Hansin kuvaus pienen punertavatukkaisen tytön syntymästä ja lähestyvä äitienpäivä herkistivät muistelemaan omia kokemuksiani. Esikoisen syntymä on ainutlaatuinen tapahtuma, koska siihen liittyy epävarmuutta, pelkoja ja synnyttäneiden kertomusten aiheutamia ennakko-odotuksia. Jokainen synnytys on kuitenkin omanlaisensa.

Asuimme Kumpulassa muutaman sadan metrin päässä Kätilöopistolta, rauhoittavan lähellä. Laskettu aika meni ja odotus tiivistyi, olo kävi kärsimättömäksi ison vatsan kanssa. Juhannusaattona alkoi tapahtua, supistukset alkoivat ja laskimme niiden tiheydestä, milloin olisi aika lähteä. Sitten meni yllättäen lapsivesi. Aloin jo hätäillä, mutta Pekka meni vielä suihkuun. Ajoimme Warrella lyhyen matkan laitokselle. Siellä asiat sujuivat sutjakasti. Synnytyssalissa kätilö valmisteli synnytyksen alun, kytki tarkkailulaitteet ja kävi aina välillä tarkistamassa miten asiat edistyivät. Samana yönä syntyi kahdeksan muuta lasta, ja kätilöillä oli kädet täynnä työtä. Koska synnytys näytti sujuvan ongelmitta, eikä kivun lievitystä tarvittu, olimme Pekan kanssa monta tovia vain kahdestaan. Ponnistusvaihe oli helpottava ja lapsi syntyi muutaman voimakkaan työnnön jälkeen. Kuulin pian odottamani parkaisun ja kätilö kertoi, että vauva oli poikalapsi, syntymäaika 24.6.1981 klo 4.24. Kun vauva oli puhdistettu ja kapaloitu, kätilö antoi hänet Pekan syliin. Siinä he sitten tuijottivat toisiaan silmiin. Kätilö oli häipynyt, eikä ketään tullut saliin. Pekkaa alkoi jo väsyttää ja minä vaivuin välillä horrokseen kuumassa salissa. Hän pani lapsen sille varattuun koriin, hyvästeli ja lähti nukkumaan. Aamulla työvuoron vaihduttua meidät sitten siirrettiin osastolle.

Seuraavan kerran olin samalla asialla 17.1.1983, kun Lauri syntyi. Pekka ei sillä kerralla aikonut tulla mukaan, hänen piti jäädä Seppoa hoitamaan. Hän lähti aamulla töihin, ja sovimme, että soitan hänelle, jos alkaa tuntua siltä, että piankin täytyisi lähteä laitokselle. Olin lukenut tai kuullut, että toinen lapsi voi syntyä hyvinkin nopeasti. Siksi kai hätäännyin, kun minusta yht'äkkiä tuntui, että lapsi syntyy siihen paikkaan. En saanut Pekkaa kiinni puhelimella, hän oli ruokatunnilla. Marjukka-serkku asui Munkkivuoressa ja hän tuli Sepon seuraksi, kun minä lähdin laitokselle. Siellä supistukset kuitenkin heikkenivät. Synnytys päätettiin kuitenkin käynnistää puhkaisemalla lapsivesikalvot. Avautumisvaihe kesti pidempään kuin ensimmäisellä kerralla ja minulla oli tunne, ettei lapsi jostakin syystä päässyt tulemaan, vaikka lihakset ankarasti supistelivat. Kun sain luvan ponnistaa ja lapsi oli syntymässä, kätilö huudahti: "Mitä sieltä syntyy?" Pelästyin ja lakkasin ponnistamasta. Lapsi syntyi käsi pään vierellä ja kävi niin onnettomasti, että se työnsi nyrkkinsä synnytyskanavasta peräsuolen puolelle. Harvinainen tapaus, jollaista lääkäri ei tiennyt aikaisemmin tapahtuneen. Leikkauksen jälkeen jouduin olemaan kymmenen päivää tiputuksessa lääkittävänä, syömättä mitään. En myöskään saanut imettää vauvaani. Jälkitarkastuksessa lääkäri selitti, että saan olla onnellinen, että lapsi syntyi terveenä. Jos se olisi kiilannut itsensä pahasti, he olisivat joutuneet ottamaan sen ulos kappaleina. Lääkärit osaavat olla ronskeja ja tunteettomia!

Kolmas poikani syntyi sitten kontrolloidusti keisarinleikkauksella epiduraalipuudutuksessa. Halusin olla tajuissani ja nähdä lapsen heti, kun se oli syntynyt. Sekään odotus ei mennyt aivan yllätyksettä. Supistusten takia jouduin jäämään yllättäen sairaalaan, kun menin vain poliklinikalle tarkastukseen. Pekka oli silloin työkomennuksella Jyväskylässä, eikä voinut tulla kotiin lasten kanssa. Anna-Liisa-tätini ja kodinhoitajan avulla asiasta selvittiin. Lääkityksestä huolimatta Eero syntyi kaksi viikkoa liian aikaisin.

Luin jostakin, että keisarinleikkaukset ovat lisääntyneet huomattavasti. Pelon tai muiden syiden takia lasta ei haluta synnyttää normaalilla tavalla. On se tietysti aika järisyttävä kokemus ihmiselle, joka on tottunut kontrolloimaan elämäänsä, antautua luonnon armoille, avuttomaksi vietäväksi, kokea kipua ja ponnistella kaikin voimin. Olo on kyllä sen jälkeen kuin kaiken voittaneella ja samalla on tullut liittyneeksi synnyttäneiden salaseuraan.