Kuun valolla
Tuntuu oudolta kävellä kuun ja tähtien valossa, kun on tottunut valaistuihin katuihin. Sotungin kylässä ei ole katuvaloja, koska asukkaat eivät ole niitä sinne halunneet. Ne pilaisivat tunnelman.

Kontrasti oli hätkähdyttävä, kun käännyin Sotungintieltä Nybyggetintielle. Viimeisen katulampun valokeilan jälkeen hämäryys ja kauemmas katsoessa näkyi epämääräisiä muotoja taivaanrantaa vasten. Hetken kävi mielessä, että voiko tuonne mennä, kun ei näe juuri mitään, mutta sitten silmät tottuivat hämärään. Talojen pihavalot valaisivat sentään harvakseltaan matkaa.

Sauvakävely sujui miltei yhtä vauhdikkaasti kuin päiväsaikaan. Hämärän piikkiin voin laskea kastuneet housunpuntit, kun yllättäen tunsin veden vastuksen jaloissani kahlatessani suuren vesilätäkön poikki. Matkaa kertyi reilut 4,5 kilometriä ja se taittui viidessäkymmenessä minuutissa. Ei ollenkaan paha, kun ottaa huomioon, että vielä iltapäivällä en ollut varma pystynkö selkäkivun takia kävelemään normaalisti.