torstaina, elokuuta 28, 2003

Ihmeitä ja odotusta
Sydänpotilaamme pääsi pallolaajennuksen jälkeen kotiin. Elämä jatkuu. Tällainen maallikko voi vain ihmetellä, mitä kaikkea nykyään pystytään tekemään lähes rutiininomaisesti. En tiennyt, että verisuoneen voidaan viedä teräsverkkoa tukemaan suonen seinämiä, jotta ne eivät lysähtäisi kasaan.

Mikrokirurgia on fantasiaa. Niin kauan, kun ei itse joudu toimenpiteiden kohteeksi. Tästä muistuikin mieleeni, että olen leikkausjonossa. Olin miltei jo unohtanut. Jono oli 3 vuoden pituinen minun liittyessäni vuosi sitten joukon jatkoksi. Silloin, pahan sappikohtauksen aikaan, kolmen vuoden odotus tuntui mahdottomalta.

Ei kommentteja: