Onnistuin kitkemään hernepenkit sadekuurojen välissä. Jalkalihasten väsymys, jonka kyykkimestä saan, kesti epämiellyttävän pitkään. En malttanut pitää taukoja, kun pelkäsin sateen taas alkavan ja homman jäävän kesken. Merkillistä ahneutta.

Iltapäivän voimakas raekuuro ei näyttänyt tehneen tuhojaan puutarhassa. Varjomorellin kaksi kukkaa olivat vahingoittumattomina. Ne ovat liikuttavan pienet. Valkeakuulaallakaan ei ollut hätää. Kissanpennut olivat aivan ihmeissään, kun raekuuro yllätti ne ulkosalla. Ne eivät tulleet sisään, vaikka olivat verannan katolla, vaan säntäsivät vieressä kasvavaan koivuun ja sitä pitkin alas.

Olen ihmetellyt kalaparvia purossamme. Olen tiennyt, että siellä on kalaa, koska Risto Vilhunen on pyydystänyt niitä katiskalla veistospuistonsa lammikkoon. Purossa on hyvin vähän vettä. Tontillamme puron uoma on muodostanut yli johtavan sillan pieleen leveämmän kohdan veden vietyä tulviessaan penkkaa mennessään, ja tässä lampipahasessa on jo monen päivän ajan pyörinyt kymmenittäin kaloja. Epäilen, etteivät ne jostakin syystä pääse etenemään alajuoksulle. Tänään sateiden jälkeen veden virtaus oli hiukan voimistunut. Kaloja en nähnyt enää montaa.