Daddalie on saanut vaatimattomista luontokommenteistani aiheen kysyä itseltään, onko hän pinnallinen ihminen, kun ei voi rehellisesti sanoa, että maaseudun rauha on ihanaa ja sielu lepää, kun katsoo tyynelle järvenselälle. Kuinka moni ja kuinka usein voi tuntea "jonkinlaista eheyden ja yhteenkuuluvaisuuden pakahduttavaa tunnetta"? Ne ovat harvinaisia hetkiä. Kuitenkin luonto ja maisema ovat kokemuksina meissä, myös kollektiivisen tajunnan tasolla.

Mitä on suomalainen maisema?
Kristiina Uusitalo kuvaa suhdettaan maisemaan:"Olin ollut poissa kymmenen vuotta. Harkitessani muuttoa takaisin Suomeen New Yorkista maalauksiini pyrki mukaan yllättävä elementti, jonka esiinmarssiin olin täysin valmistautumaton. Suomalainen järvimaisema – minun arkkityyppinen maisemani. Maalausteni maisemat eivät niinkään olleet kuvia jostakin, vaan aiemman kokemuksen ja välähtävän havainnon luoman ilmestyksen kuvia. Tietoiseksi tulemisen hetkellä. Nyt olen saanut huomata, että maiseman ajankohtaisuus mitä suurimmassa määrin onkin kollektiivisen tajunnan tuotetta. Viime vuosina monet muutkin taiteilijat ovat ottaneet maiseman aiheekseen. Sen kuvaksi mitä ei pääse sanoilla koskettamaan."

Maisemakuvauksen historiaa esitellyt näyttely ja siihen liittynyt Suomalainen maisema -kirja olivat Kansalliskirjaston gallerian viime vuoden suosikit.

nimi: Suomalainen maisema : maisemantutkimuksen näkökulmia = Det finländska landskapet : olika synvinklar inom landskapsforskningen = The Finnish landscape : perspectives on landscape research / [toimittajat = redaktörer = editors: Inkeri Pitkäranta, Esko Rahikainen] ; [svensk översättning: Christoffer von Bonsdorff] ; [English translation: Aili Kämäräinen]
Julkaistu: Helsinki : Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto, 2002 (Vammalan kirjap.)
Ulkoasu: 118, [2] s. : kuv. ; 25 cm
Sarja: (Kansalliskirjaston gallerian julkaisuja, ISSN 1459-0735 ; nro 1)
Huomautus: Liittyy saman nimiseen näyttelyyn
_______________________________________

Jos kaipaa konkretiaa, Viitostie - Kansallisväylä "ilmentää suomalaisia perusarvoja" maisemiltaan.

En suoranaisesti tarkkaile luontoa, se vain tunkee tajuntaan aika-ajoin. Varsinkin näin keväällä, kun tutut äänet yllättävät taas kerran. Luonto toistaa itseään loputtomiin - minä en. Kiurun laulun kuuleminen havainnollistaa rajallisuuteni. On kevät, olen vielä täällä.