keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

Botkinin parakit ja muita koettelemuksia
Nimi viittaa Pietarin kulkutautisairaalaan, jonne joutumista käytetään pelotteena niskuroiville lapsille. Armi näytti käydessään uudenuutukaista oleskelulupaansa, jonka saanti oli vaatinut vaeltamista sairaalan parakista toiseen eri testeissä muiden ei-venäläisten kanssa. Tuberkuloosi, HIV, kuppa ja muut sukupuolitaudit piti testata.

Oleskeluluvan saantia oli tiukennettu 2002 säädetyillä laeilla, mistä Armi ei ollut tietoinen. Hän oli mennyt uusimaan lupaansa hyvissä ajoin, kolme kuukautta ennen määräaikaa ja sai kuulla, että hän oli kolme kuukautta myöhässä. Siitä hyvästä tuli 1000 ruplaa sakkoja. Papereita Suomesta ja papereita Venäjältä piti kerätä milloin mitäkin tarkoitusta varten. Aivan oma koettelemuksensa oli asiointi viranomaisten kanssa. Jonotusta päiväkaupalla, ulkona säiden armoilla, terveyden kaupalla. Misha siinä sitten pahiten sairastuikin. Oleskelulupa-asiat olivat koitua hänen kohtalokseen. Kun syyskuussa kävin Pietarissa kirjaston opintomatkalla ja kyläilin heidän luonaan, Misha oli pikku hiljaa toipumassa. Jaksoi jo olla vähän aikaa jalkeilla. Kuuden kuukauden odotuksen jälkeen lupa heltisi syyskuun lopulla.

Kolmen kuukauden luvaton oleskelu aiheutti käytännön ongelmia. Ei voinut nostaa eläkettä, ei hankkia matkustuskorttia, ei voinut solmia työsopimusta. Kun on kolmekymmentä vuotta asunut maassa ja voinut uusia oleskelulupansa muitta mutkitta, muutos on melkoinen.

maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Vapaalla
Ennakoin viikonlopun valvomisen ottavan veronsa ja varasin viisaasti itselleni vapaapäivän. Olin sopinut Armin kanssa, että tulemme yhtä matkaa Sotunkiin lauantaipäivystyksestä päästyäni. Pimeällä hänen on hankala seurata, milloin pitäisi jäädä pois bussista. Aina se on onnistunut, mutta silti se stressaa häntä. Pietarissa oli ollut monta lämpöastetta, kun hän edellisellä viikolla oli lähtenyt matkaan, mutta heti Heinolaan tullessa säätyyppi oli muuttunut. Vihdoinkin lunta ja pakkasta. Hänellä oli tuliaisinaan pullo venäläistä samppanjaa, josta kaatelimme maljoja menneen syntymäpäiväni kunniaksi ja muuten vain terveydeksi. Avasimme vielä korsikalaisen Terra Nostra -valkoviinipullon, ylijäämän joulukuisilta syntymäpäiviltäni, ja onnistuimme taas valvomaan jutellen miltei aamuun asti.

Minulla oli ollut marraskuussa Omenapuussa luokkakokous, Lammin yhteiskoulun vuoden 1966 ylioppilasluokka, jonka osanottajista monet olivat Armillekin tuttuja. Katselimme heidän kuviaan Google-ryhmämme LYK66-sivuilta ja muistelimme menneitä. Kahdestakymmenestäviidestä luokkalaisesta yksitoista oli saapunut paikalle. Kaukaisin Rovaniemeltä. Olin ollut poissa edellisestä luokkakokouksesta, joka järjestettiin Aulangolla kymmenen vuotta sitten, joten monen luokkatoverin näkemisestä oli kulunut kolmisenkymmentä vuotta. Hyvin me toisemme tunsimme, ja vähän aikaa katseltuamme olimme asettuneet siihen kotoisaan ilmapiiriin, jonka monen vuoden yhteiset kokemukset luovat. Olen todella iloinen, että tarmokkaan puuhamiehemme Laurin ansiosta saimme mahdollisuuden tavata ja viettää luokkamme 40-vuotisjuhlia. On jännittävää katsoa, miten aika on meitä itse kutakin kohdellut ja huomata, että ilmeet, eleet, ääni ja puhetapa yhdessä tuttujen, vaikkakin kenties muuttuneiden piirteiden kanssa, palauttavat elävästi mieleen tutun toverin.

torstaina, tammikuuta 25, 2007


Blogilista


Blogini haltuunotto vaatii erinäisiä toimenpiteitä. Huomasin ongelman, kun viimekertaista päivitystäni ei noteerattu listalla. - Ei kyllä näkynyt päivittyneiden blogien listalla haltuunoton jälkeenkään. Johtuisiko siitä, että olen siirtynyt käyttämään google-tiliäni Bloggeriin kirjautuessani. Blogin osoite on kuitenkin sama kuin ennenkin. Täytyy lähestyä listan ylläpitäjää sähköpostiviestein. Jospa tämä ongelma on heille tuttu. Minä vaan en keksi syytä.

torstaina, tammikuuta 11, 2007

Uusi vuosi
Toinen viikko jo menossa, eikä uudenvuoden alun innostusta havaittavissa nimeksikään. Vanha ja väsynyt - sellainen kai olen tällä hetkellä. Ennen vuodenvaihdetta tuli kuusikymmentä täyteen. Uusivuosikaan, sen vastaanotto, ei riemastuttanut, koska pitkä perinne katkesi. Jussi oli poissa. Vielä Madeiralla lokakuussa olimme yhdessä mistään tietämättöminä, ja sitten huhtikuussa, Kreikan matkan ensimmäisenä aamuna, saimme tiedon hänen kuolemastaan. Koko kevään hänen sairautensa ja kuolemansa masensi mieltä.

Eero pääsi armeijasta 5. päivä, tai oikeammin siirrettiin reserviin, kuten hän sanoo. Vuosi siinä koulussa meni. Nyt hetkisen hengähtää, nauttii vapaudesta, löhöilystä ja tekee tulevaisuuden suunnitelmia.