torstaina, huhtikuuta 15, 2004

Hiljaiseloa
Yksin ollessa, kun muut ovat rauhoittuneet nukumaan, sitä kuuntelee hiljaisuutta ja olemassaoloaan. Ajatukset harhailevat. Lasten tulevaisuus: löytävätkö he mielekkään suunnan, onnistuvatko pyrkimyksissään, miten kestävät pettymykset? Miten itse kestän avuttomuuteni?

Itsestäni en kanna huolta. Elän elämääni. Kaari on laskusuunnassa, vääjäämättä. Gracias a la vida soi Omara Portuendon ääni Violeta Parran sanoin. Mitä sitä muuta voi kuin kiittää elämää sellaisena kun sen on saanut ja toivoa, että tulevat vastoinkäymiset vahvistavat mieluummin kuin musertavat.

Ei kommentteja: