tiistaina, syyskuuta 30, 2003

Kohti kaamosta
Ulkona aavemainen sumu. Maiseman ruska muistissa aamuun asti. Närhet, nuo värikkäät linnut, ovat sukkuloineet pihan puissa - tammi on niiden suosikki. Kissanpennut varttuneet parikuukautisiksi ja ovat eläväisimmillään.

Paluu töihin sujui vaikeuksitta. Olo oli kohtalainen, vaikka huomasin väsyväni aiempaa herkemmin. Tikit ovat vielä sulamatta, haavojen ja mustelmien häipyminen vie aikansa. Kyllä tämä tästä.

Anna-Liisa ja Armi muistivat nimipäiväni sunnuntaina. Soittivat tarkoituksella ennen formulakisaa, koska molemmilla on tapana seurata lähetystä. Pietarissakin kisa lähetetään nykyään suorana, kun se aiemmin tuli nauhoitettuna iltayöstä.

Tykkimies palasi vasta tänään Tuusulaan viikonloppulomaltaan. Oli saanut kuntoisuusloman selviydyttyään ilmatorjuntakokeesta.

sunnuntaina, syyskuuta 28, 2003

Paalulla
Räikkösen toinen paalupaikka Indianapolisin aika-ajoissa oli lauantain ilon aihe. Jännitys maailmanmestaruuden tavoittelussa säilyy 12.10. Suzukaan, Japanin Grand Prix'hin asti.
United States Grand Prix
Hiiriongelmia ja ahtautta
Torstai-iltana hiiri alkoi käyttäytyä kummallisesti. Siirtyi kyllä ylösalas, mutta vaakasuoraan vain milloin huvitti. Haittaohjelmako sen pani sekoilemaan, vai vetelikö viimeisiään täysin palvelleena? Perjantaina asia selvisi, koska koehiiri toimi niin kuin pitikin. Huokasin helpotuksesta. Ei kyse ollutkaan troijan hevosesta, joka olisi jollakin ilveellä saanut ujutettua koodinpätkänsä koneeseen.

Toinen ongelma on tilan loppuminen. Kovalevymme on alunperin ositettu väärin. C-asema on aivan täynnä. Muilla olisi kyllä tilaa.

torstaina, syyskuuta 25, 2003

Vallankumous syö lapsensa
Eilinen TV2:n parituntinen dokumentti Kiinan kulttuurivallankumouksesta vuosina 1964-76 "Aurinko nousee idästä" (Morning Sun) palkitsi sohvalle heittäytyjän harvinaislaatuisella autenttisuudella ja rehellisyydellä.

Kulttuurivallankumoukseen osallistuneet ja sen uhreiksi joutuneet kertoivat oman tarinansa. Katsoja kammoksui massahysterian muotoja, näki räikeän manipuloinnin, väkivallan, "neljän vanhan" (ideat, kulttuuri, tavat, elämäntyyli) hävityksen ja, ihme kyllä, ajattelun muutoksen, kun nuorten vallankumouksellisten ihanteellisuus törmäsi maaseudun todellisuuteen.

Omat muistumat tekivät dokumentista vielä tavallista vaikuttavamman. Olenhan samaa sukupolvea.
Mordet på Anna Lindh
Dagens Nyheter on koonnut uudesta pidätyksestä kertovalle uutissivulleen kaiken mahdollisen Anna Lindhin murhasta ja sen jälkeisistä tapahtumista.
DN - Nyheter - DNA från hår ledde till gripandet

Asiaan kuulumaton seikka: Miksi på, miksei av? Ruotsin kielen prepositiot ovat tuottaneet minulle päänvaivaa ennenkin.
Kaksi totuutta
Outoa Taigaa: "Osapuolten näkemykset jatkosodan aikana Lapissa tehtyjen pertisaani-iskujen luonteesta ovat täysin vastakkaiset." Lapin Kansan artikkeli 24.9. kertoi moskovalaisen, kaupallisen television tekevän rajan molemmin puolin dokumenttiohjelmaa partisaani-iskuista.

TV2:n iskuista kertonut televisio-ohjelma, joka tuli ehkä vuosi pari sitten, on vahvana mielessäni. En tiennyt millaisessa hengenvaarassa rajan pinnassa asunut väestö Jatkosodan aikana eli. Miksi heitä ei evakuoitu pois? Muistaakseni se oli jonkun nimismiehen asenteista kiinni.

Hyvä, että venäläiset ovat valmiita avaamaan keskustelun, vaikka yleisölle se on varmaan melkoinen järkytys. Onhan partisaaneja pidetty sankareina.

Partisaanisodan sovitusseminaari Sodankylässä 27-29.09.2002 lausui julki mm. "Vaikka jatkosodan aikaisen partisaanisodan iskut siviilikyliin olivat ihmisoikeusloukkauksia tarkoituksenamme ei ole ollut järjestää mitään oikeudellista prosessia tai syyttelyä.

Tavoitteenamme on ollut tosiasioiden selvittely ja käsittely, joka johtaa myönteiseen tervehdyttävään prosessiin. Uskomme, että tosiasioiden käsittely vastavuoroisen sovituksen hengessä vapauttaa ihmiset molemmin puolin rajaa maittemme välillä käydyn sodan ikävistä taakoista."
Jatkosodan Siviiliveteraanit ry

keskiviikkona, syyskuuta 24, 2003

Moraalivalli murentunut
HS uutisoi Stakesin juomatapatutkimuksen perusteella alkoholin käytön muutoksista varsinkin naisilla: Raittiiden naisten määrä romahti. Artikkelissa: MUUTOKSET SUOMALAISTEN JUOMATAVOISSA: TOIVEET JA TODELLISUUS - Heli Mustonen & Pia Mäkelä & Leena Metso & Jussi Simpura, verrataan vuosien 1992 ja 2000 juomatapatutkimusten valossa suomalaista alkoholikäyttäytymistä.

Juomatapatutkimuksia on tehty kahdeksan vuoden välein vuosina 1968, 1976, 1984, 1992 ja 2000. Tilastotiedon keruun hoitivat vuonna 2000 Tilastokeskuksen haastattelijat, jotka olivat miltei kaikki naisia, edellisen Alkon myyntihenkilökunnasta rekrytoidut, koulutetut haastattelijat, jotka olivat kaikki miehiä. Kiintoisa tieto, joka ehkä hiukan vaikutti eri sukupuolten avomielisyyteen tai tapumukseen kertoa muunneltua totuutta puoleen tai toiseen.
"Mies- ja naishaastattelijoiden saamia vastauksia vertailtaessa kävi ilmi, että merkittävästi useampi nuori nainen oli tunnustautunut alkoholin käyttäjäksi nais- kuin mieshaastattelijoille."

"Raittiiden osuuden huomattava lasku osoittaa, että alkoholin käyttö on läpäissyt koko
suomalaisen yhteiskunnan. Moraalivalli, joka perinteisesti näkyi korkeina raittiiden osuuksina naisten keskuudessa on lopullisesti murentunut. Alkurepeämän moraalivallissa olivat saaneet aikaan 1960-luvulla sodanjälkeisten suurten ikäluokkien naiset, jotka omaksuivat alkoholin käytön suuremmassa määrin kuin sotaa edeltävien ikäluokkien naiset olivat tehneet ennen heitä. Kolmessa vuosikymmenessä, yhden sukupolven aikana, alkoholin käyttöön liittyvät sosiaaliset merkitykset ovat lopullisesti kadottaneet mystisen, maskuliinisen luonteensa (vrt. Sulkunen 1981). Alkoholin käyttö on tullut niin tavalliseksi, että raittius on muuttumassa erottelevaksi tekijäksi: raitis joutuu jo puolustautumaan ja perustelemaan, miksi ei käytä alkoholia.

Kaiken kaikkiaan voimme todeta, että vaikka Suomen alkoholioloissa ja suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut paljon ja merkittäviä muutoksia, muutokset alkoholin käytössä ovat vähäisiä. Alkoholiolojen vapautumisesta ei ole seurannut alkoholin käytön tihentymistä, ruokajuomisen laajaa yleistymistä eikä humalajuomisen vähenemistä. Suomalainen juomatapa ei näytä olevan 'eurooppalaistumassa'."

En ole koskaan päässyt mukaan otokseen. Vuonna 1968 olin vastaanottamassa Sankolan kaupalla Mallasjuoman autoa keskioluen myynnin vapautumista edeltävänä viikonloppuna. Korkkasimme äidin kanssa pullot kuormasta tapauksen kunniaksi.

Keskioluen vapautuminen oli pienen kyläkaupan nousun aikaa. Läheisen Ormajärven vesijättömaan vehreässä siimeksessä oli omatoimiravintola "Lehtola", jonka verhot putoilivat aina syksyisin. Isännillä oli aikaa köllötellä ja nautiskella elämästa.

Mitä sitten seurasi on, on jo toinen juttu - aika helposti arvattavissa.

Sahtipitäjässä ei voinut välttyä alkoholiin tutustumiselta jo varhain. Isäni oli oppinut sahdinteon taidon äidiltään, ja juomaa tarjoiltiin meillä niin kuin muuallakin aina kun oli syytä juhlia. Vasta opiskeluaikana keskiolut tuli tavaksi. Ovat ne maistuneet viinit ja fiinimmät juomatkin. Välillä on lipsahtanut humalan puolelle, joskus vahvastikin - varoituksena pojille, että vanhakin taitaja voi joskus arvioida väärin.

Pojat taas eivät ole olleet suuremmin kiinnostuneita alkoholista. Eivät kieltäydykään, jos tarjotaan.
Turhaa yritystä - toistaiseksi
Tunnen itseni tyhmäksi, kun en keksi miten Netscape 7.0 -selaimella voi linkittää tekstiä Bloggerin editointisivulla, kun maapallosymbolia ei ole näkyvissä, ei myöskään lihavointi- eikä kursivointipainikkeita. Selaimessa on varmaan jokin hienous, josta en ole päässyt vielä selville.

tiistaina, syyskuuta 23, 2003

Heikki salapoliisina
Dekkarisuomennos Helsingin yliopiston kirjastosta - Herra Corpwieth ja kaksoisolennon arvoitus. (Helsingin yliopiston kirjaston julkaisuja 72)
Takaisin tiedotteiden arkistosivulle

maanantaina, syyskuuta 22, 2003

Ensi kertaa liikenteessä
Kauppareissulla, bussin meno- ja paluuaikataulun (10.00-10.29) puolituntisen aikana, ehdin muiden joutilaiden tavoin oluelle. Siemaisin S-marketin yläkerran Futurassa pienen oluen hintaan 2,20 €. Ravintolan muu asiakaskunta oli asettunut television ääreen, mutta ei juuri ollut kiinnostunut Kauniista ja rohkeista. Keskusteltiin sienistä, valkoisen kärpässienen käytöstä hengenottovälineenä ja siisteistä ruumiista ennen kuin siirryttiin käsittelemään oopperaa taidemuotona. Valitettavasti en ehtinyt jäädä pidempään, sillä seuraava bussini olisi mennyt tunnin kuluttua. Eihän aikeeni ollut jäädä ryyppäämään.

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2003

Symmetriaa
Pinserin blogien top-listalla tänään 401 aktiivista blogia, 401 säännöllistä lukijaa. Minun sijoitukseni 113.
Meneekö perille?
Vuokko Pentzin kirjoittaa Kalevassa Lääketietokeskuksen kampanjasta hoitomotivaation puolesta - Jatkot.

Hoitomotivaatiossa olisi ollut toivomisen varaa myös minulla, joka olen laiminlyönyt sokeriarvojeni seurannan. Mittausten väli venähti yli vuoden pituiseksi. Diabeteshoitajan kauhisteltua lukemaa, päätin viisastua. Kun parissa edeltäneessä sukupolvessa on ilmennyt aikuisiän diabetesta, tiesin olevani riskiryhmässä. Silti minulla oli varaa olla huoleton.
Ihailtavaa lahjakkuutta
Antti Siirala poimii voiton toisensa jälkeen: Wienin Beethoven-kilpailun sekä Lontoon ja Dublinin pianokilpailujen voitoja seurasi Leedsin kansainvälinen pianokilpailu. -- HS

lauantaina, syyskuuta 20, 2003

Yllätys
Kaitsu soitti pihalta kysyäkseen mistä meille tullaan sisään. Kadunpuolen portaikon edusta kasvaa lupiineja ja juhannusruusun kauas työntämiä versoja. Opastin hänet nurkan taakse ja menin vastaan. Siinä hän seisoi taidokkaan kukkakimpun kanssa kädessään paketti ja kortti. Menin varmaan hetkeksi sanattomaksi, kun hänen täytyi kysyä, olenko ilahtunut. Se oli tervehdys maailman parhailta työtovereilta.

perjantaina, syyskuuta 19, 2003

Ah, puolukkaa!
Riihimäen torilta eilen tuliaisina tuotu ämpärillinen puolukoita saatiin iltayöstä survottua ja sokeroitua pakastimeen pantavaksi. Puolukka herättää lapsuusmuistoja. Evon kuivat kankaat olivat punaisenaan puolukkaa, kun Muorin kanssa pyörän selässä kuljetimme ämpärittäin marjoja kotiin, kouluun ja jäi vielä myytäväksikin.
Anna Lindhin muisto
Tukholman kaupungintalon tiiliholvit korkeuksissa olevan katon alla, toivon vaaleansiniset, pystyt kukkalaitteet ja kutsuviraiden vakavat, tummat rivistöt loivat vaikuttavat puitteet Anna Lindhin muistotilaisuudelle. Sibeliuksen Mélisanden kuoleman ja Schubertin 5. sinfonian sävelet soivat koskettavasti. Muistopuheet käsittelivät poliitikkoa, kollegaa, ystävää, äitiä. Andreas Papandreun hyvin henkilökohtaisessa puheessa Lindh edusti samalla ruotsalaisen sosiaalidemokratian avointa, humaania ja vastuunsa tuntevaa perinnettä. Olihan Ruotsi aikoinaan tarjonnut kreikkalaiselle pakolaiselle turvapaikan.

Liikutuksen tunteessa, joka tällaisia tilaisuuksia seuratessa herkästi valtaa mielen, on sijansa muillakin kuoleman omilla - menneillä, nykyisillä ja tulevilla.

torstaina, syyskuuta 18, 2003

Myrskyvaroitus
Hirmumyrsky Isabel iskee tänään Yhdysvaltain itärannikolle. Washingtonissa työviikko lopetetaan lyhyeen, jotta kongressiedustajat pääsisivät ajoissa pois myrskyn tieltä. Ennustekarttojen mukaan hurrikaani pyyhkäisee itärannikolta pohjoiseen. Kyllä itärannikkoa ja Kanadaa nyt koetellaan. Suuren sähkökatkoksen muistot eivät ole vielä haalenneet.

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2003

Kotona taas
Eilinen päivä meni miltei täysin unten mailla. Narkoosista herääminen ei tällä kertaa tuottanut ongelmia, koska olin saanut pahoinvoinnin estävää läkitystä. Ikävintä oli, etten saanut juoda koko päivänä. Tänä aamuna oli ruhtinaallista syödä kaurapuuroa ja juoda aamukahvia. Siitä olo sitten kohosikin tasaisesti. Iltapäivällä jo kävelin pitkän matkan Peijaksen kahvioon ja ulos soittamaan kännykällä. Pekka haki pois töistä tullessaan.

Olen iloinen, että leikkaus pystyttiin tekemään tähystämällä. Kolme siistiä pikku reikää vatsalla, ja ompeleiden pitäisi sulaa itsestään. Vatsaonteloon pumpattu hiilidioksidi tuntuu vielä heikkona kipuna hartioissa ja kumartaminen rupeaa sattumaan jossakin vaiheessa, mutta muuten olo on ihan ok.

Sappitiehyen sulkenut iso kivi jäi saamatta muistoksi. En hoksannut pyytää. Enkä tarkemmin ajatellen olisi halunnut sitä nähdäkään.

tiistaina, syyskuuta 16, 2003

Se on menoa nyt
Uusi tilaisuus tuli nopeammin kuin arvasinkaan: kutsu leikkaukseen. Huomenna pääsen sappikivistäni. Toinen aikainen aamu. On oltava sairaalassa klo 6.30. Nyt sain neljä päivää aikaa järjestellä työasioita. Tuntui jo paremmalta. Muutaman viikon työvuorolistat valmiina voin jäädä huoletonna parin viikon sairaslomalle.

Parin päivän kuluttua kirjoitan toipilaan päiväkirjaa, toivon.

sunnuntaina, syyskuuta 14, 2003

Reissussa Revalissa
Perjantaiaamuna oli aikainen herätys: kokoonnuimme puoli kahdeksalta Makasiiniterminaaliin matkataksemme Tallinnaan. 56:n hengen seurue hykkiläisiä oli lähdössä tutustumaan Eestin kansalliskirjastoon.

Siljan Super SeaCatillä Suomenlahden ylitys kävi nopeasti ja miellyttävästi. Olimme perillä jo klo 9.35 puolentoista tunnin ajon jälkeen. Perillä meitä odotti bussi, joka vei satamasta suoraan Eesti Rahvusraamatukoguun. Tutustuimme kirjastoon asiantuntevien oppaiden johdolla ja käyntimme päätteeksi varapääjohtaja Mihkel Reial kertoi kirjaston toiminnasta.

Rakennus on massiivinen, mielenkiintoinen sekoitus eri tyylejä ja suuruudestaan huolimatta viihtyisä. Palvelupisteitä ja lukusaleja oli meikäläisittäin ajatellen todella runsaasti. Huoneissa ja suurissa saleissa oli paljon näyttäviä viherkasveja. Missään en ollut nähnyt koko ikkunan peittävää Yön kuningatarta tai saniaista, jonka alle olisi voinut piiloutua. Taidetta oli myös esillä kaikkialla.

Matkan virallinen osuus päättyi klo 13, jonka jälkeen saatoimme suunnata kaupungille mielemme mukaan. Kävin Ainon, Arin, Outin, Pirkon, Ilmarin, Karin ja Marja-Liisan kanssa syömässä Glorian viinikellarissa "Toit ja vein" -menulta Pot au feutä talon punaviinin kera. Todella maukas ja kuuma annos.

Olde Hansa oli ollut monen valinta ruokapaikaksi. Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta että aion käydä siellä joskus myöhemmin kiireettä. Kaitsulla oli tuomisina repussaan paikan hunajaolutta.

Ryhmällämme ei ollut kovin pitkää aikaa ruokailla, koska olimme menossa Kadriorgin palatsiin. Ilmar oli tilannut meille oppaan klo 15:ksi. Myöhästyimme hieman, koska kolarin takia jouduimme vaihtamaan ratikasta bussiin kesken matkan. Ilmarille paikka oli tuttu, koska hän oli työskennellyt siellä paperikonservaattorina seitsemän vuoden ajan. Palatsi oli hiljan entisöity ja sinne oli siirretty ulkomaisen taiteen kokoelmat. Palatsi on myös valtion päämiehen edustustilana. Viime vastaanoton jäljiltä erään salin takkoja koristivat vielä suuret kukkalaitteet.

Seisoskelu ja hidas hävely museossa sekä ripeä kulku puiston halki ratikalle väsyttivät ja saivat janoisiksi. Istahdimme heti ensimmäiseen Viruhotellin lähellä olevaan kahvilaan mielessämme kylmä olut. Ehdimme juoda niitä pari ennen kuin bussi satamaan lähti.

Paluu tuntui menevän hurauksessa. Ehkä asiaan vaikutti, että teimme matkaa baarin puolella hyvässä seurassa. Klo 21.10 ilta oli vielä nuori, joten poikkesin vielä yhdelle oluelle Kluuvikadun Belgeen ennen kuin sanoin jäähyväiset matkaseuralleni.

torstaina, syyskuuta 11, 2003

Requiem
Liput olivat puolitangossa kaupungilla Lindhin kuoleman johdosta.

Kirjastossa kaikuivat herkät sävelet: Länsi-Helsingin Kamariorkesteri, joht. Olli Vartiainen esitti Tshaikovskin, Rahmaninovin, Skrjabinin ja Shostakovitshin teoksia. Pietari-näyttelyyn liittynyt konsertti lohdutti oudolla tavalla - kauneuden ja katoavuuden surullinen synteesi.
Väkivallan uhrit
Anna Lindhin puukotus järkyttää. Mieleen palautuu väkisin Olof Palmen murha, joka on selvittämättömyydessään jatkuva muistutus avoimeen yhteiskuntaan kohdistuvasta uhasta. Elokuvissakäynti tai pistäytyminen vaateostoksille - kuka arvaisi epäillä turvallisuutensa puolesta niin arkisissa ympyröissä? Miten ruotsalainen yhteiskunta tästä traumasta selviää?

Lindhin leikkaus on kestänyt jo kahdeksan tuntia. Koneen ääreen tullessani pelkäsin katsoa uutisia. Toivon hartaasti hänen selviävän.

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2003

Tunnustus
Tanssitaiteen valtionpalkinto Tiina Suhoselle. Tanssin Tiedotuskeskuksen tiedote.

"Mieliasuni on ballerinan asu," kirjoitin vahakantiseen vihkoon ja piirsin viereen ihanan luomuksen - silloin, kun todella ja kuvitelmilla ei ollut suurtakaan eroa. Tanssin monimuotoisuudesta kirjoitti Yliopistolehdessä Pauliina Susi haastatellen mm. Tiina Suhosta. Sensuellit liikkeet, olkaa hyvä.

sunnuntaina, syyskuuta 07, 2003

Tutkimus kosketushoidoista
Hyvän olon hoidot: kosketukseen perustuvien hoitojen käyttö hyvinvoinnin ja itseymmärryksen lisäämisen välineenä (Therapies of Well-being) Hanna Svennevigin eilen Tampereen yliopistossa tarkastetun väitöskirjan lehdistötiedote. Väitöskirja on ladattavissa sivulta pdf-tiedostona.
Karjalan kunnailla
Uutinen luovutettujen alueiden palautusta vaativien mielenosoituksesta Eduskuntatalon portailla ja Venäjän suurlähetystön edessä herätti taas kiinnostukseni Karjala-keskusteluun. Mauri Rastas on koonnut sivun Keskustelu palautuksesta, missä käydään läpi virallisten tahojen ja kansalaiskeskustelun vaiheet. Mielenosoituksen järjestänyt Aluepalautus r.y. näyttää keskittyneen viime aikoina vaatimaan pakkoluovutetun maaomaisuuden takaisinsaamista.

Ainoa siteeni Karjalaan oli Räisälässä syntynyt anoppini, eikä hän tehnyt suurta numeroa karjalaisuudestaan. Hän lähti viimeisen kerran evakkoon 12-vuotiaana, eikä saanut enää nähdä synnyinseutujaan. Matka sinne oli jo varattuna, mutta hän joutui peruuttamaan sen sairastuttuaan. Oikeastaan kiinnostukseni on herännyt vasta hänen kuolemansa jälkeen. Ehkä vielä joskus käyn niissä maisemissa.

Karjala-keskustelun viriäminen on terapeuttinen ilmiö ja sikäli hyväksi. Poliittiset ja taloudelliset realiteetit eivät sitä voi estää. Karjalaisille ja heidän jälkeläisilleen Karjala on myytti. Sitä Karjalaa, jota he halajavat, ei ole olemassa. Ne, jotka haluavat maansa takaisin ovat valmiit hyväksymään palan toisenlaista Karjalaa.

lauantaina, syyskuuta 06, 2003

Trendikö?
Kun ennen mentiin dynamiittipötkön kanssa metsään tai posautettiin henki maakellarissa, nykyisin täytyy räjäyttää itsensä tai vihamihensä julkisesti. Autopommi Vaasassa, ansapommi Keuruulla - tämän päivän uutisia. Monia asuntoihin linnoittautuneita dynamiittimiehiä, joista jotkut ovat onnistuneet aikeissaan, ja tuo onneton nuorimies, joka käveli kassinsa kanssa Myyrmäen ostoskeskukseen. Kylmää ja ahdistaa.

perjantaina, syyskuuta 05, 2003

Karibialla tuulee
Bermuda hirmumyrskyn kourissa illan ja yön aikana.
Naples Daily News | Hurricane Fabian

Kun on nähnyt vähäisempienkin tuulten voiman ja puiden kaatuvan rytisten, ei haluaisi koskaan joutua hurrikaanin tielle.

torstaina, syyskuuta 04, 2003

Metsästystä
Pikku-Musta kantaa saaliita pennuilleen kutsuen niitä syömään melodisesti kurnauttaen. Viimeksi Eero kantoi pois lihavan myyrän, jolle pennut eivät olleet osanneet tehdä mitään. Olemme päässeet taas päästäisjahtiinkin. Raadonhaju paljastaa otuksen olemassaolon. Useimmiten riittää, kun tutkii vakiopaikat, mutta joskus löytäminen on tosi työlästä. Syksyllä luonnossa riittää hiiriä napattavaksi. Sen kun nokkansa ulos pistää ja katsastelee ympärilleen niin heti kohta on saalis hampaissa.

Eilinen palohälytys johtui kahvilan ruokakärryn nostattamista höyryistä. Ilmaisinlaitteet ovat todella herkät. Kuitenkin, parempi aiheettomat hälytykset kuin se, ettei palon syttymistä oitis havaittaisi.

keskiviikkona, syyskuuta 03, 2003

Kärsimätönnä
Blogspot-blogit jäävät harmittavasti avautumatta, kun yritän tutkailla Päivän pamaukseni päivityksiä. Tausta tulee kyllä nopeasti esiin, mutta siihen se tyssää. Sama on toistunut jo muutaman päivän. Kuitenkin, joskus myöhemmin, kun yritän uudelleen, sivut avutuvat hetkessä.
Missä palaa?
Kun olin lähdössä kirjastosta vähän kello viiden jälkeen, palohälytyskellot pärähtivät soimaan infernaalisesti.

Kirjasto suljettiin tänään poikkeuksellisesti klo 17 Voyagerin Euroopan käyttäjäryhmän kokouksen - European EndUser 2003 / European Endeavor Users Group Meeting, Helsinki, September 1st-6th - tervelulovastaanoton vuoksi.

Väärä vai oikea hälytys? En jäänyt katsomaan. Ajattelin, että perästä kuuluu, jos on aihetta. Nenäni oli havaitsevinaan jonkin tavallisuudesta poikkeavan hajun. Muistissa oli edellinen hälytys. Olin kuullut kärystä, jonka pakastimen oikosulku oli aiheuttanut.

Ainakin kokousvieraat saivat räväkän alun ohjelmalleen.

maanantaina, syyskuuta 01, 2003

Päivä tämäkin!
Sain kutsun peruutuspaikalle leikkausjonossa, mutta kieltäydyin, koska olisi pitänyt lähteä siltä seisomalta. Olin juuri lähdössä töihin iltavuoroon, kun puhelin soi. Kenet saisin tilalleni? Se ja se homma kesken. Kuinka voisin jäädä sairaslomalle näin yllättäen?

Ehkä minä vaan jänistin. Tiedän, ettei sota yhtä miestä kaipaa, eikä kukaan ole korvaamaton. Mutta, jos olisi ollut edes päivä järjestellä asioita, tilanne olisi nyt toinen. Harmittaa. Saanko enää uutta tilaisuutta?

Toffeet, vietävän Riesenit, saivat vielä paikan irtoamaan kulmahampaastani. Kun alkaa mennä pieleen, suunta on selvä.
Syksy saa
Mars näkyi kirkkaana saunapolulta katsottaessa, pohjoinen taivas vaaleana enteili revontulia. Niitä ei vaan näkynyt.
Kuukausi vaihtunut, kesä on muisto vain.