Rautatientorilla tunnelma oli vaisu. Teltta-alueella ei ollut ulkona juuri nimeksikään väkeä. Aidan ulkopuolella lähempänä jättitaulua istui penkillä joukko nuoria. Eräällä oli Kanadan lippu kädessä, ainut näkemäni, mutta eivät hekään osoittaneet suurta innostusta, vaikka Kanada teki 5-3 osuman noustessani bussiin. Kotiin tullessani porukat katsoivat Lapinlahden lintuja, eikä kenelläkään ollut tietoa ottelun tuloksesta. Eräs työtoverini sanoi, että hänelle laji lakkasi olemasta. Kuvaakohan se yleisempääkin asennetta?

Kanada eteni murskavoitolla loppuotteluun, luin Hesarin verkkoliittestä. 8-4-tulos, Kanadan ratkaistessa ottelun kolmannessa erässä laukomalla Tshekin verkkoon viisi maalia, osoitti Tshekin romahtaneen oudosti. Kanadan ylivoimaa, vaiko Tshekin huonoutta, vai "henkimaailman asioita"? Suomen joukkueen häviön jälkeen Arajärvi kommentoi, ettei ottelu ollut meille tarkoitettu. Käyköhän kohtalo tämänkin ottelun selityksestä?

Jääkiekko on yllätysten laji, loistavaa urheiluviihdettä, jolle penkkiurheilijan sydämeni edelleenkin sykkii. Odotan innolla loppuottelua, äitienpäivänä.