Päivä on ollut sateisen harmaa, vasta iltaa kohden alkoi kirkastua. Tihkusadetta katsellessa tuntui hyvältä, että eilen tuli kylvettyä siemenet kasvimaahan. Pojat ja Pekka olivat kääntäneet maata hernepenkkejä varten ja siinä sivussa vähän enemmänkin. Minua varten käännettiin vielä pieni ryytimaa, johon kylvin tilliä, persiljaa, lehtisalaattia ja muutaman avomaakurkun siemenen. Silpoydin- ja sokeriherneiden lisäksi peltoon kylvettiin muutama rivi porkkanaa.

Perunapelto on tämänkin vuoden kesannolla. Sitä peittää piikikäs oksaryteikkö Japaninhappomarja-aidan parin vuoden takaisen leikkuun jäjiltä. Kannoimme oksat tuolloin pellolle tarkoituksena polttaa ne, kun sopiva hetki tulee. Muistot edellisestä oksien poltosta saivat varovaiseksi, koska silloin tuli melkein karkasi käsistä. Ja niin oksat jäivät pellolle. Nyt alue on heinittynyt ja oksien suojassa lymyilee siilejä, lintuja ja ties mitä eläimiä. Oksienpolttotynnyri, jonka avulla suunnittelimme pääsevämme ongelmasta eroon, seisoo odottamassa ensi syksyä, jos silloin olisi sopiva aika.

Harkinnan jälkeen istutimme omenapuun ja kirsikan kasvimaan viereen lähelle puroa, paikkaan, jossa ei savi tullut heti vastaan kuoppaa kaivaessa. Pohjoistuulelta niitä suojaa rinnepelto ja valtava hopeapaju, rivi koivuja ja kuusi, jonka istutimme parikymmentä vuotta sitten. Lähellä on mustaherukkapensaita, pari karviaista ja luonnonvaraisia vadelmia.

Ensimmäiset uuden sadon maistiaiset saimme raparperista, jonka varret ovat juuri parhaimmillaan. Kaikki kehuivat raparperisoppaa.