maanantaina, elokuuta 30, 2004

Ateena hiljenee
28. olympiadi sai päätöksensä eilen illalla Ateenassa kreikkalaisen musiikin ja tanssin säestyksellä. Olympialippu laskettiin alas ja luovutettiin seuraavalle isäntäkaupungille Pekingille, jonne KOK:n puheenjohtaja Rogge kutsui maailman urheilevan nuorison kisaamaan neljän vuoden kuluttua kiitettyään ateenalaisia onnistuneista, hyvin järjestetyistä kisoista.

Monien uusien ennätysten joukossa oli kiellettyjen aineiden käytöstä kärähtäneiden lukumäärä, 22. Ikävää oli myös Suomen kultamitalijatkumon katkeaminen. Ei meille monia mitaleita povattukaan. Sports Illustrated ennusti Suomen saavan kaksi hopeamitalia ja oikeaan osui, lajeista toinen meni pieleen. Sari Multalan ennustettu hopea purjehduksessa vaihtui perinteikkääseen painimitaliin, kun Marko Yli-Hannuksela paini hopeaa kreikkalais-roomalaisen painin 74 kilon sarjassa. Ennustettu skeetin hopeamitali toteutui, voitokkaana ei kuitenkaan kisannut Maarit Lepomäki vaan Marko Kemppainen.

"Heikosti meni", totesi Suomen joukkueen johtaja Kari Niemi-Nikkola: "Tulos oli odotettua heikompi, vain kaksi mitalia ja neljä pistesijaa. Vain osa urheilijoista ylsi normaaliin tulostasoonsa. Menestyminen edellyttäsi venymistä." -YLE Ateena2004 28.8.04
Miksi me emme osaa kilpailla? On masentavaa katsella ponnettomia suorituksia, kuunnella vähätteleviä selityksiä. Asenteessa on jotakin pahasti vialla, jos kova kilpaseura ei kannusta venymään parhaimpaansa.

Seitsemän sisupuukko-kunniakirjaa kisoissa sentään jaettiin, saajien joukossa Tarja Halonen, joka presidentillisen eleganssin sijasta pukeutui joukkueen edustusasuun tullessaan kannustamaan joukkojaan. Urheilullisista ansioista palkittiin uimarit Hanna-Maria Seppälä (12. 100 m:n vapaauinnissa) ja Eeva Saarinen, jonka SE-aika 200 m:n rintauinnissa oikeutti 22. sijaan, kajakkiyksiköiden 500 m:n melonnassa Jenni Honkanen, jonka sijoituksena oli 8. sija, yleisurheilussa 10-ottelija Jaakko Ojaniemi, jonka 8000 pisteen ylitys toi kisassa 16. sijan, ja itseoikeutetut sisupuukon saajat, hopeamitalistit Marko Kemppainen ja Marko Yli-Hannuksela.

Pohjoismaisessa vertailussa jäimme jumbosijalle. 75:stä mitalimaasta olimme 62. Iloitkaamme norjalaisten ja ruotsalaisten tasavahvasta menestyksestä: Norja 16. (5+0+1), Ruotsi 19. (4+1+2) ja Tanskan kahdesta kullasta ja kuudesta pronssista, jotka oikeuttivat 37. sijaan.
Tampereella
Ilmojen haltijat soivat armollisesti poutaisen ja aurinkoisen hetken sadekuurojen lomassa Eeva-tädin saattoväelle, kun saavuimme Kalevankankaan hautausmaan portille ja kokoonnuimme kappelin eteen. Tilaisuuden alkua odotellessa ehdimme tervehtiä läheiset sekä harvemmin nähdyt sukulaiset.

Koruton ja lämminhenkinen siunaustilaisuus alkoi lauantaina kello kaksitoista. Totutusta poiketen laskimme kukat tilaisuuden alkajaisiksi heti virren jälkeen. Papin puhe ja ruumiin siunaus noudattivat tuttua kaavaa. Surevia ei muistutettu kuolemasta synnin palkkana, vaan papin puhe oli lohduttava ja vainajaa monin tavoin arvostava. Koska Eeva-tädin toive oli, että hänet tuhkataan, emme saattaneet hänen arkkuaan hautaan, vaan katselimme, kun verhot hiljalleen sulkeutuivat arkun edessä ja peittivät näkymän esiripun tavoin. Tuntu eri maailmoista jäi vahvana mieleen.

Kalevan kirkon tiloissa pidetyssä muistotilaisuudessa Eevaa muisteltiin monin tavoin. Rositan lukema kirje Famulle ilmensi herkänkauniisti kiitollisuutta Eevan rakkaudesta ja huolenpidosta. Oman osansa muisteluun toivat vanhat työtoverit Valmetin lentokonetehtaalta, ystävät yhteisten harrastusten parista ja naapurit Teiskontien taloyhtiöstä. Yhteinen kokemuksemme oli, että maailma oli menettänyt ainutlaatuisen naisen, jonka alttius antaa itsestään, oli tuonut onnea ja iloa monen elämään.

keskiviikkona, elokuuta 25, 2004

Ei havaittavaa kisaväsymystä
Illat ovat vierähtäneet keinutuolissa olympialaisia katsellessa. Vaikka muita suomalaisia sankareita Marko Kemppaisen lisäksi ei olekaan ilmaantunut, urheilijoiden upeat suoritukset ja monipuolinen lajien kirjo ovat jaksaneet pitää innostuksen vireillä. Yhdysvallat ja Kiina kilpailevat mitalitilaston piikkipaikasta 25 ja 24 kullallaan. Suomen sijoitus on tällä hetkellä 53. Menestystä kaikki ovat tulleet hakemaan, mutta useimpien on tyytyminen jaloon kilpaan.

Armi palasi jo viime viikonloppuna Pietariin. Ensimmäinen tekstiviesti tuli Viipurista, kun hänen puhelimensa oli taas toiminnassa. Hän on valinnut edullisen operaattorin, jonka palvelu päättyy käytännössä rajalle. Suomen puolella hänen puhelimensa on mykkä. Syyksi on ilmoitettu ulkomaan kansalaisuus.

Odotamme mielenkiinnolla toteutuvatko torstain sääennusteet. Luvassa on runsaita sateita. Taiteiden yön yhteislaulutilaisuus kirjaston pihalla on vaakalaudalla. Siirrymme sateen sattuessa kahvilan tiloihin.

perjantaina, elokuuta 20, 2004

Suruviesti
Petri-serkku kertoi Eevan, lempitätini kuolleen puolitoista viikkoa sitten. Nyt on sitten isäni sisaruksista, Hildan (21.5.1893-17.11.1976) ja Juho Kustaan (10.4.1887-5.9.1941) kuudesta lapsesta, viimeinenkin poissa. Lapsena ihailin Eevaa, sillä hän oli niin hieno, taitava ja etevä, hauska ja huomaavainen. Hän muisti joka joulu lahjoilla, vielä sittenkin, kun olin jo aikuinen. Hän toi tuulahduksen suuresta maailmasta, osasi kieliä ja matkusteli kaukomaita myöten. Ylioppilaskesäni asuin hänen luonaan Tampereella, kun harjoittelin opintojen aloittamista muutamalla kesäyliopistokurssilla. Muistelen häntä suurella lämmöllä. Huomisesta viikkon päästä matkaan taas Tampereelle saattamaan hänet viimeiselle matkalle.

tiistaina, elokuuta 17, 2004

Juhlintaa ja väsymystä
Kotiutuminen Anun häistä aamupuolella yötä, sunnuntain syntymäpäiväjuhlat, jolloin Anna-Liisa-täti täytti 75 vuotta, varhaiset ylösnousut Pekan lähtiessä taas Loviisaan ja iltavuoro töissä ovat nostaneet väsymyksen sille tasolle, että yritykseni katsoa olympialähetystä on mennyt kisaksi torkkumista vastaan. Eilinen uintifinaali, jossa Ian Thorpe voitti kilpakumppaninsa ja kultamitalin 200 metrin vapaauinnissa, oli jännittävää katsottavaa. Pieter van den Hoogenband johti puolimatkassa ja oli sekunnin verran edellä Thorpen maailmanennätysaikaa, mutta Thorpe ui vastustamattomasti voittoon. Michael Phelpsin oli tyytyminen kolmanteen sijaan. Näin Mark Spitzin seitsemän kultamitalin sarja Münchenissä 1972 jäi häneltä lyömättä.

Armi on saapunut taas kesälomalleen Pietarista. Tapasimme jo Anna-Liisan juhlissa ja tänään tulemme yhtä matkaa Sotunkiin, kun pääsen iltavuorosta. Menee taas pitkään, emme malta mennä nukkumaan, kun harvoin tapaamme. Juhlissa tapasimme ensimmäistä kertaa toisen Armin, joka oli Yrjö-enon syntymäpäiväartikkelin perusteella ottanut tähän yhteyttä, kun oli arvellut, että voisivat olla sukulaisia. Paljastui, että kyseessä oli Akseli-vaarin veljen tytär, joka näin tutustui sukuunsa. Yrjö-veli oli kuollut 38-vuotiaana vuonna 1935 ja häneltä oli jäänyt kolme lasta. Äiti ei pystynyt huolehtimaan kaikista ja tytöt sijoitettiin lastenkotiin. Serkukset ovat sittemmin tavanneet pari kertaa ja muistelleet lapsuuttaan ja myöhempiä elämänvaiheitaan. Todella mielenkiintoista.

Vilkuilen tässä toisella silmällä kelloa, etten myöhästy bussista. Sain eilen hammaslääkäriajan Länsimäestä, peruutuspaikan Pallastunturintien koululta, jonne Sotungista menee 88 sopivasti klo 7.20. Siitä onkin jo 12 vuotta aikaa, kun viimeksi siellä reissasin. Vanha työpaikkani, Länsimäen kirjasto on koulun lähellä. Mukavaa samalla silmäillä, miten ympäristö on muuttunut.

lauantaina, elokuuta 14, 2004

Yhtä juhlaa
Olympiatuli syttyi Ateenan stadionilla puolenyön tienoilla. Lipun kanto ja nostaminen salkoon, olympiatulen saapuminen ja kuljetus kohti sytytyspaikkaa ja hetki, jolloin tuli hulmahtaa täyteen roihuun säväyttävät aina uudelleen. 28. kesäkisat voivat alkaa. Käsittämätön määrä urheilijoita ja lajeja ja osanottajia sellaisistakin maista, joita ei muistanut olevan olemassakaan. Toivottavasti kisat sujuvat rehdisti ja ilman välikohtauksia. Doping-epäilyt varjostivat kisoja jo ennen niiden alkamista ja kaikki kisojen aikana julki tulevat tapaukset vain vahvistavat käsitystä huippu-urheilun epäpuhtaudesta. Kilpaa käydään yhtä hyvin testausmenetelmien ja aineiden käytön kesken kuin lajien suorituspaikoilla.
YLE24 online

Tänään on Anun ja Nikon suuri päivä, kun he sanovat tahdon Johanneksen kirkossa ja aloittavat avioliittonsa kutsuvieraiden läsnäollessa.

Elämän suuressa käsikirjoituksessa ilon ja surun teemoja kuljetetaan rinnakkain, limittäin ja lomittain. Eilen oli Ilmarin hautajaiset, tänään Anun, toisen työtoverin häät.

torstaina, elokuuta 12, 2004

Kisaa
Sain käydä yksin saunassa, kun Pekka ei malttanut jättää Mirjam Helin -laulukilpailun finaalia väliin. Ehdin katsomaan pari viimeistä kilpailuesitystä ja Tom Krausen julistaman tuomariston päätöksen.

Ihmisääni on oivallinen instrumentti, elävyydessään ohittamaton. Minua ei ihmetytä, että laulajia palvotaan. Onhan soittimillakin aatelisensa.

Eero aloitti viimeisen kouluvuotensa. Edessä on totinen koitos. Tähänastisella huolettomalla asenteella ei pitkälle pötkitä, pelkään. En ole koskaan häntä patistellut. Tuonut vaan huoleni julki. Motivaatio syntyy omaehtoisesti, jos on syntyäkseen. Toivottavasti. Saa nähdä.

tiistaina, elokuuta 10, 2004

Surureunainen päivä
Ilmar on kuollut. Olli tuli kertomaan asiasta iltapäivällä ja Aino soitti kesken päivystysvuoroni. Yllättävä viesti seisautti. Maailmanmeno hiljeni. Ihmisparka ei voi kuin vetää syvään henkeä sydämen jysähtäessä rinnassa. Nytkö hänkin? Aivan yllättäen, kun varpaiden amputointi oli onnistunut hyvin. Sitten selvisi, että hänen kohtalokseen koitui sairaalabakteeri. Masentavaa ja pelottavaa.

Muistan Ilmarista ensimmäisenä valloittavan tavan nauraa, miehisesti kihertäen, ja hänen hyväntuulisuutensa ja rauhallisuutensa. Hänen lähellään viihtyi. Tartonmatkamme 90-luvun alkupuolella Eestin itsenäistyttyä ja viimeiseksi jäänyt matkamme Tallinnaan valottivat hänen ammatillista historiaansa konservaattorina. Hän hauskuutti meitä silloin kertomalla vaiheistaan Kadriorgin palatsin taidemuseon konservaattori-talonmies-vahtimestarina. Joillakin ihmisillä on kertomisen lahja ja heitä kuuntelee lumoutuneena oli aihe melkein mikä tahansa. Ilmar oli yksi heistä.

sunnuntaina, elokuuta 08, 2004

Yksi joukosta poissa
Helsingin sanomat kertoi ohjaaja Jukka Sipilän kuolleen. Inhimillisesti katsoen liian varhain. Hän ehti olla monessa mukana, hieno näyttelijä ja ohjaaja.

Kutsuessaan hänet kunniajäsenekseen Teatteriohjaajien liiton vuosikokous lausui 7.4.2003 perusteluissaan: "Ohjaajantyössään hän on oman alueensa todellinen veteraani: hänen televisioteatterin hyväksi tekemä työnsä kattaa koko suomalaisen televisiohistorian ajan, yli 40 vuotta. Jukka Sipilän monipuolinen työhistoria sisältää kaikki televisioteatterin lajit tärkeistä teatteritaltioinneista kansallista historiaamme tutkiviin sarjoihin ja hienovaraisiin draamoihin, joiden tulkkeina Sipilä käyttää unohtumattomasti vanhenevia näyttelijöitä".

Jukka Sipilän filmografia: The Internet Movie Database - Jukka Sipilä

lauantaina, elokuuta 07, 2004

Beach party
Mikä mahtava päivä rantalentikselle! Rautatientorin mittarissa oli jo puoli yhdeksältä 24 astetta, ja ensimmäinen ottelu päättyi juuri, kun astuin bussista torille. Eilen aamulla ajattelin, että tulossa on taas petanque-kisat, kun puskutraktori levitteli hiekkaa torin kivetykselle. Illalla lentopalloverkot olivat paikoillaan ja jyrsin päristeli hiekkaa möyhentämässä. Katsomossa istui muutama utelias.

Nyt juomateltat olivat pystyssä, ohikulkijoita seisoskeli aidan liepeillä, muutama uskaltautui alueen sisään ja innokkaimmat kansoittivat lehterit. Letkeä musiikki soi ja nuorten tyttöjen taipuisat vartalot kurottelivat vastapalloja. Olisi tehnyt mieli viipyä, mutta oli jatkettava matkaa päivystämään Fabianiaan. On elokuu ja kirjasto on taas auki lauantaisin.

keskiviikkona, elokuuta 04, 2004

Kesäisää
Vihdoinkin on koittanut todellinen kesä, hellettä on luvassa moneksi päiväksi. Vaikka en helteistä perusta, lämpö tuntuu nautinnolliselta kylmän alkukesän ja sadekauden jälkeen. Totuttelemiseen menee jonkun aikaa, ja sitten, kun elimistö on sopeutunut, helteet ovatkin ohi.

Eilen jaettiin uudet joukkoliikenteen aikataulut. Näköjään on pantu linjat uusiksi. 742 meneekin sitten Korsoon asti ja vuorovälit ovat pidentyneet. Viime syksynä kuljetajilla ja matkustajilla meni linjat ja aikataulut välillä sekaisin. Odottelin pysäkillä tulematonta bussia useammankin kerran. Toivottavasti siirtymä sujuu nyt kitkatta.

Kirjaston kahvilan remontti on valmistunut ja kahvila avataan ensi viikolla. Sitä onkin jo odottanut, koska koko kesän on saanut jonotella Porthanian ruokajonossa tai käydä etäämpänä kahvilla ja syömässä. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan näyttelykin pystytetään taas uudelleen kahvilan käytävään. Joku sitä ehti jo kysellä, kun tiedotus remontista ei ollut ehtinyt ajoissa yleisön tietoon.

sunnuntaina, elokuuta 01, 2004

Minnie viheriöllä
Minea Blomqvistin eilinen ennätyksellinen päivä British openin golfturnauksessa on noteerattu näyttävästi maailman lehdistössä. Viimeisen pelipäivän kierros on käynnissä. Minea aloitti kierroksensa klo 15.44. Toivottavasti eilinen vire jatkuu loppuun asti. Kirittäjäkseen hän saa päätöskierrokselle Laura Daviesin. - Teemu Tyry, Golfpiste, uutisia. Tulostauluun - LPGA-Leaderboard
Guardian Unlimited Sport | Golf | Newcomer Blomqvist shoots record low
Sää puhuttaa
Heinäkuun sää tilastojen valossa: Ilmatieteen laitos on taas julkaisut kuukauden sääkatsauksensa, lisänä kiinnostavat poiminnat havaintotilastoista.
Ilmatieteen laitos - Sää ja ilmasto - Ilmastotilastot - Kuukaudet - Heinäkuu 2004 ja tilastot