Naimisiin, maksoi mitä maksoi
Portti naisten maahan kirjoittaa kiinnostavasti häistä: "Nykynuoret tosiaan haluavat kaiken; tuomiokirkon, vastaanoton kalleimmassa kartanossa, prinsessapuvun morsiolle, heitä varten suunnitellun kakun ja niin edelleen."
-- "Enpä kyllä yllättyisi, jos vastaan tulisi ihminen, joka menee jatkuvalla syötöllä naimisiin ja eroaa, jotta pääsisi uudestaan naimisiin vain kokeakseen hääpäivän huuman. Hieno hääpäivä on varmasti kaunis asia, mutta eikö olisi hyvä muistaa, miksi se hääpäivä olikaan olemassa." Tällainen ihka oikea olento esiintyi jokin aika sitten TV:ssä. En muista kyllä, mikä ohjelma oli kyseessä.

Omia häitäni muistellessa voin todeta, että tilaisuus oli toisesta ääripäästä: siviilivihkiminen maistraatissa, ei todistajia omasta takaa, mutta säilyy mielessäni juhlallisena, koskettavana tilaisuutena. Sormukset ostimme vasta toimituksen jälkeen, kun emme ennen vihkimistä ennättäneet, sillä lapsenvahtimme, serkkutyttö, ainoa, joka tiesi naimisiinmenostamme, myöhästyi sovitusta ajasta.