keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2007

Desiderata

Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskelle
ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen.
Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista,
pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.
Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi
ja kuuntele muita, myös tyhmiä ja tietämättömiä,
heilläkin on tarinansa kerrottavana.

Vältä äänekkäitä ja hyökkääviä henkilöitä.
He ovat piina sielulle.
Jos vertailet itseäsi muihin,
voit tulla turhamaiseksi ja katkeraksi,
sillä aina on olemassa suurempia ja mitättömämpiä
ihmisiä kuin sinä itse.
Iloitse saavutuksistasi yhtä lailla kuin suunnitelmistasi.

Säilytä kiinnostus elämäntyöhösi,
olipa se kuinka vaatimaton tahansa;
se on todellista kiinteää omaisuutta ajan ja onnen vaihteluissa.
Harrasta varovaisuutta liiketoimissasi,
sillä maailma on petkutusta täynnä.
Älköön se kuitenkaan tehkö sinua sokeaksi sille,
mitä hyvyyttä on olemassa.
Monet ihmiset tavoittelevat korkeita ihanteita,
ja kaikkialla elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi.
Varsinkaan älä teeskentele kiintymystä.
Älä ole ivallinen rakkauden suhteen,
sillä kaiken kuivuuden ja hurmattomuuden keskellä
se on ikuista kuin ruoho.

Ota lempeästi vastaan vuosien antama neuvo
luopumalla tuskattomasti nuoruuteen kuuluvista asioista.
Kasvata ja vahvista henkeäsi suojaamaan sinua
äkillisen epäonnen kohdatessa,
mutta älä masenna itseäsi kuvitelmilla.
Monet pelot ovat uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä.
Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan.

Olet maailmankaikkeuden lapsi, et puita ja tähtiä vähäisempi,
sinulla on oikeus olla täällä, ja vaikka sitä joskus epäilisitkin,
maailmankaikkeus joka tapauksessa kehittyy
niin kuin sen tulee.

Sen vuoksi ole sovussa Jumalan kanssa,
olkoonpa kuvasi hänestä mikä tahansa ja
mitkä lienevätkin toimesi ja rientosi
elämän hälisevän sekasorron keskellä,
säilytä rauha sielusi kanssa.
Kaikesta teeskentelystä, raatamisesta
ja särkyneistä unelmista huolimatta
tämä on sittenkin kaunis maailma.

Pysy valppaana - pyri olemaan onnellinen.

Löydetty St. Paulin kirkosta Baltimoresta v. 1692


Yllä oleva Jussin jäämistöstä löytynyt runo jaettiin vieraille hänen muistotilaisuudessaan vuosi sitten keväällä. Se oli varmaankin elämänohje, josta hän oli ammentanut ja tuntui herkistyneissä mielissämme koskettavalta.

Paperi oli minulta pitkään kateissa, ja kun sen löysin, päätin siirtää blogiini, mistä se on hakutoiminnolla helposti löydettävissä. Kun etsin runoa internetistä, huomasin, että siitä on toinenkin - Tom Lundbergin - suomennos. Tämän suomentaja on eri lähteiden mukaan Martti Qvist (iGS - Arkisto 9.3.2006). Wikipediasta Desiderataa etsiessäni selvisi, että runo on Max Ehrmannin, cop. 1927.
Ja hakutuloksissa jäljempänä tuli esiin sekaannuksen selityskin, The confused history of Desiderata.

Runon voi myös tilata huoneentauluksi seinälleen, näemmä, Desiderata.com'sta.
Aika rakentaa ja aika repiä ...
Kevät on ollut muutosten, luopumisen aikaa. Simo-pappa kuoli huhtikuun 16. Hänen hautajaisensa pidettiin toukokuun alussa ja perunkirjoitus siitä parin viikon kuluttua. On niin lopullista, kun vanha lapsuudenkoti konkreettisesti hajoaa. Kukin ottaa muistoksi jotakin, sovitaan, miten omaisuus jaetaan, kiinteistö pannaan myyntiin. Kiinteistönvälittäjän sivuilla talo ei näytä puoliksikaan niin viehättävältä kuin todellisuudessa eikä puutarhasta ole kuvia lainkaan. En ole kuullut, onko kiinnostuneita ostajakandidaatteja ilmaantunut.

Talosta luopuminen oli kova paikka Pekalle. Vatvoimme asiaa puoleen ja toiseen, ostammeko sen meille toiseksi asunnoksi vai annammeko mennä. Tiesimme, ettei kukaan muu sisaruksista ollut siitä kiinnostunut. Talo on papan omin käsin rakentama. Pekkakin oli touhussa mukana poikasena ja myöhemmin auttamassa, kun yläkertaa rakennettiin. Sieltä hän lähti maailmalle, mutta piti sitä kiintopisteenään.

Kun meistä tuli perhe, Kokemäen mummola oli minulle tärkeä henkinen tuki lasten ollessa pieniä, sillä omat vanhempani kuolivat ennen toisen lapsemme syntymää. Siksi kävimme siellä usein. Mummun kuoleman jälkeen käynnit pikkuhiljaa harvenivat. Pappa eli vireää eläkeläisen elämää surusta selvittyään. Hän ehti olla leskenä neljätoista vuotta. Uusi vaihe käynneissämme koitti, kun papan fyysinen ja henkinen kunto alkoi heikentyä. Sovimme, että kukin sisaruksista kävisi vuorollaan viikonloppuisin häntä hoitamassa. Viime vaiheissa hän sai vihdoin paikan vanhainkodissa ja kävimme edelleen häntä vuorotellen siellä katsomassa. Majoituimme luonnollisesti papan taloon.

On opittava luopumaan, Pekka myönsi ja antoi miettimisen jälkeen luvan kotitalon myyntiin. Jotta emme jäisi kokonaan ilman tukikohtaa Kokemäellä, halusimme lunastaa muiden sisarusten osuudet Kyttälän mökistä, Pekan isovanhempien talosta, jonka pappa omisti yhdessä kahden muun sisaruksen kanssa. Kyttälän mökissä Pekkakin asusti jonkin aikaa vanhempiensa kanssa ennen Risten talon rakentamista. Hänen ensimmäiset muistikuvansa ovat sieltä. Joten ei hän nyt aivan tyhjän päälle jää muistoineen.

Papalle koti tarkoitti hänen muistinsa heiketessä yhä useammin Kyttälän kotia. Sinne hänen teki mieli mennä, kun kävimme häntä vanhainkodissa katsomassa ja piti lähdettämän ajelulle. Hän kertoili, mitä oli poikasena rakennellut. Talon ensimmäinen ulkohuusi syntyi hänen käsistään, kun hän kuusitoista vuotiaana pystytti sellaisen riviin navetan ja liiterin jatkoksi. Hän harmitteli meille mittavirhettä, minkä vuoksi ovesta oli tullut vähän liian matala.

Luulen, että Pekka peilasi omaa tulevaisuuttaan isäänsä eikä voinut välttää ajatusta, että ehkä hänkin muistitoimintojen heikentyessä joskus kaipaisi kotiin.
Kukkiva hevoskastanja

Aina yhtä ihana
Alkukesä on peittänyt vanhan hevoskastanjan eksoottiseen kukkamereen. Matti Pohdon muistopaasi puun alla, ruohopedillä, pysäyttää ajankulun muistuttaen katoavaisuudesta ja pysyvyydestä samalla kertaa. Muisto elää niiden mielissä, jotka sitä vaalivat.

lauantaina, kesäkuuta 09, 2007

Kasvojen kohotus
Katselin blogiani. Näytti vanhalta ja kuluneelta. Onhan siitä viisi vuotta, kun aloitin, enkä ole blogin ulkonäköön kajonnut. Kommentointikaan ei enää pelannut, palvelu oli näemmä lopetettu. Päätin repäistä ja siirtyä Bloggerin haltuun. Uusi ilme voi vielä vireyttää pitäjänkin.