Kuullos pyhä vala
Keravan torilla varusmiehet olivat järjestäytyneet joukko-osastoittain riveihin. Lippu saapui, sotilasvala vannottiin ja kajautettiin vala-laulu, sotilaspastorin puheen jälkeen virsi. Tilaisuuden jälkeen seurasi ohimarssi katsojien reunustaessa kadunvarsia. Juhlallinen tilaisuus, mutta paljon pienimuotoisempi kuin Sepon vastaava. Suurkirkon portailta näki kokonaiskuvan tapahtumasta toisin kuin nyt katutasolta ihmismuurin takaa.

Saimme maistaa varuskunnan kuulua hernekeittoa soppatykistä tarjoiltuna Sompion koulun pihalla kunhan tykkimiehemme vapautui syömäpuuhiin ruokakuponkiensa kanssa. Aurinko paistoi lämpimästi, maukas ja kuuma keitto lämmitti sisuksia, ja oli mukava katsella iloisia nuoria varusmiehiä, ja muutamia -naisiakin, levittäytyneinä omaisineen pitkin nurmikkoa kuin piknikillä. Sitten valalomalle.

Luulin, ettei Lauri olisi voinut vannoa valaa, koska ei kuulu kirkkoon, mutta näköjään uskonnonvapauslain mukainen asevelvollisuuslain muutos sallii jommankumman valinnan. Yritin etsiskellä valan sanamuotoa, mutta löysin vain erään sotaveteraanin vannoman valan Vapaan Suomen Liiton sivuilta. Sellaisena sen on täytynyt isänikin vannoa aikanaan. Vuodesta 1918 sotilasorganisaatioon kuuluneen valan sisällössä ei mikään ole muuttunut.

Löytöjä
Puolustusvoimain komentajan päiväkäsky 4.6.2003 on ajantasainen analyysi turvallisuudestamme ja sen puolustuksesta.
Kadettikunta on avannut kesäkuussa Turvallisuuspolitiikan tietopankin