Sitten kylmyyteen tottuu, niin kuin lämpimäänkin. Vantaan lentoaseman säähavaintoasemalla mittari osoittaa -21,3 astetta. Sunnuntaihin mennessä vielä kiristyy -25 asteeseen.
Pietarissa on tällä hetkellä lähes 30 astetta pakkasta, Armi kertoi. Sisällä olohuoneessa 17 ja toisessa huoneessa 12 astetta. Ikkunat ovat jääkukkien peitossa. Oppilaat olivat halunneet lopettaa suomentunnin tavallista aikaisemmin, koska sisällä yliopistolla oli hyytävän kylmä. Venäjällä vietetään loppiaista, Herran kastetta ja ortodoksit kuulemma kastautuvat avannossa Zirinovskin johdolla.
Meillä oli töistä tullessa sisällä vain 15 astetta lämmintä. Aamulla ei tullut vettä, ja huomasimme vesipumpun jäätyneen kellarissa. Lämminilmapuhallin sulatteli sen, niin että illalla jo vesi virtasi. Muorin lämpöpatteri kaivettiin ulkorakennuksen vintiltä lisälämmön lähteeksi ja takassa palavat sanomalehdet, joita on ehtinyt kertyä monta banaanilaatikollista. Lämpömittari kipuaa silti kitsaasti, ja näyttää reilut 16 astetta. Alakerta on miltei yhtä avointa tilaa, sisäänkäynnit kolmella sivulla. Ovista vetää ja lämpö karkaa yläkertaan.
Pikku-Musta majailee kylpyhuoneessa, on viehättynyt sen lattialämmityksestä. Ei se kyllä pakkastakaan pelkää. Ulos pitää päästä säällä kuin säällä, kun sille päälle sattuu, viimeksi toissapäivänä. "Pikku-Mustakin on tullut", minulle kerrottiin, kun tulin töistä. Olimmekin ihmetelleet, miten pitkään se viihtyy ulkona tällaisilla pakkasilla. Ettei vaan olisi jotakin sattunut...
Pakkaskausi on paikallaan. Tammikuussa kuuluukin olla kylmää. Kylmyys saa kiirehtimään askeleita ja etsiytymään katettuihin tiloihin. Toivoo, että bussi tulisi ajallaan, ettei kauan tarvitsisi kärvistellä pysäkillä. Ensimmäiset pakkaspäivät ovat vaikeimmat. Sitten kylmyyteen tottuu, niin kuin lämpimäänkin. Vantaan lentoaseman säähavaintoasemalla mittari osoittaa -21,3 astetta. Sunnuntaihin mennessä vielä kiristyy -25 asteeseen.
Pietarissa on tällä hetkellä lähes 30 astetta pakkasta, Armi kertoi. Sisällä olohuoneessa 17 ja toisessa huoneessa 12 astetta. Ikkunat ovat jääkukkien peitossa. Oppilaat olivat halunneet lopettaa suomentunnin tavallista aikaisemmin, koska sisällä yliopistolla oli hyytävän kylmä. Venäjällä vietetään loppiaista, Herran kastetta ja ortodoksit kuulemma kastautuvat avannossa Zirinovskin johdolla.
Meillä oli töistä tullessa sisällä vain 15 astetta lämmintä. Aamulla ei tullut vettä, ja huomasimme vesipumpun jäätyneen kellarissa. Lämminilmapuhallin sulatteli sen, niin että illalla jo vesi virtasi. Muorin lämpöpatteri kaivettiin ulkorakennuksen vintiltä lisälämmön lähteeksi ja takassa palavat sanomalehdet, joita on ehtinyt kertyä monta banaanilaatikollista. Lämpömittari kipuaa silti kitsaasti, ja näyttää reilut 16 astetta. Alakerta on miltei yhtä avointa tilaa, sisäänkäynnit kolmella sivulla. Ovista vetää ja lämpö karkaa yläkertaan.
Pikku-Musta majailee kylpyhuoneessa, on viehättynyt sen lattialämmityksestä. Ei se kyllä pakkastakaan pelkää. Ulos pitää päästä säällä kuin säällä, kun sille päälle sattuu, viimeksi toissapäivänä. "Pikku-Mustakin on tullut", minulle kerrottiin, kun tulin töistä. Olimmekin ihmetelleet, miten pitkään se viihtyy ulkona tällaisilla pakkasilla. Ettei vaan olisi jotakin sattunut...
lauantaina, tammikuuta 14, 2006
Täyttynyt unelma
Oli hienoa seurata Jarkko Niemisen ensimmäistä ATP-turnausvoittoa. Viides kerta toden sanoi. Ottelun piti alkaa klo 1.55, mutta sateen takia sitä jouduttiin siirtämään tunnilla. Aucklandin taivaalla pilvet roikkuivat harmaina koko ottelun ajan, mutta vettä tuli uudelleen vasta palkintojenjakoseremonian aikana. Nieminen oli silminnähden liikuttunut. Voitto tuli näennäisen vaivattomasti. Mario Ancic kukistui 6-2 6-2. Edellisen päivän kolmetuntinen ottelu Olivier Rochusta vastaan ei ollut vienyt puhtia Niemisestä. Ehkä Ancic ei myöskään pelannut aivan omalla tasollaan. Oli miten oli! Jarkolle onnittelut ja menestysen toivotukset Australian avoimiin.
Oli hienoa seurata Jarkko Niemisen ensimmäistä ATP-turnausvoittoa. Viides kerta toden sanoi. Ottelun piti alkaa klo 1.55, mutta sateen takia sitä jouduttiin siirtämään tunnilla. Aucklandin taivaalla pilvet roikkuivat harmaina koko ottelun ajan, mutta vettä tuli uudelleen vasta palkintojenjakoseremonian aikana. Nieminen oli silminnähden liikuttunut. Voitto tuli näennäisen vaivattomasti. Mario Ancic kukistui 6-2 6-2. Edellisen päivän kolmetuntinen ottelu Olivier Rochusta vastaan ei ollut vienyt puhtia Niemisestä. Ehkä Ancic ei myöskään pelannut aivan omalla tasollaan. Oli miten oli! Jarkolle onnittelut ja menestysen toivotukset Australian avoimiin.
Lyhytnäköisyyttä
Suur-Helsinki-kaavailuissa katseet on suunnattu myös itään päin. Sipoonkorvessa on Jussi Pajusen mielestä järjettömän suuret rakentamattomat erämaa-alueet, joista Helsinki omistaa vielä suuren osan. Sipoon kieltäytyminen pääkaupunkiseudun kasvupaineiden helpottajan osasta ei saa ymmärrystä.
Eikö pääkaupunkiseudulla tarvita erämaita virkistyskäyttöön? Onhan täällä lääniä rakentaa muuallekin. Sipoonkorpea olisi paljon järkevämpää kehittää siltä pohjalta. Mikko Sanen vaelluspäiväkirjassa "Sipoonkorpi, vaihtoehto Nuuksiolle" on tarjolla partiolaisen näkemys alueen mahdollisuuksista. Sotungin ja Sipoonkoven maisemat täydentävät toisiaan ja haluaisin niiden säilyvän sellaisina kuin ne nyt ovat.
Suur-Helsinki-kaavailuissa katseet on suunnattu myös itään päin. Sipoonkorvessa on Jussi Pajusen mielestä järjettömän suuret rakentamattomat erämaa-alueet, joista Helsinki omistaa vielä suuren osan. Sipoon kieltäytyminen pääkaupunkiseudun kasvupaineiden helpottajan osasta ei saa ymmärrystä.
Eikö pääkaupunkiseudulla tarvita erämaita virkistyskäyttöön? Onhan täällä lääniä rakentaa muuallekin. Sipoonkorpea olisi paljon järkevämpää kehittää siltä pohjalta. Mikko Sanen vaelluspäiväkirjassa "Sipoonkorpi, vaihtoehto Nuuksiolle" on tarjolla partiolaisen näkemys alueen mahdollisuuksista. Sotungin ja Sipoonkoven maisemat täydentävät toisiaan ja haluaisin niiden säilyvän sellaisina kuin ne nyt ovat.
tiistaina, tammikuuta 10, 2006
Päivitystä
Eeron ensimmäinen viesti armeijasta: "Mikä on mun tilinumero? Äkkiä kiitos ..." Lähetetty 9.1. klo 17.03. Ihastuttava hulivilipoikani! Halaukset aamulla töihin lähtiessäni saattoivat hänet Vekaranjärvelle. Tukka oli ajettu puliksi uutenavuotena kaveriporukassa. Irtileikattu letti koristi tovin joulukuusta. Voi, että kaipaan hänen iloista ja valoisaa olemustaan.
Talossa on käynyt hiljaiseksi. Lauri on muuttanut Korsoon, mutta käy onneksi harvasepäivä pyörähtämässä. Seppo myhkii itsekseen ylärerrassa, on aina viihtynyt omissa oloissaan. Hän aloitti tähtitieteen opinnot syksyllä Kumpulassa. Ei tuntenut kemiantekniikkaa omaksi alakseen ja vaihtoi opinahjoa.
Me vanhukset yritämme sinnitellä. Leikkauksia, väsymystä, ystävien vakavia sairastumisia, huolta omasta terveydentilasta. Lapsia seuratessa harmit haihtuvat, kun voi aistia heidän nuoruuden elinvoimansa. Niin paljon potentiaalia, haaveita ja uskallusta että siitä riittää nostetta meillekin.
Eeron ensimmäinen viesti armeijasta: "Mikä on mun tilinumero? Äkkiä kiitos ..." Lähetetty 9.1. klo 17.03. Ihastuttava hulivilipoikani! Halaukset aamulla töihin lähtiessäni saattoivat hänet Vekaranjärvelle. Tukka oli ajettu puliksi uutenavuotena kaveriporukassa. Irtileikattu letti koristi tovin joulukuusta. Voi, että kaipaan hänen iloista ja valoisaa olemustaan.
Talossa on käynyt hiljaiseksi. Lauri on muuttanut Korsoon, mutta käy onneksi harvasepäivä pyörähtämässä. Seppo myhkii itsekseen ylärerrassa, on aina viihtynyt omissa oloissaan. Hän aloitti tähtitieteen opinnot syksyllä Kumpulassa. Ei tuntenut kemiantekniikkaa omaksi alakseen ja vaihtoi opinahjoa.
Me vanhukset yritämme sinnitellä. Leikkauksia, väsymystä, ystävien vakavia sairastumisia, huolta omasta terveydentilasta. Lapsia seuratessa harmit haihtuvat, kun voi aistia heidän nuoruuden elinvoimansa. Niin paljon potentiaalia, haaveita ja uskallusta että siitä riittää nostetta meillekin.
lauantaina, huhtikuuta 23, 2005
Kuuleeko Suomi,
täällä Mount Everest-retkikunta, 6400 metrin korkeudesta. Laskuvarjojääkärikillan Everestin retki on edennyt suunnitelmien mukaan, päiväkirjamerkintöjä tulee joka päivä. Pahoittelevat kuvien huonontunutta laatua, koska yhteydet eivät ole aivan priimat. Tasosta viis! On elämys lukea pikku raportteja ja nähdä kuvia aivan vieraista, kiehtovista maailmoista. Vuorikiipeilijän paras ystävä? "Yakki" 17.4. lähetetyn kuvan tekstin mukaan.
täällä Mount Everest-retkikunta, 6400 metrin korkeudesta. Laskuvarjojääkärikillan Everestin retki on edennyt suunnitelmien mukaan, päiväkirjamerkintöjä tulee joka päivä. Pahoittelevat kuvien huonontunutta laatua, koska yhteydet eivät ole aivan priimat. Tasosta viis! On elämys lukea pikku raportteja ja nähdä kuvia aivan vieraista, kiehtovista maailmoista. Vuorikiipeilijän paras ystävä? "Yakki" 17.4. lähetetyn kuvan tekstin mukaan.
torstaina, huhtikuuta 21, 2005
Odotettavissa konsertti-ilta Sibeliustalossa
Virkistystyöryhmä on taas ansiokkaasti järjestänyt halukkaille kulttuurinautinnon: Sinfonia Lahti esittää konsertissaan Mahlerin Kindertotenlieder-laulusarjan solistinaan Iris Vermillion, ja ohjelmassa kuullaan myös Arvo Pärtin kolmas sinfonia ja Robert Schumannin ensimmäinen sinfonia. Kapellimestarina konsertissa on japanilaissyntyinen Takuo Yuasa. Lilli Paasikiven piti alunperin esiintyä solistina, mutta hänen ilmoitettiin sairastuneen.
Hauskaa lähteä mukaan. Bussi noutaa meidät kirjaston edestä, perillä Lahdessa tutustumme Sibeliustaloon, käymme illan konsertissa ja palaamme sen jälkeen suorinta tietä Helsinkiin.
Viime konserttikäynnistä Lahdessa on kulunut pieni ihmisikä. Kouluaikana kävimme kerran Lammilta kuuntelemassa Lahden orkesterin esitystä. Se oli ensikosketukseni Sibeliuksen Karelia-alkusoittoon, ja olin myyty.
Nyt se sitten tuli, takatalvi. Roomassa kardinaalikollegio on saanut valituksi uuden paavin. Joseph Ratzinger - Benedictus XVI - kuuluu kirkon vanhoillisiin piireihin, mutta hän on jo niin iäkäs, 78, että hänen kautensa voi jäädä kirjoihin siirtymävaiheena uudistusmielisten noustessa niskan päälle seuraavaa paavia valittaessa. Ehkäpä hän yllättääkin, eikä niinkään vanhoillisuudellaan.
---
Otsikolla "Lähdetko Suomeen konsertoimaan?" kirjoitti Etelä-Suomen Sanomien Netlarissa Markus Luukkonen 21.4. kertoessaan Iris Vermillionille esitetystä odottamattomasta esiintymiskutsusta ja illan konsertin ohjelmasta. - Netlari/ kulttuuri/ avainsana musiikki
Alkumatkan Lahteen ajoimme sakenevassa lumipyryssä, mutta jo kaupunkia lähestyttäessä aurinko alkoi paistaa, ja saimme kuin lahjana kauniin illan ihailla Sibeliustaloa ulkoa ja sisältä ja läpi talon aukeavaa järvinäkymää. Oppaamme tutustutti meidät talon akustisiin hienouksiin, mm. kaikukammioon ja kertoi miten äänen kulkua säädellään avaamalla pieniä ovia.
Hienoa, että lahtelaiset päättivät rakentaa talon, vaikka epäilijöitä oli miltei puolet päättäjistä. Talo on osoittanut kulttuurin voiman kaupungin imagonrakennuksessa. Salpausselän kisat on saanut rinnalleen maineikkaan ja elinvoimaisen kulttuurilaitoksen. Bravo-huutoja ja tömistyksiä! En laskenut kuinka monta kertaa illan solisti ja kapellimestari kutsuttiin aplodein lavalle, suosionosoitukset olivat pitkät ja lämpimät. Varsinkin Vermillionin ääneen ja esitystapaan viehätyttiin.
- Ainakin huomasi, miten kovasti hänestä tykättiin, kuului kommentti korvan juuresta.
- Totta.
Koska olen käynyt perin harvoin konserteissa, tällainen tilaisuus oli juhlaa sinänsä.
Virkistystyöryhmä on taas ansiokkaasti järjestänyt halukkaille kulttuurinautinnon: Sinfonia Lahti esittää konsertissaan Mahlerin Kindertotenlieder-laulusarjan solistinaan Iris Vermillion, ja ohjelmassa kuullaan myös Arvo Pärtin kolmas sinfonia ja Robert Schumannin ensimmäinen sinfonia. Kapellimestarina konsertissa on japanilaissyntyinen Takuo Yuasa. Lilli Paasikiven piti alunperin esiintyä solistina, mutta hänen ilmoitettiin sairastuneen.
Hauskaa lähteä mukaan. Bussi noutaa meidät kirjaston edestä, perillä Lahdessa tutustumme Sibeliustaloon, käymme illan konsertissa ja palaamme sen jälkeen suorinta tietä Helsinkiin.
Viime konserttikäynnistä Lahdessa on kulunut pieni ihmisikä. Kouluaikana kävimme kerran Lammilta kuuntelemassa Lahden orkesterin esitystä. Se oli ensikosketukseni Sibeliuksen Karelia-alkusoittoon, ja olin myyty.
Nyt se sitten tuli, takatalvi. Roomassa kardinaalikollegio on saanut valituksi uuden paavin. Joseph Ratzinger - Benedictus XVI - kuuluu kirkon vanhoillisiin piireihin, mutta hän on jo niin iäkäs, 78, että hänen kautensa voi jäädä kirjoihin siirtymävaiheena uudistusmielisten noustessa niskan päälle seuraavaa paavia valittaessa. Ehkäpä hän yllättääkin, eikä niinkään vanhoillisuudellaan.
---
Otsikolla "Lähdetko Suomeen konsertoimaan?" kirjoitti Etelä-Suomen Sanomien Netlarissa Markus Luukkonen 21.4. kertoessaan Iris Vermillionille esitetystä odottamattomasta esiintymiskutsusta ja illan konsertin ohjelmasta. - Netlari/ kulttuuri/ avainsana musiikki
Alkumatkan Lahteen ajoimme sakenevassa lumipyryssä, mutta jo kaupunkia lähestyttäessä aurinko alkoi paistaa, ja saimme kuin lahjana kauniin illan ihailla Sibeliustaloa ulkoa ja sisältä ja läpi talon aukeavaa järvinäkymää. Oppaamme tutustutti meidät talon akustisiin hienouksiin, mm. kaikukammioon ja kertoi miten äänen kulkua säädellään avaamalla pieniä ovia.
Hienoa, että lahtelaiset päättivät rakentaa talon, vaikka epäilijöitä oli miltei puolet päättäjistä. Talo on osoittanut kulttuurin voiman kaupungin imagonrakennuksessa. Salpausselän kisat on saanut rinnalleen maineikkaan ja elinvoimaisen kulttuurilaitoksen. Bravo-huutoja ja tömistyksiä! En laskenut kuinka monta kertaa illan solisti ja kapellimestari kutsuttiin aplodein lavalle, suosionosoitukset olivat pitkät ja lämpimät. Varsinkin Vermillionin ääneen ja esitystapaan viehätyttiin.
- Ainakin huomasi, miten kovasti hänestä tykättiin, kuului kommentti korvan juuresta.
- Totta.
Koska olen käynyt perin harvoin konserteissa, tällainen tilaisuus oli juhlaa sinänsä.
torstaina, huhtikuuta 14, 2005
Kissalla pyyhkii
Puupää-hatun pokkasi tänä vuonna Juha "Jii" Roikonen Jasso-kissallaan. Suomen sarjakuvaseuran saatesanat ovat luettavissa Kuplanetin sivulta. Jassolla on tietenkin kotisivunsa, kuinkas muuten. Onhan "Jii" tuotteistamisen virtuoosi, joka taitaa mediapelit.
Katselin ohi kulkiessani sarjakuvanäyttelyn pystytystä kirjaston kahvilan käytävään. Huomio kiinnittyi varsinkin hauskoihin oheistuotteisiin. Kas tässä mukit, pehmolelut, vieheet ja muut sörsselit.
Puupää-hatun pokkasi tänä vuonna Juha "Jii" Roikonen Jasso-kissallaan. Suomen sarjakuvaseuran saatesanat ovat luettavissa Kuplanetin sivulta. Jassolla on tietenkin kotisivunsa, kuinkas muuten. Onhan "Jii" tuotteistamisen virtuoosi, joka taitaa mediapelit.
Katselin ohi kulkiessani sarjakuvanäyttelyn pystytystä kirjaston kahvilan käytävään. Huomio kiinnittyi varsinkin hauskoihin oheistuotteisiin. Kas tässä mukit, pehmolelut, vieheet ja muut sörsselit.
lauantaina, huhtikuuta 09, 2005
Kissalasta kuuluu
Huomenna on aika luovuttaa Pikku-Mustan pentueesta kaksi viimeistä. Niiden sisarukset, mustavalkoinen poika ja kaksi raidallista tyttöä, ovat olleet jo kuukauden poissa. Näidenkin olisi pitänyt lähteä pari viikkoa sitten, mutta varaaja perui pitkän vitkuttelun jälkeen.
Kissankasvatukseni alkoi siitä, kun taloksi asettunut naapurin kissa teki pennut sokkeliin talon alle, emmekä huomanneet asiaa ennen kuin pennut jo vilistelivät pihalla ja kiipeilivät omenapuissa. Emo vei pennut mukanaan naapuriin, missä se ilmeisesti oli ollut navettakissana muiden joukossa, mutta nämäpä tulivat omia aikojaan takaisin. Eikä niiden emoa sen koommin näkynyt. Mitä lie sille käynyt. Kissat oli saatava sisään kesyyntymään. Ruoalla sain ne kyllä houkuteltua sisään, mutta kesyttäminen oli aikamoinen prosessi.
Vaikka Pikku-Musta on kaikin puolin kesy ja luottavainen kissa tätä nykyä, ja ollut jo pitkään, se ei ole mikään sylikissa. Jos sitä yrittää nostaa, se aavistaa aikeet ja väistää taitavasti. Jos sen kuitenkin saa otteeseensa, se haluaa välittömästi irti ja tukevan maan jalkojensa alle. Siinä suhteessa sen veli oli aivan toisenlainen, varsinainen sylikissa, jota saattoi kanniskella miten vain. Pikku-Mustan pitelyarkuudesta kait johtui, ettemme nuorena kissana vieneet sitä eläinlääkäriin leikkautettavaksi, vaan annoimme sen tehdä pennut. Ajattelimme, että ehtii sen operaation tehdä myöhemminkin. Ei ole tullut vietyä vieläkään. 29.3. syntyi sen kymmenes pentue. Viisi mustavalkoista karvapalloa, joiden silmät ovat pian avautumassa. Onko ahkera pentujen tekeminen ja hoitaminen sille suuri rasite, olen mietiskellyt. Se näyttää kuitenkin voivan hyvin, eikä se ole koskaan ollut sairaana. Jos kissan voi sanoa olevan tyytyväinen, se näyttää siltä.
Huomenna on aika luovuttaa Pikku-Mustan pentueesta kaksi viimeistä. Niiden sisarukset, mustavalkoinen poika ja kaksi raidallista tyttöä, ovat olleet jo kuukauden poissa. Näidenkin olisi pitänyt lähteä pari viikkoa sitten, mutta varaaja perui pitkän vitkuttelun jälkeen.
Kissankasvatukseni alkoi siitä, kun taloksi asettunut naapurin kissa teki pennut sokkeliin talon alle, emmekä huomanneet asiaa ennen kuin pennut jo vilistelivät pihalla ja kiipeilivät omenapuissa. Emo vei pennut mukanaan naapuriin, missä se ilmeisesti oli ollut navettakissana muiden joukossa, mutta nämäpä tulivat omia aikojaan takaisin. Eikä niiden emoa sen koommin näkynyt. Mitä lie sille käynyt. Kissat oli saatava sisään kesyyntymään. Ruoalla sain ne kyllä houkuteltua sisään, mutta kesyttäminen oli aikamoinen prosessi.
Vaikka Pikku-Musta on kaikin puolin kesy ja luottavainen kissa tätä nykyä, ja ollut jo pitkään, se ei ole mikään sylikissa. Jos sitä yrittää nostaa, se aavistaa aikeet ja väistää taitavasti. Jos sen kuitenkin saa otteeseensa, se haluaa välittömästi irti ja tukevan maan jalkojensa alle. Siinä suhteessa sen veli oli aivan toisenlainen, varsinainen sylikissa, jota saattoi kanniskella miten vain. Pikku-Mustan pitelyarkuudesta kait johtui, ettemme nuorena kissana vieneet sitä eläinlääkäriin leikkautettavaksi, vaan annoimme sen tehdä pennut. Ajattelimme, että ehtii sen operaation tehdä myöhemminkin. Ei ole tullut vietyä vieläkään. 29.3. syntyi sen kymmenes pentue. Viisi mustavalkoista karvapalloa, joiden silmät ovat pian avautumassa. Onko ahkera pentujen tekeminen ja hoitaminen sille suuri rasite, olen mietiskellyt. Se näyttää kuitenkin voivan hyvin, eikä se ole koskaan ollut sairaana. Jos kissan voi sanoa olevan tyytyväinen, se näyttää siltä.
perjantaina, huhtikuuta 08, 2005
Mitä ihmettä!
Olen ollut muutaman kuukauden etäällä blogimaailmasta ja sillä välin on synnytetty uusi blogilistakin. Olen iloinen Samin puolesta, että Pinserin listan kehitystyöstä jää jotakin taskun pohjalle, kun verkkopalvelun oikeudet siirtyivät sopimuksella Alex Niemisen sijoitusyhtiölle. Kun vielä "yhtiön tavoitteena on yhdessä Köykän kanssa jatkaa palvelun toiminnallista kehitystä sekä kaupallistamista", voin toivoa näkeväni kunnianhimoista tekemisen meininkiä.
Kevät on syönyt lumet pelloilta, sulamisvedet kasautuneet pihaan kuralätäköiksi ja kaupungilla hiekka lentää niin että hampaissa narskuu. Minulla punoittavat silmät kuin monen päivän juoppoputken jäljiltä. On ollut rankka kevät. Tunnen olleeni onnekas, kun tammikuun lopulla en Ateneumin kujalla kaatuessani rikkonut muuta kuin ranteeni kolmioluun. Selvisin jopa ilman kipsausta. Musta rannelasta, joka näytti pitkävartiselta hansikkaalta, keräsi kommentteja tyylikkyydestään ja toi toisille mieleen sadomasokistisia mielleyhtymiä. Kolmen viikon aikana siihen tottui, mutta oli helpotus päästä siitä eroon.
Kevään teki rankaksi urakka, josta selvisimme kunnialla, vaikka aika ajoin koville otti. Aikataulu oli tiukka, ohjeistus tuli myöhään ja suorituspaineet rassasivat odottamattomasti. UPJ - uusi palkkausjärjestelmä - ajettiin yliopiston hallintoonkin professorikapinasta huolimatta. Pois jäävät nimekkeenmukaiset taulukkopalkat ja ikälisät ja tilalle tulee työn vaativuuden ja henkilökohtaisen työstä suoriutumisen arviointiin perustuva kannustavaksi kehuttu palkkausjärjestelmä, josta voi kyllä löytää muitakin puolia. Kävin keskustelut kahdenkymmenenneljän hengen kanssa, puolestatoista kahteen tuntiin jokaista kohden, helmikuun 24. ja pääsiäisen välisenä aikana. Samaan aikaan oli uuden palvelupäällikön haku ja haastattelut. Sijaisuuspestini loppuu vappuun, kun uusi palvelupäällikkö astuu virkaansa.
Nyt paimennettavani on paperilla hahmotellun tiimiorganisaation saaminen toden teolla käyntiin. Kokouksia ja taas kokouksia tiedossa. Ja sitten vähän lomaillaan.
Olen ollut muutaman kuukauden etäällä blogimaailmasta ja sillä välin on synnytetty uusi blogilistakin. Olen iloinen Samin puolesta, että Pinserin listan kehitystyöstä jää jotakin taskun pohjalle, kun verkkopalvelun oikeudet siirtyivät sopimuksella Alex Niemisen sijoitusyhtiölle. Kun vielä "yhtiön tavoitteena on yhdessä Köykän kanssa jatkaa palvelun toiminnallista kehitystä sekä kaupallistamista", voin toivoa näkeväni kunnianhimoista tekemisen meininkiä.
Kevät on syönyt lumet pelloilta, sulamisvedet kasautuneet pihaan kuralätäköiksi ja kaupungilla hiekka lentää niin että hampaissa narskuu. Minulla punoittavat silmät kuin monen päivän juoppoputken jäljiltä. On ollut rankka kevät. Tunnen olleeni onnekas, kun tammikuun lopulla en Ateneumin kujalla kaatuessani rikkonut muuta kuin ranteeni kolmioluun. Selvisin jopa ilman kipsausta. Musta rannelasta, joka näytti pitkävartiselta hansikkaalta, keräsi kommentteja tyylikkyydestään ja toi toisille mieleen sadomasokistisia mielleyhtymiä. Kolmen viikon aikana siihen tottui, mutta oli helpotus päästä siitä eroon.
Kevään teki rankaksi urakka, josta selvisimme kunnialla, vaikka aika ajoin koville otti. Aikataulu oli tiukka, ohjeistus tuli myöhään ja suorituspaineet rassasivat odottamattomasti. UPJ - uusi palkkausjärjestelmä - ajettiin yliopiston hallintoonkin professorikapinasta huolimatta. Pois jäävät nimekkeenmukaiset taulukkopalkat ja ikälisät ja tilalle tulee työn vaativuuden ja henkilökohtaisen työstä suoriutumisen arviointiin perustuva kannustavaksi kehuttu palkkausjärjestelmä, josta voi kyllä löytää muitakin puolia. Kävin keskustelut kahdenkymmenenneljän hengen kanssa, puolestatoista kahteen tuntiin jokaista kohden, helmikuun 24. ja pääsiäisen välisenä aikana. Samaan aikaan oli uuden palvelupäällikön haku ja haastattelut. Sijaisuuspestini loppuu vappuun, kun uusi palvelupäällikkö astuu virkaansa.
Nyt paimennettavani on paperilla hahmotellun tiimiorganisaation saaminen toden teolla käyntiin. Kokouksia ja taas kokouksia tiedossa. Ja sitten vähän lomaillaan.
perjantaina, joulukuuta 31, 2004
Onnellista Uutta Vuotta 2005
Vuosi vaihtuu murheellisissa tunnelmissa. Etelä-Aasiaa kohdanneen luonnonkatastrofin mittasuhteet ovat vaikeat käsittää. Tapaninpäivänä aamuyöstä sattunut maanjäristys Sumatran saaren luoteispuolella on hukuttanut hyökyaaltoihin ainakin 125 000 ihmistä. Pahiten onnettomuus koettelee tietenkin paikallista väestöä, joka on menettänyt kaiken. Lomasesongin aikaan sattunut onnettomuus toi katastrofin lähelle, koska niin monia lomailijoita, kokonaisia perheitä on kateissa, ja voin vain aavistaa sen murskaavan surun, jota monella taholla parhaillaan tunnetaan. Vaikka minulla ei ole uhrien joukossa ketään läheistä, ei edes tuttavaa, suru ja ahdistus ovat voimistuneet lomaviikkoni aikana sitä mukaa, kun tiedot ovat täsmentyneet ja onnettomuuden koko kuva on muotoutunut.
Vietämme uuttavuotta perinteiseen tapaan Jussin kanssa. Oma osuutemme, ilotulitteet jäivät tänä vuonna ostamatta. Panimme rahan mieluummin SPR:n katastrofikeräykseen. Eihän tässä mielentilassa olisi ollut mitään mieltä ammuskella raketteja taivaalle.
Vuosi vaihtuu murheellisissa tunnelmissa. Etelä-Aasiaa kohdanneen luonnonkatastrofin mittasuhteet ovat vaikeat käsittää. Tapaninpäivänä aamuyöstä sattunut maanjäristys Sumatran saaren luoteispuolella on hukuttanut hyökyaaltoihin ainakin 125 000 ihmistä. Pahiten onnettomuus koettelee tietenkin paikallista väestöä, joka on menettänyt kaiken. Lomasesongin aikaan sattunut onnettomuus toi katastrofin lähelle, koska niin monia lomailijoita, kokonaisia perheitä on kateissa, ja voin vain aavistaa sen murskaavan surun, jota monella taholla parhaillaan tunnetaan. Vaikka minulla ei ole uhrien joukossa ketään läheistä, ei edes tuttavaa, suru ja ahdistus ovat voimistuneet lomaviikkoni aikana sitä mukaa, kun tiedot ovat täsmentyneet ja onnettomuuden koko kuva on muotoutunut.
Vietämme uuttavuotta perinteiseen tapaan Jussin kanssa. Oma osuutemme, ilotulitteet jäivät tänä vuonna ostamatta. Panimme rahan mieluummin SPR:n katastrofikeräykseen. Eihän tässä mielentilassa olisi ollut mitään mieltä ammuskella raketteja taivaalle.
lauantaina, marraskuuta 20, 2004
Talvikeli
Aamun kymmenen asteen pakkasesta sää on lauhtunut tuntuvasti ja lunta on kertynyt muutaman sentin verran. Vantaalla ei ollut samanlaista lumimyräkkää kuin Helsingissä, missä lunta satoi parikymmentä senttiä ja liikenne sotkeutui täysin. Raitiovaunut eivät pysyneet aikataulussa ja joutuivat etsimään kulkukelpoisia reittejä, kun harjauskalusto ei pystynyt pitämään vaihteita puhtaina. Ensimmäinen kunnon lumisade onnistuu aina saamaan aikaan kaaoksen. Olimme autolla liikkeellä Tikkurilassa. Liikenne sujui mallikkaasti, kuljettavat ottivat tuntumaa lumikeliin. Pekkakin testaili jarrutuksen tehoa ja liukkautta kurveihin tullessaan.
Bussilakon loppuminen tuntuu todennäköiseltä, kun Autoliikenteen Työnantajaliitto ilmoitti tänään halukkuutensa neuvotteluihin AKT:n kanssa. Valtakunnansovittelijan toimistossa istutaan neuvottelupöytään, jos Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto vastaa kutsuun myöntyvästi. Ja miksi ei vastaisi? Lakon tarkoitushan oli saada työnantajapuoli neuvottelemaan määräaikaisten työsuhteiden käytöstä. Ihmeen jääräpäisesti työnantajapuoli piti kiinni kannastaan, ettei laittomasti lakkoilevien kanssa neuvotella. Tarvittiin tukilakkojen paine ja laajenemisen uhka, että mieli muuttui.
Työviikon varrelle mahtui annos dramatiikkaa, kun torstaina iltapäivällä kello neljän aikoihin hälytyskellot pärähtivät soimaan tulipalon merkiksi. Väki poistui rauhallisesti sisätiloista ja osa kerääntyi eteiseen seuraamaan palomiesten touhuja. Sisääntulijat pysäytettiin ja filosofitilaisuuden yleisö sai odottamattoman lisän ohjelmaansa. Jankke, eräs vahtimestareista lähti kartan kanssa palomiehen avuksi paikallistamaan hälytystaulun valopisteen ilmoittaman ongelmakohdan sijainnin. Pian kuulimme radiopuhelimen välittämän sanoman. - Savua ja hajua. Hälytys oli aiheellinen, mutta onneksi ei vakava. Aiheuttajaksi selvisi kärähtänyt lamppu kellaritilan käytävässä. Huokaisimme helpotuksesta. Luolaan hälytyskellot eivät kuuluneet ja joku sanoikin kahvipöydässä, että he olisivat olleet onnellisen tietämättömiä asiasta, vaikka koko kirjasto olisi palanut maan tasalle.
Aamun kymmenen asteen pakkasesta sää on lauhtunut tuntuvasti ja lunta on kertynyt muutaman sentin verran. Vantaalla ei ollut samanlaista lumimyräkkää kuin Helsingissä, missä lunta satoi parikymmentä senttiä ja liikenne sotkeutui täysin. Raitiovaunut eivät pysyneet aikataulussa ja joutuivat etsimään kulkukelpoisia reittejä, kun harjauskalusto ei pystynyt pitämään vaihteita puhtaina. Ensimmäinen kunnon lumisade onnistuu aina saamaan aikaan kaaoksen. Olimme autolla liikkeellä Tikkurilassa. Liikenne sujui mallikkaasti, kuljettavat ottivat tuntumaa lumikeliin. Pekkakin testaili jarrutuksen tehoa ja liukkautta kurveihin tullessaan.
Bussilakon loppuminen tuntuu todennäköiseltä, kun Autoliikenteen Työnantajaliitto ilmoitti tänään halukkuutensa neuvotteluihin AKT:n kanssa. Valtakunnansovittelijan toimistossa istutaan neuvottelupöytään, jos Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto vastaa kutsuun myöntyvästi. Ja miksi ei vastaisi? Lakon tarkoitushan oli saada työnantajapuoli neuvottelemaan määräaikaisten työsuhteiden käytöstä. Ihmeen jääräpäisesti työnantajapuoli piti kiinni kannastaan, ettei laittomasti lakkoilevien kanssa neuvotella. Tarvittiin tukilakkojen paine ja laajenemisen uhka, että mieli muuttui.
Työviikon varrelle mahtui annos dramatiikkaa, kun torstaina iltapäivällä kello neljän aikoihin hälytyskellot pärähtivät soimaan tulipalon merkiksi. Väki poistui rauhallisesti sisätiloista ja osa kerääntyi eteiseen seuraamaan palomiesten touhuja. Sisääntulijat pysäytettiin ja filosofitilaisuuden yleisö sai odottamattoman lisän ohjelmaansa. Jankke, eräs vahtimestareista lähti kartan kanssa palomiehen avuksi paikallistamaan hälytystaulun valopisteen ilmoittaman ongelmakohdan sijainnin. Pian kuulimme radiopuhelimen välittämän sanoman. - Savua ja hajua. Hälytys oli aiheellinen, mutta onneksi ei vakava. Aiheuttajaksi selvisi kärähtänyt lamppu kellaritilan käytävässä. Huokaisimme helpotuksesta. Luolaan hälytyskellot eivät kuuluneet ja joku sanoikin kahvipöydässä, että he olisivat olleet onnellisen tietämättömiä asiasta, vaikka koko kirjasto olisi palanut maan tasalle.
torstaina, marraskuuta 18, 2004
Päivä pulkassa
Saunan jälkeen pakkasilma tuntuu virkistävältä, kun mittarissa on sentään jo seitsemän miinusastetta. Tähyilimme taivaan tähtiä ja ihailimme ruohikossa hohtavia kiteitä saunapolun varrella. Talven esimakua.
Jasser Arafat, hänen elämänsä ja kuolemansa, ja Palestiinan kysymys ovat askarruttaneet mieltäni. Panun kirjoitus on ansiokas, koska se välittää kuvan maailmasta, jossa on sävyjä, taustoittaa ja pohtii vapaustaistelijoiden vaikeutta avata ovia tulevaisuuteen. IltaSanomien keskustelupalstalla suhtautuminen Arafatiin oli hämmästyttävän yksioikoinen: terroristi ja varas.
75:een vuoteen elämää mahtuu monenlaista käännettä, umpikujaa ja tähtihetkeä, mutta sitä ei voi kiistää, etteikö Arafat olisi ollut palestiinalaisten itsenäisyyspyrkimysten symboli loppuun asti.
Helsingin sanomat on koonnut Palestiina-sivuston, joka pitkälti seuraa BBC:n vastaavaa kokonaisuutta. Hyvin mielenkiintoisia ovat molemmat.
Saunan jälkeen pakkasilma tuntuu virkistävältä, kun mittarissa on sentään jo seitsemän miinusastetta. Tähyilimme taivaan tähtiä ja ihailimme ruohikossa hohtavia kiteitä saunapolun varrella. Talven esimakua.
Jasser Arafat, hänen elämänsä ja kuolemansa, ja Palestiinan kysymys ovat askarruttaneet mieltäni. Panun kirjoitus on ansiokas, koska se välittää kuvan maailmasta, jossa on sävyjä, taustoittaa ja pohtii vapaustaistelijoiden vaikeutta avata ovia tulevaisuuteen. IltaSanomien keskustelupalstalla suhtautuminen Arafatiin oli hämmästyttävän yksioikoinen: terroristi ja varas.
75:een vuoteen elämää mahtuu monenlaista käännettä, umpikujaa ja tähtihetkeä, mutta sitä ei voi kiistää, etteikö Arafat olisi ollut palestiinalaisten itsenäisyyspyrkimysten symboli loppuun asti.
Helsingin sanomat on koonnut Palestiina-sivuston, joka pitkälti seuraa BBC:n vastaavaa kokonaisuutta. Hyvin mielenkiintoisia ovat molemmat.
keskiviikkona, marraskuuta 17, 2004
Valoa ja välkettä
Senaatintorin joulukuusen valot välkkyivät ja sädekimput sinkoilivat katsellessani komeutta etäältä likinäköisin silmin palatessani iltavuorosta. Kluuvin ostoskeskuksen ovillakin jo havuköynnökset ja värikkäät pallot tervehtivät ohikulkijaa. Kuinka en ollut niitä vielä aamulla huomannut? En juuri vilkuillut ympärilleni. Satoi räntää ja tuuli, ja oli kiire päästä suojaan. Turhaan kiirehdin. Tuli tehtyä pitkä päivä, kun en aamulla muistanut iltavuoroani.
Kissat ovat vähän ihmeissään, kun viikonloppuna tukittiin talon sokkelin aukot eikä tuttuja reittejä enää pääsekään ulos. Nopeasti ne oppivat, että kulku käy keittiön ikkunasta. Sulku oli tarpeen sen vuoksi, ettei Pikku-Musta menisi tekemään pentujaan eteisen lattian alle puruihin. Jostakin syystä se on ollut sen mielipaikka. Tähän aikaan vuodesta kyllä liian kylmä ja vetoinen.
Senaatintorin joulukuusen valot välkkyivät ja sädekimput sinkoilivat katsellessani komeutta etäältä likinäköisin silmin palatessani iltavuorosta. Kluuvin ostoskeskuksen ovillakin jo havuköynnökset ja värikkäät pallot tervehtivät ohikulkijaa. Kuinka en ollut niitä vielä aamulla huomannut? En juuri vilkuillut ympärilleni. Satoi räntää ja tuuli, ja oli kiire päästä suojaan. Turhaan kiirehdin. Tuli tehtyä pitkä päivä, kun en aamulla muistanut iltavuoroani.
Kissat ovat vähän ihmeissään, kun viikonloppuna tukittiin talon sokkelin aukot eikä tuttuja reittejä enää pääsekään ulos. Nopeasti ne oppivat, että kulku käy keittiön ikkunasta. Sulku oli tarpeen sen vuoksi, ettei Pikku-Musta menisi tekemään pentujaan eteisen lattian alle puruihin. Jostakin syystä se on ollut sen mielipaikka. Tähän aikaan vuodesta kyllä liian kylmä ja vetoinen.
keskiviikkona, marraskuuta 10, 2004
Tähyilyä
Pinserin hienot revontulikuvat innostivat eilen tähyämään taivaalle. Jotakin olin näkevinäni, hienoista valon väreilyä, mutta ei mitään sen kaltaista, kuin viime vuonna tähän aikaan. Silloin puoli taivasta leiskui. Upeimmat revontulet ovat muistissa lapsuudesta. Lammilla, kirkonkylän raitilla kireänä pakkasiltana koko taivas tanssi leiskuvissa väreissä. Näky oli lapsen silmin jotenkin pelottava, ja muistan nähneeni revontulia painajaisissanikin.
Kirjaston pihan hevoskastanja varisti viimeisenä kullankeltaiset lehtensä nurmikolle, oli tullut haravoinnin aika. Iltaan mennessä mahtava lehtikasa oli siirretty kauhakuormaajalla pois näkyvistä. Putsaajat eivät olleet huomanneet lehtiä Fabianian portaikon askelmilla.
Bussilakko jatkuu toista päivää. Minun matkantekoani se ei onneksi haittaa. Myyrmäkeen menijän piti kiertää Helsingin kautta.
Pinserin hienot revontulikuvat innostivat eilen tähyämään taivaalle. Jotakin olin näkevinäni, hienoista valon väreilyä, mutta ei mitään sen kaltaista, kuin viime vuonna tähän aikaan. Silloin puoli taivasta leiskui. Upeimmat revontulet ovat muistissa lapsuudesta. Lammilla, kirkonkylän raitilla kireänä pakkasiltana koko taivas tanssi leiskuvissa väreissä. Näky oli lapsen silmin jotenkin pelottava, ja muistan nähneeni revontulia painajaisissanikin.
Kirjaston pihan hevoskastanja varisti viimeisenä kullankeltaiset lehtensä nurmikolle, oli tullut haravoinnin aika. Iltaan mennessä mahtava lehtikasa oli siirretty kauhakuormaajalla pois näkyvistä. Putsaajat eivät olleet huomanneet lehtiä Fabianian portaikon askelmilla.
Bussilakko jatkuu toista päivää. Minun matkantekoani se ei onneksi haittaa. Myyrmäkeen menijän piti kiertää Helsingin kautta.
lauantaina, marraskuuta 06, 2004
Pyhäinpäivän ilta
Odotan saunaan pääsyä. En siksi, että pyhät saisivat kylpeä rauhassa, pojat vaan kylpevät ensin ja sitten on meidän vanhusten vuoro. Kaupunginmuseon vuodenkierrossa kerrottiin hauskasti pyhäinpäivän tavoista ja uskomuksista. En muistanutkaan, että pyhien ja marttyyrien ajateltiin kiertelevän kyliä. Heille lämmitettiin sauna ja kutsuttiin ruokapöytään.
Viikko on vierähtänyt taas kuin huomaamatta. Amerikkalaiset valitsivat istuvan presidentin, Arafatin hautapaikasta kiistellään vaikka hän on vielä elämän syrjässä kiinni, ja minua askarruttaa punaisen laukun arvoitus. Kansallisteatterin Don Juan -näytelmässä kivinen mies nappasi velkojan laukun poistuessaan näyttämöltä. - Palaan asiaan, kun olen tullut saunasta.
Patsas, kivinen mies, oli muistoissani oikea patsas, joka tuli vierailulle. Tässä esityksessä hän oli mitä ilmeisimmin velkoja, joka höynäytti velallistaan. Miksi ohjaaja oli päätynyt nähtyyn ratkaisuun? Se oli nokkela, vei terän yliluonnolliselta tuomiolta ja antoi luonnon hoidella asian järkeen käyvällä tavalla. Taivaan kosto salaman muodossa on selitettävissä, kun kohde on uima-altaassa. Miksi Sganarellilla, palvelijalla oli sateenvarjo avoinna, kun hän istahti uima-altaan ääreen?
Kansallisteatterin ohjelmassa Don Juania luonnehdittiin näin: "Paremmin kuin moni oman aikamme näytelmä Don Juan analysoi nykyajan itsekeskeistä, oman itsensä kuninkaaksi julistautunutta ihmistä, joka linnoittautuu häikäilemättömään itsekeskeisyyteensä." Minusta näytelmän kärki kohdistuu teeskentelyyn. Molière oli suitsittu. Hän saattoi panna vapaa-ajattelijan sanat kelvottoman ja turmeltuneen Don Juanin suuhun ja lausua ne julki samoin kuin osoittaa teeskenellyn hyveen olevan "maan tapa". Mielenkiintoinen aikamme tulkinta 1600-luvun näytelmästä. Suomennoskin oli uusi. Jotenkin Molièren kohdalla kaipaan runomittaista käännöstä. Vieläkö olisi taitajia?
Odotan saunaan pääsyä. En siksi, että pyhät saisivat kylpeä rauhassa, pojat vaan kylpevät ensin ja sitten on meidän vanhusten vuoro. Kaupunginmuseon vuodenkierrossa kerrottiin hauskasti pyhäinpäivän tavoista ja uskomuksista. En muistanutkaan, että pyhien ja marttyyrien ajateltiin kiertelevän kyliä. Heille lämmitettiin sauna ja kutsuttiin ruokapöytään.
Viikko on vierähtänyt taas kuin huomaamatta. Amerikkalaiset valitsivat istuvan presidentin, Arafatin hautapaikasta kiistellään vaikka hän on vielä elämän syrjässä kiinni, ja minua askarruttaa punaisen laukun arvoitus. Kansallisteatterin Don Juan -näytelmässä kivinen mies nappasi velkojan laukun poistuessaan näyttämöltä. - Palaan asiaan, kun olen tullut saunasta.
Patsas, kivinen mies, oli muistoissani oikea patsas, joka tuli vierailulle. Tässä esityksessä hän oli mitä ilmeisimmin velkoja, joka höynäytti velallistaan. Miksi ohjaaja oli päätynyt nähtyyn ratkaisuun? Se oli nokkela, vei terän yliluonnolliselta tuomiolta ja antoi luonnon hoidella asian järkeen käyvällä tavalla. Taivaan kosto salaman muodossa on selitettävissä, kun kohde on uima-altaassa. Miksi Sganarellilla, palvelijalla oli sateenvarjo avoinna, kun hän istahti uima-altaan ääreen?
Kansallisteatterin ohjelmassa Don Juania luonnehdittiin näin: "Paremmin kuin moni oman aikamme näytelmä Don Juan analysoi nykyajan itsekeskeistä, oman itsensä kuninkaaksi julistautunutta ihmistä, joka linnoittautuu häikäilemättömään itsekeskeisyyteensä." Minusta näytelmän kärki kohdistuu teeskentelyyn. Molière oli suitsittu. Hän saattoi panna vapaa-ajattelijan sanat kelvottoman ja turmeltuneen Don Juanin suuhun ja lausua ne julki samoin kuin osoittaa teeskenellyn hyveen olevan "maan tapa". Mielenkiintoinen aikamme tulkinta 1600-luvun näytelmästä. Suomennoskin oli uusi. Jotenkin Molièren kohdalla kaipaan runomittaista käännöstä. Vieläkö olisi taitajia?
lauantaina, lokakuuta 30, 2004
Korvakuulolla
Kuuntelin äskettäin Juha Roihan Yöradio-ohjelmassa 22.10. esitetyn Marsa Luukkosen haastattelun kielen muuttumisesta ja kirjoittamisesta. Hänen ääntään oli mukava kuunnella. En juuri koskaan kuuntele radiota. En pidä radiota auki ja siksi menetän monta mielenkiintoista kuuntelutuokiota. Luukkoselta on ilmestynyt kirja, jonka olen ajatellut hankkia tai ainakin lukea: "Tekstiä tekemään. Kirjoittajan opas!" Siinä hän lukemani mukaan korostaa erityisesti kirjoituksen rakennetta ja kirjoittajan omaperäistä näkemystä.
Kulttuuri YLE Radio Suomi
Kuuntelin äskettäin Juha Roihan Yöradio-ohjelmassa 22.10. esitetyn Marsa Luukkosen haastattelun kielen muuttumisesta ja kirjoittamisesta. Hänen ääntään oli mukava kuunnella. En juuri koskaan kuuntele radiota. En pidä radiota auki ja siksi menetän monta mielenkiintoista kuuntelutuokiota. Luukkoselta on ilmestynyt kirja, jonka olen ajatellut hankkia tai ainakin lukea: "Tekstiä tekemään. Kirjoittajan opas!" Siinä hän lukemani mukaan korostaa erityisesti kirjoituksen rakennetta ja kirjoittajan omaperäistä näkemystä.
Kulttuuri YLE Radio Suomi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)