Toinen lomapäivä, ja jo eilen Pekka totesi, että pian se on ohi. Kolme viikkoa on päivissä laskien pitkä aika, mutta vilaus vain, kun viimeinen lomapäivä on käsillä. Olin kananlihalla koko päivän - varsinkin aamu oli hyinen - mutta halusin kulkea paljain säärin ja käsivarsin, koska kesällä pitää saada tuulettua. Tänään on jo hivenen lämpimämpää ja huomiseksi on luvattu hellettä. Ei käy yksitoikkoiseksi.

Pariisissakin satoi eilen. Jarkko Niemisen ja Fernando Gonzalesin ottelu, jonka piti alkaa klo 13, siirtyi jonkin verran ja saimme katsella kaupungin sadesumuisia näkymiä. Tuskin Eiffeltornia näkyi. Tennis on jalkapallon ohella mielilajejani. Tennistä ei vain näe TV:stä niin usein kuin aikaisemmin. Tarjonta on vähentynyt vuosientakaisesta, olen pannut merkille. Käyntini tennismekkojen katsomoissa rajoittuu kesäiseen päivään Wimbledonin Center Courtilla vuonna 1964.

Nieminen oli koko ajan altavastaajana, peli oli ponnetonta, ja ratkaisuyritykset päätyivät usein verkkoon. Silti nautin näkemästäni. Toivoin, että Niemisen taistelunlahjat olisivat päässeet esiin ja tehneet ottelusta jännittävän, mutta Gonzales ei antanut viedä erääkään: 6-3, 6-3, 6-2.

Pekka lähti juuri asentamaan vetokoukkua Skodan perään. Ohjeet olivat vain tsekiksi. Yritimme tavata niitä illalla, minä hyödyntäen muutamaa venäjän sanaa, jotka kuuluvat sanavarastooni, Pekka kaaviokuvaa katsellen. Xlation.comin sanakirjasivulta löytyi tsekistä englantiin kääntävä sanakirja, jonka avulla johtojen värit ja ohjeen avainsanat selvisivät.

Pekassa minua viehättää tavattomasti se, ettei hän koskaan heitä hanskoja kehään, ei ennen kuin omat rajat on koeteltu, eikä aina silloinkaan.