Äitienpäivänä
Satakielet tulivat Sotunkiin eilen illalla. Sitä höristää korviaan, kun kuulee ensimmäiset helähdykset -- oliko se satakieli? Ei epäilystäkään. Laulu voimistuu ja jatkuu läpi yön. Juhannukseen asti.

Meillä ei ole ollut tapana viettää äitienpäivää. Onnitteluja olen kyllä saanut, itsetehtyjä kortteja etenkin silloin, kun lapset olivat koulussa alaluokilla. Ne ovat minulla vieläkin tallessa. Nykyään onnitellaan, jos muistetaan.

Äitienpäivän sanotaan olevan vuoden kolmanneksi vilkkain sesonkipäivä lahjakaupassa. Helmin sivuilta löysin mielenkiintoisen lahjalistan. Mielipidettä oli kysytty kuudeltatuhannelta naiselta. Oli hauska katsoa, miltä sijalta eri lahjavinkit löytyivät. Ylellisyys ja hemmottelu olivat korkeassa kurssissa. Suklaa päihitti shampanjan ja seksilelu kukat. Siivooja kotiin löytyi 41. sijalta.

Omaa äitiäni en voi enää onnitella, hän kuoli parikymmentä vuotta sitten -- minun iässäni. Anoppinikaan ei ole enää elossa, joten lapsillani ei ole isoäitejä, joita muistaa äitienpäivänä.