Violettia
Blogini väri kirvoitti Henryltä kommentin: "-- vaikka violetti ei yleensä sovi paljon mihinkään". Olen samaa mieltä, ja siksi on merkillistä, miten lumoutuneena toisinaan katselen sivuni värejä. Ikään kuin ne puhuisivat. Tuntuvat jotenkin täydellisiltä.

Väreistä on kirjoitettu paljon höpöhöpöä, mutta vaikutuksensa niillä on, kieltämättä.

VIOLETTIA on kaikki kaunis ympärillämme. Erilainen, poikkeava on violettia. Se on sävyllisistä väreistä tummin. Vaaleassa violetissa on lumoavuuden, tuoksun ja huuman, jopa eripuraisuuden siemen kylvettynä. Tumma on henkinen, surumielinen, juhlava ja mystinen.

Violetti liitetään psyykkiseen voimaan. Se vie ajatukset sisäänpäin, heijastelee varjoja, surua ja katumusta.

VIOLETTI on korkeinta ja puhtainta värivärähtelyä. Se on voimallinen rukous tai sydämestä nouseva kiitos. Se on puhdas ja askeettinen. Siinä ei ole yhtään mitään ja se sisältää kuitenkin kaiken.
Violetti tuo sisäistä rauhaa, sielun syvyyttä, hartautta ja hiljentymistä. Violetissa yhtyvät punaisen minätietoisuus ja sinisen intuitiiviset kokemukset uudenlaisessa tietoisuudessa. Violetti kertoo kokemusten tuomasta elämänviisaudesta, sekä irtipäästämisestä ja luopumisesta. Se on rakastamista, toisen palvelemista, epäitsekkyyttä ja laupeuden töitä.
Violetti avaa kanavan Jumaltietoisuuteen. Se opettaa luottamaan johdatukseen: Kaikki, mitä tapahtuu, on minun kehitystäni ja osa sitä kokonaisuutta, mitä tulin oppimaan. Violetti tuo mielenrauhan.

Yllä runollisimmat poimintani.