Oma apu paras apu?
Maalainen tuntuu saaneen liki tarpeekseen kivireen vetämisestä. "En viihdy kovin pitkään totuudenpuhujan roolissa, joka yrittää muuttaa vähän kuin väkisin. -- Miksi tehdä työtä sellaisten ihmisten eteen, jotka eivät halua auttaa itseään ja aktivoitua."

Kuusi vuotta aktiivista työpanosta yhteisön pitkäjänteiseksi kehittämiseksi on saavutus; työ ei varmaankaan ole missään vaiheessa ollut helppoa. Jos ihmisiin pettyy, eikö omalta tuntuva paikka ja yhteisöllisyyden idea auta kestämään hetkellisiä pettymyksiä?

Ajatus terapiasta kaikille ei ole huono, jos se tarjoillaan mahdollisuutena, johon voi tarttua tai jättää väliin. Me ihmiset olemme niin erilaisia. Toisille on tärkeää selvittää elämänsä solmut itse, toiset hyötyvät jo ystävän neuvoista ja jotkut tarvitsevat pitkäkestoisen hoitosuhteen.

Kun ylioppilaskesänä sain Viulunsoittaja katolla musikaalin esityksen aikana katsomossa paniikkikohtauksen, en tiennyt, että häiriö olisi seuralaiseni vuosikausia. En koskaan antanut sille periksi. Vähitellen oireet lievenivät ja sitten loppuivat kokonaan. Olisin varmaan hyötynyt lääkityksestä ja terapiasta, mutta minulle merkitystä on sillä, että olen omin avuin kohdannut ristiriidat ja selviytynyt.