Vahingosta kun viisastuisi
Astuin aamulla portaissa harhaan; luulin olevani viimeisellä askelmalla, mutta matka olikin pidempi. Käsilaukun kaivelu oli vienyt tarkkaavaisuuteni, ja yht'äkkiä koin hämmentävän hetken, kun jalka haroikin ilmaa, tapasi lattian väärässä asennossa, jalan syrjällä, ja vääntyi kivuliaasti. Nivelsiteethän siinä venähtivät.

Olin menossa bussille. Oli jo kiire, kun piti ehtiä perille ajoissa vastaanottamaan kolmea tuntityöntekijäämme. Ensin tuntui siltä, ettei kävelystä tule mitään, mutta pian kyky palautui. Huokasin helpotuksesta, ettei ollut käynyt pahemmin. Kiertelin tulokkaiden kanssa melkein kolme tuntia ennen kuin kipu iski. Tilasin taksin ja ajoin Forumin lääkäriasemalle. Diagnoosi: nilkan tai jalkaterän siteiden repeämä. Luut tuntuivat tunnustellessa vakailta. Ei havaittavaa murtumaa. Lääkäri kehotti kuitenkin tulemaan uudelleen, jos paraneminen ei ala toivotulla tavalla. Työkyvyttömyysaikani arvioitiin viideksi päiväksi.

- Mitenkäs se keppikävely nyt sujuu? Pekka kysyi ensi töikseen, kun astuin bussista. Hän oli ajanut parahiksi pihaan ja keräili kamppeitaan autosta. Itä-Suomen matka oli tehty, viimeisenä etappina Kitee.