lauantaina, tammikuuta 31, 2004

Uusi mittari
VTT:n kehittämä uusi barometri teknologisen kehityksen mittaamiseksi julkistettiin eilen. Barometri koostuu 12 mittarista, joilla teknogian tilaa mitataan. Vertailtavia maita ovat Alankomaat, Iso-Britannia, Japani, Ruotsi, Tanska, Saksa ja Yhdysvallat.

Matkalla kohti tietämysyhteiskuntaa: barometrin mittaustulokset antavat kuvan siirtymävaiheesta ja siitä, miten pitkällä ollaan tavoitteeseen pääsemisessä.
"Teknologiabarometri perustuu yhteiskunnan kehitystä kuvaaviin malleihin, joissa kehitys nähdään siirtymisenä informaatioyhteiskunnasta tietoyhteiskunnan kautta tietämysyhteiskuntaan."

"Tietämysyhteiskunta on kehittyneempi muoto sekä informaatio- että tietoyhteiskunnasta. Innovaatiot, teknologinen kehitys, talouden uudistuminen, avoimuus uusille ideoille sekä niiden aktiivinen hyödyntäminen ovat oleellinen osa tietämysyhteiskunnan arvomaailmaa ja kulttuuria."

VTT uutisessa alaotsikkona on Suomi jää maakohtaisessa vertailussa tietoyhteiskunnan alkutuottajaksi, sillä tieto- ja tietämysyhteiskuntaa kuvaavilla mittareilla mitattuna Suomi on vertailumaihin nähden keskitasoa tai huompi.
VTT - Uutinen

Erilaisissa kilpailukykyvertailuissa ym. saavutettu hyvä sijoitus on voinut antaa liian hyvän kuvan teknistieteellisestä tilanteestamme. Hyvä, että ovat havainneet mittareiden puutteet ja kehittäneet oman barometrin yhteiskunnan kehitystä seuraamaan.

perjantaina, tammikuuta 30, 2004

Hubble
Tätä olin jo odottanutkin. Kampanja Hubble-avaruusteleskoopin pelastamiseksi on käynnistynyt.
BBC NEWS | Science/Nature | 'Save the Hubble' campaign soars
Pegasoksen siivet
Ritva Haavikolle on myönnetty Lauri Jäntin tietokirjapalkinto teoksesta Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa (WSOY).
Akateemisen kirjakaupan Suomalaisia kirjallisuuspalkintoja -listalla on 57 muuta palkintoa. Melkoinen määrä näin pienelle kulttuurialueelle.
Vetovastuu vaihtuu
Uutinen Juha Niemelän erosta UPM-Kymmenen toimitusjohtajan paikalta yllätti. Minun ikäiseni mies, jonka kasvot ja olemus ovat viestineet suomalaisen metsäteollisuuden vakaata ja linjakasta laajentumista maailman peluriksi menettämättä arvoaan kotimaisen varallisuuden jalostuksessa, vaikka elektoniikkateollisuudesta onkin tullut teollisuuden toinen tukijalka.

Eräät osaavat lähteä oikeaan aikaan.
YLE24 online

keskiviikkona, tammikuuta 28, 2004

Saunapäivä
Päivän tunnit vilistävät, päivät ovat illassa ennen kuin huomaakaan. Ajan nopea sykli on oire vanhenemisesta. Lapsena vuodet eivät olleet samalla tavalla päivissä mitattavissa. Kesää piisasi, talvet olivat loputtomia ja kevät aina suuri ihmetyksen aihe.

Nyt tuntuu, ettei ehdi tehdä juuri mitään. Elämä on ohjelmoitua. Nipistä siinä sitten aikaa vaikka kirjoittamiselle, mikä vaatii rauhaa, kiireettömyyttä ja keskittymistä.

Odottelen saunaan kutsua, vanhusten vuorolle nuorten jälkeen. Toivottavasti ovat hautoneet vihdan. Sauna on perusnautintojani; rentous tulee lämmöstä, vedestä ja kylpemismuistoista.

Saunan lämmityksen taitajat kehottavat sytyttämään puut pesässä päältä päin. Kokeilimme samaa polttaessamme puita takassa. Hyvin tuntuivat siinäkin palavan.

sunnuntaina, tammikuuta 25, 2004

Kitzbühelin sakari
Kalle Palanderin voitto pujottelun maailmancupin Kitzbühelin kisassa oli jännitysnäytelmä, joka sai sydämen pamppailemaan ja ihon kananlihalle. Voitto tuli kahdeksan sadasosasekunnin erolla Kanadan Thomas Grandiin ja Palander sai juhlia toista peräkkäistä voittoaan alppihiihdon mekassa. Siitä olikin kulunut yhdeksäntoista vuotta, kun sama laskija oli perättäisinä vuosina onnistunut voittamaan kisan.
HS Verkkoliite - Tuoreet - Urheilu

Alppihiihto on taitolajina saanut yhä suuremman sijan penkkiurheilijan sydämessäni. Murtomaahiihdon suosion alamäki alkoi Lahden MM-kisojen dopingskandaalista. Häpeälliset peittely-yritykset ja valheet veivät maun lajista. Mäkihyppy, yhdistetty ja ampumahiihto eivät tärvänneet mainettaan ja siksi Ahosten, Lajusten, Mannisten ja Puurusten menestys ilahduttaa. Mielikuvilla on urheilussa mahtava voima. Vahinko, että menivät pilaamaan kunniakkaan lajin silmissäni.

lauantaina, tammikuuta 24, 2004

Kuntokartoitus
Asiaa patterikauppaan tuli jo aamulla, kun yön tappelun jälkeen oli pakko luovuttaa ja todeta, ettei vettä saada kiertämään pattereissa. Ilmauksesta pahentunut vuoto lämmityskattilan putkistossa paheni ja kiertovesipumppukin lakkasi toimimasta. Viiden sähköpatterin, säteilylämmittimen ja kuumailmapuhaltimen voimin olemme saaneet pidetyksi asuinhuoneet lämpiminä. Seinän takana avarassa "verstaassa" lämpötila on pysytellyt kymmenessä asteessa, vaikka olemme polttaneet takassa tulta iltaisin pakkasen lauhtumista odotellessa.

Samoihin aikoihin petti kuntonikin. Jonkinlainen vatsaflunssa on koetellut pari viime päivää. Ei puhettakaan töihin lähdöstä torstaiaamuna, kun vähän väliä sai rynnätä pöntölle. Pari kertaa oli tipalla, ettei tullut housuihin, vaikka vessa oli muutaman askelen päässä. Kiusallinen ja inhottava vaiva helitti jo onneksi. Enää viluttaa ja väsyttää eikä mikään oikein kiinnosta. Tarmoa ei ole niin vähän vähää.

Jarkko Nieminen sai pakata kassinsa ja siirtyä odottelemaan seuraavaa turnausta. Marat Safinin syöttöpelin taso oli hänelle liikaa, uskomattomat 23 ässää. Ilmeisesti Safin on matkalla takaisin huipulle.

tiistaina, tammikuuta 20, 2004

Näkymiä
Pakkanen kiristyy ja aiheuttaa huolta. Ölypoltin ja pannu reistailevat. Pannuvanhus olisi pitänyt vaihtaa viime kesänä, mutta miten se lämpimällä olisi tullut mieleen. Katon vuotamisenkin muistaa vasta sateella. Toivottavasti jotenkin taiteilemme kevääseen.

Australian lämpimässä Jarkko Nieminen pitää yllä tennistoiveita. Ensimmäisen kierroksen ottelu Nicolas Massua vastaan meni voitokkaasti. Aamulla varhain on vastassa vanha kettu Marat Safin. Vastustaja, jos seuraavalle kierrokselle yltää, on todennäköisesti Tod Martin.

Yle lähettää ottelun suorana YLE24-digitaalikanavalla noin klo 6. Digiboksimme heräili toimimaan pakkasella, mutta kuvan laatu on aika ajoin heikonlainen. Vahinko, että aamulla pitää lähteä aikaisin töihin. Olisi mukava jäädä seuraamaan ottelun kulkua.

Iltavuorosta kotiin tultua en oikein osaa heti rauhoittua nukkumaan. Tuntuu, että käyn ylikierroksilla ja varaudun valvomaan iltayön tunnit. Tiskit likoavat altaassa, odottavat pesijää kunhan vesi on vähän jäähtynyt. Juuri sopivaa puuhaa rauhoittumiseen ja ajatusten harhailuun.

lauantaina, tammikuuta 17, 2004

Edesmennyt
Uutinen Kalevi Sorsan kuolemasta osui silmiin illalla palattuamme Espoosta August Anton Pentinpojan ristiäisistä.

Viimeisessä televisioesiintymisessään Sorsa oli fyysisesti riutunut, mutta henkisesti vahvan tuntuinen. Muistelmien kirjoitus jäi kesken. Toinen osa: Kansankoti ja punamulta, Politiikan kuvioita 1972-1975 ilmestyi juuri ennen joulua. Erkki Tuomiojan kirjavinkki.

Ylen arkistoista: Kalevi Sorsa - pitkäaikainen pääministeri. Sisältää ääninäytteen: "Pääministeri Sorsa esittelee valtioneuvoston tiedostustilaisuudessa 8.12.1977 talouden elvytyspaketin" ja elämäkerran.

SDP:n sivulla Paavo Lipponen lausuu muistosanat Sorsan kuoleman johdosta.

Pidin Sorsasta poliitikkona hänen monipuolisuutensa, asiantuntemuksensa ja kulttuurihenkisyytensä vuoksi. Minusta hänessä oli valtiomiesainesta ja olisi ansainnut tulla valituksi puolueensa presidenttiehdokkaaksi.
Hubblen huolet
Avaruusteleskooppi Hubble Bushin uuden avaruusohjelman ensimmäinen uhri ja muita Hubble-uutisia projektin sivuilla.

HS kertoi verkkolehdessään NASAn lopettavan Hubblen huoltolennot ja keskittyvän Bushin avaruudenvalloitusvisioiden toteuttamiseen.

- Lyhytnäköistä, sanon minä. Suuruudenhulluutta, ego boostia!
Pariisi muistoissamme
Mirja Bolgar kertoili Radio Peilin Merkkituote Pariisi -ohjelmassa muistojaan opiskeluajalta sodanjälkeisestä Pariisista, jonne hän oli matkustanut ensi kertaa vuonna 1948. Luxemburgin puistossa oli kuullemma silloin lehmiä käyskentelemässä.

Ohjelmassa haastattelun lomassa luettiin katkelmia Kristiina Rankin toimittamasta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran viime vuonna julkaisemasta kirjasta Pariisi - kirjailijan kaupunki. (SKS:n toimituksia, 906)

Omat muistoni Pariisista ovat parikymmentä vuotta myöhemmältä ajalta, kesältä 1969.
Bois de Boulogne oli minun puistoni, jossa kävin usein työntelemässä hoitolastani. Elämä Pariisissa Neuillyn kulmilla vuosi Euroopan hullun kesän jälkeen oli idyllisen rauhallista, mitä ei olisi osannut arvata. Vasta syksyllä rautatielakko oli vähällä viivästyttää paluumatkaa, mutta ehdin lähteä päivää ennen sen alkua.

Bois de Boulogne näyttää olevan pahasti saarroksissa, kun katsoo panoraamakuvaa. La Défencen liike-elämän keskuksen tornit ovat pilaneet avaruuden tunnun.

Ottakaa huomioon, että olen nähnyt ne vain kuvissa.
Minun Pariisini oli vielä turmeltumaton. Kohta on pakko käydä itse toteamassa, onko vaikutelma niin paha kuin miltä kuvia katsellessa tuntuu.



keskiviikkona, tammikuuta 14, 2004

Arvostusta
Harashoo-palkinto Ville Haapasalolle uutisoi HS.

Selaillessani Haapasalo-linkkejä osuin Outi Alasen Vieraalla maalla -elokuvan arvosteluun ja samalla löysin bloggaajan, joka puhuu omalla äänellään.

TV:ssä Joe Cocker herätteli nuoruuden muistoja. En jäänyt pidemmäksi aikaa katsomaan, koska aamulla täytyy vääntäytyä jalkeille aikaisin. Aamuvuorot eivät ole mieleeni, mutta niitä ei voi aina välttää. Vielä nopea silmäys Koirapuiston aiheisiin ja sitten zzzz ...

tiistaina, tammikuuta 13, 2004

Päivän herkut
Töistä tultua vierailin Koirapuistossa. Pinserin keskustelupalsta vaikutti tällaisen noviisin silmissä hienolta toteutukseltaan. Aivan esi-iltaan en ennättänyt, mutta toisen päivän kirjautujiin kuitenkin numerolla 45.

Työpäivä venyi odottamatta iltaan asti, kun iltavuorolainen ei toipunutkaan työkuntoiseksi.

Eeron paistamat karjalanpiirakat, munavoi ja broilerinkoipi ravitsivat mukavasti, kun olin pitkin päivää napostellut jotakin pientä pitääkseni näläntunteen loitolla. Myöhäiset ateriat ovat olleet viikolla enemmän sääntö kuin poikkeus. On ilo nauttia jonkun toisen tekemästä ruoasta, eniten silloin kun sitä ei osaa etukäteen odottaa.

Radio Peili soittaa klassista jazzia, mieluista musiikkia. Olisi pitänyt mennä jo tunti sitten nukkumaan.

sunnuntaina, tammikuuta 11, 2004

Ajan ilmiöitä
Turun Sanomat kertoo uutisessaan, että Amerikan murreyhdistys valitsi vuoden 2003 sanaksi metroseksuaalin - metrosexual.

Ensimmäisen kerran sana pisti silmään David Bechamista kertovassa artikkelissa. Yritin silloin etsiskellä internetistä lisää tietoa ajan ilmiöstä, mutta en löytänyt juuri mitään. Toisin on nyt, haun tulos oli 42 000.

lauantaina, tammikuuta 10, 2004

Ohi on
Kummallinen päivä, kuin olisin matkannut väymyksenpuuskasta toiseen. Vähänkin pidempi paikallaanolo jumiutti aivot. Pelkkää takkuamista iltapäivällä, vaikka yritin pinnistellä virkeänä kahvin ja tupakkataukojen voimalla. Sakkoja laskiessani jouduin alkamaan yksinkertaisen päässälaskun useampaan otteeseen, kun aina välillä siihenastinen summa vaan katosi päästäni. Panin sen sokerihumalan piikkiin, sillä lounaasta oli kulunut sopivasti puolisentoista tuntia. Kotimatkalla torkkujen lomassa iloitsin mielessäni edessä olevasta viikonlopusta ja Laurin paluusta siviiliin.



perjantaina, tammikuuta 09, 2004




Mikä blogi sinä olet?


Jaaha, vai sillä lailla. Suuri blogitesti antoi vaaliheimolaisekseni Markun verkkolokin.
Älykäs - omiksi tarpeiksi, ei ole tullut kommentteja suuntaan eikä toiseen. Sähäkkyyden puutteesta eräs tapaa valitella.
Kipupisteitä
Elina Sanan Luovutettujen palkitseminen Tieto-Finlandialla oli minulle uutinen, jonka huomasin vasta HS:n verkkolehteä selatessani. Onnitelut sinnikkäälle naiselle, joka on jaksanut penkoa aihetta 24 vuotta. Miksi muut historiantutkijat eivät aiheeseen tarttuneet kysyi Ylioppilaslehti numerossa 17/2003.
Y L I O P P I L A S L E H T I


Luovutetut sai Sadankomitean rauhanpalkinnon itsenäisyyspäivänä ja palkinnon perusteluissa nostetaan esiin totuuden merkitys menneisyyttä arvioitaessa.

"Sadankomitean mielestä oleellisinta ei kuitenkaan ole uhrien tarkan lukumäärän selvittäminen tai ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneiden etsiminen. Kysymys on viime kädessä siitä, hallitsevatko suomalaiset menneisyyttään totuudenmukaisten vai valheellisten mielikuvien avulla.
---
Sadankomitea pitää tärkeänä, että historian kipeistä kohdista voidaan keskustella ja pohtia myös suomalaisten osuutta toisen maailmansodan traagisuuteen. Sadankomitea toivoo itsenäisyyspäivänä, että tulevaisuudessa osaisimme suhtautua talvi-ja jatkosodan Suomeen kuin mihin tahansa sotaa käyvään maahan, jossa ensimmäisiä uhreja ovat totuus ja ihmisoikeudet."

keskiviikkona, tammikuuta 07, 2004

Naapurikylän elämää
TV2:n Dokumenttiprojekti esittää Jean Bitarin kuvaaman ohjelman Itä-Hakkilasta ja sen asukkaista klo 22.05. Ennakkotietojen mukaan siinä esiintyy monta tuttua.
Yle - päivän ohjelmatiedot

---
Bitarin Itä-Hakkilassa oli monia julkisia paikkoja, jotka ovat tuttuja minullekin. Koulut tietysti, Itä-Hakkilan ala-aste, Sotungin koulu ja lukio. Kirkonmäki, jonne oli joskus vaikea ajaa talvella, kun piti viedä vanhinta poikaa päiväkerhoon. Siinä oli paikkoja, jonne ei ole tullut lähdettyä, Pavi ja Nuorisoseuran talo Fagerlund, vaikka on monta kertaa pitänyt.

Dokumentin ihmiset suhtautuivat kuvaajaan hämmästyttävän avoimesti ja luontevasti. Näki, että mieltymys oli molemminpuolista. Hän oli yksi heistä, tuttu näky kameroineen.
Monet kasvot tiedän nähneeni, mutta nimeltä muistin vain Pekka Virkamäen ja Eero Väätäisen. Useimmat olivat tuttuja yhteisistä koulujuhlista tai vanhempainilloista. Pyörötuoliaan sinnikkäästi lykkivän naisen viisikymmenvuotisjuhlan ikuistaminen oli filmin kohokohtia. Hänet olin nähnyt monta kertaa koulun juhlissa ja tien päällä.

Yhteisöllisyyden ilot välittyivät filmistä vahvasti. Toivoisin olevani sosiaalisempi, että pääsisin osalliseksi sellaisesta voimavarasta, todella ja aidosti, mutta taidan olla ja pysyä lähipiiri-ihmisenä.

---

Jean Bitarista en ennen lähetystä olisi muistanut mitään, vaikka hän on asunut Suomessa pian 25 vuotta ja tehnyt kolmisenkymmentä dokumenttia, joita on nähty televisiossakin. Journalisti-lehden verkkonumerossa 14/1998 on lyhyt selvitys hänen taustastaan ja juttua hänen esiintymisestään Journalismin päivien mediapajassa: "Järven takana ei ole kiinnostavampaa".

tiistaina, tammikuuta 06, 2004

Päästökauppaongelmia
Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen on arvokas tavoite. Kioton sopimuksen täyttäminen on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Miksi mennä mukaan, kun USA vastustaa ja Venäjä on jäämässä sopimuksen ulkopuolelle? Mitä se merkitsee Suomen teollisuudelle ja taloutemme kehitykselle, jos kilpailijamme säästyvät näiltä ylimääräisiltä kustannuksilta? Suomen päästöt vuonna 1990 olivat alhaisella tasolla kiitos puhdistuslaitteisiin ja prosesseihin satsattujen investointien. Kahdeksan prosentin vähennys päästöihin on kova tavoite EU:n tasolla.

Tänään Kai Aulio kirjoittaa Turun Sanomissa: "Suomen on pakko vähentää hiilidioksidin ja muiden maapallon ilmastoa lämmittävien kasvihuonekaasujen päästöjään merkittävästi. Tilastokeskuksen viikko sitten julkistaman tilaston mukaan ylitämme YK:n ilmastosopimuksen eli Kioton pöytäkirjan salliman kuormituksen viidellä miljoonalla tonnilla vuodessa.

Ylitys on kiusallinen, sillä vuoden 1997 sopimuksessa Suomi sai EU:n sisäisessä taakanjaossa tunnustusta aikaisemmin tehdyistä vähennyksistä.

Ne, jotka nyt valittavat ilmansuojelun mallimaan joutuvan ostamaan päästöoikeuksia kalliilla hinnalla, unohtavat, että meiltä edellytetään ainoastaan päästömäärän pysymistä vertailuvuoden 1990 tasolla. EU on sitoutunut kahdeksan prosentin kokonaisvähennykseen, joten useimmat unionimaat joutuvat leikkaamaan päästöjään merkittävästi."

Valtion teknillinen tutkimuskeskus arvioi päästökaupan vievän 10 000 - 15 000 työpaikkaa vuoteen 2010 mennessä. - HS

Päästökauppa ajatuksena on mennyt yli ymmärrykseni. Miksi tehtaat, jotka ovat hoitaneet huonosti ympäristövelvoitteensa, voivat saada varallisuutta ja kilpailuetua siitä, että ne vähentävät päästöjä ja voivat myydä ylijäämän alhaisen päästötason maille, joiden on pakko päästä vähennystavoitteisiinsa?

Ailion kirjoitus asettaa asemamme uuteen valoon silmissäni. Kun tavoite on päästöjen vähentäminen, viiden miljoonan tonnin vuotuinen päästöjen ylitys tuntuu pahalta. Ja miten paljon ne muut ovat ylittäneet?

Jotain tolkkua toivoisi tähän asiaan. Periaate - se maksaa, joka likaa - tuntuu oikeudenmukaisimmalta talonpoikaisjärjellä ajatellen.

---

Vierailu naapurihuoneeseen toi valaistusta päästöjen ylitykseen. Pekan mielestä se johtuu tuotannon lisäyksestä. Tällä teknologian tasolla päästöjä ei ole mahdollista juuri enempää vähentää. Suomi joutuu ostamaan päästökiintiöitä tai viemään tuotantoa muualle. Päästökauppa on hänen mielestään väärällä pohjalla. Päästökauppa pitäisi suhteuttaa tuotantoon, siihen miten vähillä päästöillä jokin tuote valmistetaan.

Päästökauppa suosii lisäksi vanhaa teknologiaa energiaa vievien puhtaampien tuotantosuuntien kustannuksella esim. paperimassateollisuudessa.

Venäjän ja Itä-Euroopan teollisuusmaiden saastuttaville tehtaille päästökauppa on mahdollisuus. Mahdollisuus myydä päästökiintiöitä. Venäjäkin liittynee sopimukseen, kun ehdoista sovitaan, kunhan ei joudu maksumieheksi.


Voi, miten lohduttavaa!
Tommi kehotaa kaikkia tylsiksi ja tavanomaisiksi itsensä tuntevia heittämään turhan itsekritiikin. Antaa palaa: "Erityisen hyvä mahdollisuus sinulla on tulla mainioksi kirjoittajaksi, jos olet tylsä ja tavanomainen.

Tylsyyttä tarvitaan siihen, etteivät ajatuksesi koskaan ole niin selviä toisille kuin itsellesi. Viestin perillemenoon tarvitaan toistoa, halua selittää asioita uudestaan ja jonkinasteista muuttumattomuutta, ettei lukija sekoa. Jos olet koko ajan kiinnostava ja vaihteleva, sinulle ei synny profiilia ja juttusi eivät muodosta kokonaisuutta.

Tavanomaisella ihmisellä on laaja kosketuspinta lukijan elämään. Sen sijaan että pitäisi taistella, yrittää vääntää aivoaan ja kärsiä väärinymmärryksestä, tavanomainen voi aukaista sanallisen arkkunsa ja latoa suoraan asiaa lähimmäisensä sieluun. Elämässä on paljon asioita, joita ei olla vielä ilmaistu, ja vaikka olisikin, niitä tuskin on sanottu juuri sinun ikäluokkasi, asuinpaikkasi tms. näkövinkkelistä.

Antakaa mennä, ette te pysty tekstillä nettiä jumauttamaan. "

Kiitos kannustuksesta, mutta nyt pitää keskeyttää: Luke Filewalker ja uutiset pakkaavat päälle.
La dernière sarabande de Bergman
Ingmar Bergmanin viimeinen ohjaus Sarabande oli minulle liian intensiivinen katselukokemus. Istuin hievahtamatta keinutuolissa ja esityksen päätyttyä huomasin häntäluuni kipeytyneen niin, etten pystynyt kunnolla liikkumaan enkä varsinkaan kumartumaan. Yöllä heräsin aina kun käännyin seljälleni.

En muistanut seitsemänkymmentäluvulla esitetystä Kohtauksia eräästä avioliitosta paljoakaan, mutta henkilöt, Liv Ullmanin ja Erland Josephsonin, muistin. Heidän näkemisensä kolmenkymmentä vuotta iäkkäämpinä oli liikuttavaa. Palaaminen, läheisyyden ja vierauden kokeminen, rakkaudettomuus, alistaminen, viha, sitominen ja irtipääsyn vaikeus - sukupolvesta toiseen - olivat kaikki siinä toistuvana sävelkuviona.

Berman on ennenkin sanonut lopettavansa filmaamisen. Saa nähdä.

maanantaina, tammikuuta 05, 2004

Punainen planeetta
Tungosta matkalla Marsiin. Spirit on lähettänyt kuvaa Marsista, Beagle 2 on pysynyt vaiti. Tekniikka on ihmeellistä, silloin kun se toimii. Pienessä ja huonolaatuisessa Real Playerin kuvassa on viehätystä, kun tietää sen tulevan halki avaruuden.
NASA - NASA TV Landing Page

Huomenna, tai oikeasti jo tänään, on työpäivä ja pitäisi jo mennä nukkumaan, mutta vuorokausirytmi on taas pyhäpäivien aikana mennyt vinksalleen. Loppiaisen jälkeen alkaa totinen paluu arkeen. Laurikin palaa loman jälkeen kasarmilleen kotiutettavaksi 9.1. Silloin on yksi jakso nuoren miehen elämässä onnellisesti ohi.

lauantaina, tammikuuta 03, 2004

Kärsimättömyyttä
Bloggerin julkaisutoiminto ei vieläkään toimi. "Publish error; 001 java.io.IOException: EOF while reading from control connection"
Blogger Forumilla kysellään, miten kauan vielä kestää.

torstaina, tammikuuta 01, 2004

Uudenvuoden satoa
Tänäkään vuonna ei ilotulituksissa säästytty silmävammoilta. Katsojat, etenkin nuoret ja lapset olivat vaarassa. Ihmettelen, miksi kukaan ampuu väkijoukossa raketteja. Meillä on onnistuttu parikymmentä vuotta välttymään vahingoilta, mutta olemmekin olleet perin varovaisia. Tai sitten meillä on ollut tuuria.
HS Verkkoliite - Tuoreet - Kotimaa

Vuoden ensimmäinen päivä on jo illassa ja juhlimisen jäljiltä olo on vieläkin vähän väsähtänyt, vaikka en rankimman jälkeen juhlinutkaan. Presidentin uudenvuodenpuhe, Strauss-konsertti Wienistä ja Garmisch-Partenkirchenin mäkihyppykisa, jossa Janne Ahonen jäi taas harmittavasti neljänneksi, kuuluivat päivän ohjelmaan, kun en paljon muuta jaksanut kuin istua TV:n ääressä.

Uudenvuoden lupauksia ei annettu, ei ainakaan ääneen lausuttu. Hartaita pyrkimyksiä olisi välttää stressiä, laihtua hiukan ja lopettaa tupakointi.
Julkaisuongelmia eilisestä lähtien. Blogger ...